thumb|Erikokoisia sinkki-hiiliparistoja thumb|Sinkki-hiilipariston rakenne: 1) metallinapa (plus-napa), 2) grafiittitanko, 3) sinkkilieriö (anodi), 4) mangaandioksidi (katodi), 5) kosteaa ammoniumkloridia, 6) metalliliitin.
Sinkki-hiili-paristo eli Leclanchén pari on kuivapari, jossa anodina on sinkkinen lieriö ja katodina mangaanidioksidilla eli ruunikivellä päällystetty hiilitanko.
Sinkkilieriö on ulkopuolelta tavallisesti päällystetty pahvilla, muovilla tai teräskuorella. Sisältä se on täytetty tärkkelysliisterillä, johon on seostettu elektrolyyttinä toimivaa ammoniumkloridia eli salmiakkia (NH4Cl) taikka sinkkikloridia (ZnCl2). Nämä ovat ioniyhdisteitä, joissa ammonium tai sinkki on positiivisina, kloridi negatiivisina ioneina. Katodina toimivaan mangaanidioksidiin on sen sähkönjohtavuuden parantamiseksi sekoitettu nokea eli hienojakoista hiiltä.
Sinkkianodilla tapahtuu seuraava puolireaktio, jossa sinkki hapettuu:
Zn → Zn2+ + 2 e-
Tässä puolireaktiossa vapautuneet elektronit siirtyvät paristoon kytkettyyn virtapiiriin, jossa ne toimivat varauksenkuljettajina. Syntyvät sinkki-ionit siirtyvät elektolyyttiin, jossa ne muodostavat siellä olevien kloridi-ionien kanssa sinkkikloridia.
Katodilla taas tapahtuu seuraava puolireaktio:
2 MnO<sub>2 + 2 NH4+ + 2 e- → Mn2O3 · H2O + 2 NH3
Katodin puolireaktiossa mangaani siis pelkistyy hapetusasteelta +IV hapetusasteelle +III. Reaktioon osallistuvat myös pariston elektrolyytistä peräisin olevat ammoniumionit.
Sinkki-hiilipariston jännite vaihtelee välillä 1,25 V ... 1,5 V.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Paristo Luokka:Sähkökemia