Kongō-luokka oli keisarillisen Japanin laivaston neljän aluksen muodostama taisteluristeilijäluokka. Alusten suunnittelunimenä oli B-46 eli Sir George Thurstonin tekemä Vickers design 472C.

Taustaa Japani aloitti vuonna 1909 dreadnought-tyyppisten taistelulaivojen valmistuksen. Se tilasi kaksi Kawachi-luokan alusta osana vuoden 1907 laivasto-ohjelmaa, vaikka alkuperäinen suunnitelma olikin hylätty Venäjää vastaan käydyn sodan aiheuttamien talousongelmien vuoksi. Taistelulaivat oli aseistettu kahdellatoista 12 tuuman tykillä, jotka oli asennettu kaksiputkisiin torneihin, ja niiden voimanlähteenä olivat turbiinimoottorit. Alukset valmistettiin Japanissa, mutta tykit tilattiin Britanniasta ja koneet valmistettiin lisenssillä Japanissa. Hankittaessa taistelulaivoja suunniteltiin samalla taisteluristeilijöiden hankintaa, mutta Britannian kuninkaallisen laivaston hankkimat 13,5 tuuman tykein aseistetut Lion-luokan alukset kiinnostivat japanilaisia. Japani halusi olla alusten suhteen kärkimaita niin teknologisesti kuin laadullisesti. Japanin ja Britannian lähes liittolaisuuteen verrattavat suhteet tekivät mahdolliseksi saada oppia uudesta teknologiasta ja saman aikaisesti hankkia tehokas uusi alus, mikäli tilaus osoitettaisiin brittiläiselle telakalle.Whitley 1998, s. 179–180.

Lion-luokan taisteluristeilijät olivat aikansa moderneimpia ja vahvimpia tyyppinsä aluksia, joten oli luontevaa osoittaa tilaus Vickerille Barrow-in-Furnessiin. Samoin oli luontevaa, koska kyseessä ei ollut varsinaisesti Britannian amiraliteetin tilaus, muokata Sir George Thurstonin tekemiä Lion-luokan piirustuksia Japanin laivaston vaatimuksien mukaiseksi.Whitley 1998, s. 180.

Suunnittelu Alkuperäisen suunnitelman mukaan alusten tuli olla 12 tuuman tykein aseistettuna uppoumaltaan 19 000 tonnia. Uppouma kuitenkin kasvoi suunnittelun edetessä 27 500 tonniin, pääaseistukseksi tuli 13,5 tuuman tykit ja aluksen mitat vastasivat Lion-luokan alusten mittoja lukuun ottamatta suurempaa leveyttä. Alusten ammusvarastojen ja konehuoneiden suojana oli kahdeksan tuuman panssarivyö, joka oheni kolmituumaiseksi päihin mentäessä. Vyön alapuolella oli kolmituumainen kate, joka pohjautui Venäjän-Japanin sodan kokemuksiin. Vyön yläpuolella oli kuuden tuuman panssarointi ja apuaseiden suojana oli vastaava panssarointi. Asejärjestelmien alue oli eristetty kahdeksan tuuman vesitiiviillä panssaroiduilla laipioilla. Panssarikansi oli kaksituumainen. Tornien jalustat olivat kymmenen ja tornien seinät yhdeksän tuumaa paksut. Ajan tavan mukaisesti hiilivarastot asetettiin aluksen laidoille lisäsuojaksi. Panssarointi painoi kaikkiaan noin 6 500 tonnia eli noin neljänneksen aluksen uppoumasta.

Taisteluristeijöinä alusten nopeuden tuli olla suurempi kuin vastaavasti aseistettujen ja vahvemmin panssaroitujen taistelulaivojen, joten Kongō-luokan propulsiojärjestelmä tuotti suuremman tehon. Höyryn koneille tuottivat 36 hiilikattilaa, joissa oli öljysuihkutus. Ne oli ryhmitelty kahdeksaan huoneeseen. Huoneet oli ryhmitelty pareittain neljään erilliseen osastoon, joiden välissä oli vesitiivis laipio. Hormit oli liitetty kolmeen yhtä suureen savupiippuun. Höyry pyöritti neljään akseliin kytkettyjä Parsonsin suoravetoturbiineja, jotka tuottivat 64 000 hevosvoimaa kuhunkin akseliin. Täten alus saavutti vaaditun 27,5 solmun nopeuden. Koeajoissa alukset saavuttivat 27,54–27,78 solmua, joiden saavuttamiseksi tuotettiin 78 275–82 000 hevosvoimaa.

Thurstonin piirustusten 13,5 tuuman tykit korvattiin lopulta 14 tuuman tykeillä japanilaisten vaatiessa alukselleen suurimmat mahdolliset tykit. Vickers suunnitteli aivan uuden tykin, Vickers Mk J:n, joka kykeni ampumaan 1 485 naulan kranaatin 38 550 jaardin päähän. Tykit asennettiin pareittain neljään torniin, joista kaksi asennettiin etu- ja kaksi takakannelle. Kaikki tornit olivat keskilinjalla, ja alukselle jätettiin asentamatta keskilaivan Q-torni, mikä mahdollisti paremman sisätilojen suunnittelun. Etummainen takakannen torneista asetettiin aivan taaimman savuhormin viereen ja taain torni kauas siitä, mikä mahdollisti hyvän ampuma-alan tykeille. Kaikki apuaseina olleet kuusitoista Vickersin valmistamaa kuuden tuuman 50 pituuskaliiperin Vickers Mk M -tykkiä asennettiin kasematteihin niin kutsuttuina P-asennuksina tasan kummallekin laidalle lukuun ottamatta neljää eteen suunnattua ja neljää taakse suunnattua tykkiä. Apuaseilla oli mahdollista ampua 30 korkeuskulmaan asti 100 naulan kranaatteja. Kongōlle asennettiin lisäksi 16 kolmen tuuman jalalle asennettua tykkiä, joista puolet pääkannelle ja loput tornien katoille, mutta lopuille luokan aluksille ei asennettu kolmituumaisia tornien katoille. Aseistuksen täydensi kahdeksan kiinteää vesirajan alle asennettua 21 tuuman torpedoputkea.Whitley 1998, s. 180–181.

Alukset Ainoastaan nimikkoalus Kongō tilattiin Britteinsaarilta ja loput kolme Japanista. Toisena tilatun Hiein materiaaleista 30 prosenttia tuotettiin ulkomailla, mutta loppujen materiaalihankinnat kohdennettiin Japaniin.Whitley 1998, s. 181.

+ Kongō-luokan taisteluristeilijätGardiner 1985, s. 234.NimiTelakkaKölinlaskuVesilleValmisKohtaloKongōVickers-Armstrong, Barrow-in-Furness17. tammikuuta 191118. toukokuuta 191216. elokuuta 1913uponnut 21. marraskuuta 1944HieiYokosukan laivastoarsenaali4. marraskuuta 191121. marraskuuta 19124. elokuuta 1914uponnut 13. marraskuuta 1942KirshimaMitsubishi, Nagasaki17. maaliskuuta 19121. joulukuuta 191319. huhtikuuta 1915uponnut 15. marraskuuta 1942HarunaKawasaki, Kōbe16. maaliskuuta 191214. joulukuuta 191319. huhtikuuta 1915uponnut 28. heinäkuuta 1945romutettu 1946

Lähteet

Viitteet

*