Labor Day on Jason Reitmanin ohjaama ja käsikirjoittama draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2013. Elokuva perustuu Joyce Maynardin romaaniin Labor Day vuodelta 2009. Elokuvan pääosissa ovat Oscar-palkittu Kate Winslet ja Josh Brolin.

Juoni

Eletään vuotta 1987 pikkukaupungissa Massachusettsissa. Henry Wheeler on 13-vuotias kesälomansa viimeisiä päiviä viettävä kuudesluokkalainen poika, joka asuu yksinhuoltajaäitinsä (Kate Winslet) kanssa. Sunnuntaisin Henry tapaa isäänsä Geraldia ja tämän uutta perhettä, kun he käyvät yhdessä syömässä. Henryn äiti Adele on kaunis nainen, mutta sulkeutunut ja karttelee seuraa. Henry on tottunut hoitamaan osan asioista äitinsä puolesta, hän esimerkiksi nostaa pankista rahaa äidille. Adele ei juuri käy ulkona, hänen on vaikea lähteä kotoa. Hän lähtee ruokaostoksille yhdessä poikansa kanssa kerran kuussa.

Eräällä tällaisella torstaisella ostosreissulla vieras haavoittunut mies (Josh Brolin) puhuttelee ensin Henryä ja sitten tämän äitiä. Mies pyytää että saisi tulla heidän mukaansa kotiin ja levähtää hetkisen. Mies tekee selväksi että vaihtoehtoja ei ole, eikä Adelen auta kuin suostua.

Saavutaan Adelen talolle: se on päässyt hieman ränsistymään ja selvästi kaipaa jo kaikenlaista korjausta. Adele pahoittelee talon kuntoa. Pian käy ilmi, että Frank Chambers -niminen mies on paennut vankilasta: Häneltä leikattiin tulehtunut umpilisäke, ja vähän sen jälkeen Frank hyppäsi sairaalan toisen kerroksen ikkunasta ja pakeni. Mies pyytää lupaa saada jäädä iltaan saakka. "Yritän olla avuksi, enkä pyydä teiltä mitään." Adele kysyy: "Mistä tiedän, ettet satuta meitä?" Tähän Frank vastaa: "En ole eläissäni satuttanut ketään tahallani." Vähän ajan päästä vankikarkurista tulee juttua tv-uutisissa, ja käy ilmi, että Frank on ollut 18 vuotta vankilassa murhasta tuomittuna. Frank sanoo rauhallisesti Wheelereille: "Ei se niin mennyt."

Frank sitoo Adelen tuoliin kiinni ja sanoo, että äiti ja poika eivät saa saada syytettä karkurin auttamisesta, joten köyttäminen on tarpeen; tilanteen pitää vaikuttaa siltä kuin Frank olisi siepannut heidät. Henry saa jäädä vapaaksi ja katsella, kun vieras mies ryhtyy laittamaan ruokaa. Kun ateria on valmis, Frank syöttää Adelea. Mies on Adelea kohtaan hellä; sitoo hellävaraisesti ja syöttää lempeästi.

Karkuri jää kylään

Frank, Adele ja Henry istuvat hiljaa sisällä, kun poliisin partioauto ajaa illalla talon ohitse. Frank nukkuu yön Wheelereiden olohuoneessa. Perjantai-aamuna Frank ja Henry syövät aamupalaa, ja poika vilkaisee sanomalehteä, jossa on kannessa karkurin tarina. Mies sanoo heti, ettei lehti kerro kaikkea. Frank kysyy Henryltä onko tällä sisaruksia. Henry vastaa ettei ole, vaikka äiti kyllä yritti. Isän uudessa perheessä on tosin lapsia jo ennestään; Henryn isä jätti Adelen ja otti sihteeristään uuden vaimon. Siihen Frank tuhahtaa, että miten joku voi päästää käsistään tuollaisen naisen.

Frank sanoo Adelelle, ettei naista tarvitse enää köyttää, riittää että tarvittaessa tämä voi kertoa, että mies sitoi hänet. Frank toteaa ettei ole kuullut läheiseltä junaradalta ääntä. Adele selittää, että on Labor Day -viikonloppu, eivätkä junat nyt kulje. Frankin on siis jäätävä. Frank on tehnyt aamiaista, ja Henry kehottaa äitiä maistamaan. Adele puraisee sämpylää ja liki jähmettyy sijoilleen, kun maku on niin hyvä.

Karkuri-Frank tekee mitä lupaa; hän auttelee talon eri kunnostustöissä. Hän myös opettaa Henryä kopittelemaan, vaikka poika sanoo ettei osaa baseballia. No kohta osaat, mies sanoo – ja poika on isähahmosta hyvillään. Henry myös huomaa tietynlaista lähentymistä äidin ja Frankin kesken. Mutta kohta joku on talon ovella.

Frank nappaa tiukan otteen Adelesta ja komentaa Henryn avaamaan oven. Ovella on vanhempi herra naapurista pieni sanko mukanaan, ja hän kysyy Henryn äitiä. Henry vastaa kuten Frank käski, ettei äiti ole kotona. Ukko ryhtyy ihmettelemään, eihän Adele käy enää missään. Henry paikkaa äkkiä ja sanoo, että äiti on parhaillaan kylvyssä. Naapuri sanoo ettei Henry saisi avata ovea itsekseen, koska liikkeellä on vaarallinen paennut vanki. Sitten mies toteaa, että heille on tullut niin paljon persikkasatoa, että ajatteli siksi tuoda Adelelle. Ukko häipyy, Frank puraisee persikkaa.

Persikat ovat jo niin kypsiä, että menevät nopeasti pilalle. Frank sanoo että eihän niitä hukkaan pidä heittää, antakaas kun näytän. Kädestä pitäen mies alkaa opastaa Adelea ja hänen poikaansa persikkapiiraan teossa. Leivonnainen tehdään pieteetillä, ja useaan otteeseen Frank ja Adele ovat liki toisiaan. Frank laittaa Adelen kippaamaan kansitaikinan piiraan päälle – ei saa olla hidas eikä liian nopea. Henryn äiti pitelee leivinpaperia käsissään, ja silloin Henryn kertojanääni mainitsee, ettei tiedä ihan tarkkaan, milloin äidin kädet alkoivat vapista.

Illalla Henry loikoilee oleskelutilan lattialla, syö piirasta ja pelailee 80-luvun lopun Super Mario -aiheista konsolipeliä, jossa on pieni kiinteä pystynäyttö. Näytöltä Henry näkee takaansa heijastuksen; lähekkäin istuneet Adele ja Frank ovat vähitellen käpertyneet hellästi sylikkäin. Kun poliisiauto taas kulkee talon ohi, Frank tuumii että nyt olisi aika lähteä. Adele ja Henry molemmat ovat sitä mieltä, ettei se kannata, sillä miehen haava ei ole vielä parantunut.

Mieluinen vieras

Vaikka äidin ja pojan seuraan tuppaa väkisin ventovieras, ei tilanne missään vaiheessa ole juurikaan uhkaava. Henryn jonkinlaisessa surumielisyydessä vellonut äiti on rauhallinen nainen, joka ei panikoi, ei yritä paeta tai käydä karkurin päälle, kunhan hänen poikansa on turvassa. Ja mies vakuuttaa pojan olevan hyvissä käsissä. Kun miehen ja naisen välinen yhteys alkaa syvetä suhteeksi, alun tilanne muuttuu; pakoileva vankikarkuri omassa kodissa hermostuttaisi ketä vain, mutta nyt hermostuttavampaa olisi se, että Frank jäisi kiinni ja vietäisiin pois Adelen ja Henryn elämästä.

Frank jatkaa sitä missä hän on hyvä; hän elää rauhallisesti perheen kanssa, putsaa rännit ja huoltaa vehkeet, opettaa Henrylle autonrenkaiden vaihdon – se on hyvä taitaa ennen kuin on tyttöystävä kyydissä – ja auttaa Henryn äitiä kotiaskareissa. Vastalahjaksi tanssitaitoinen Adele opettaa Frankille rumbaa. Sitten Frank ehdottaa grillaamista, ja äiti lähettää Henryn pyörällä ruokakauppaan.

Kaupassa Henry kuulee arvelun, että karkuri piileksii jonkun kotona. Poika myös kohtaa muualta tulleen, suunnilleen samanikäisen tytön, jolla on tavallinen suora tukka mutta vahvasti kajalia silmissä. Kassalla kauppias utelee, kun ostoksissa ei ole säilykkeitä kuten yleensä, ja etenkin kun Henry on ostamassa miehille suunnattua partahöylää: "Äitisi ostaa yleensä niitä vaaleanpunaisia." Henry vastaa että se onkin hänelle itselleen harjoittelua varten.

Frankin paljastuminen uhkaa, kun Henry kantaa ostokset kotiin, eikä ovi menekään lukkoon; naapurin kookas rouva Evelyn änkeää sisään ja huutelee Adelea. Seuraa paniikki. Henry juoksee hakemaan äitiä, joka juuri juttelee talon takaosassa Frankin kanssa. Frank nappaa Henryn syliinsä ja he piilottelevat naapurilta, joka tarvitsee apua. Evelynin on mentävä isäänsä katsomaan parin tunnin ajomatkan päähän, ja hän pyytää Adele katsomaan iltaan saakka pyörätuolissa istuvan cp-vammaisen poikansa Barryn perään. Adelen vastustelu ei auta, niin Barry jää Wheelereille. Frank tulee tervehtimään Barrya, kertoo nimensä ja sanoo, että poika tuli sopivasti pelaamaan pesistä. Kohta Frank opettaa Henryä ja hänen äitiään lyömään palloa.

Illalla Frank viilentää Barryn kuumaa otsaa, ja sitten istutaan katsellen televisiota. Uutisissa puhutaan taas Frank Chambersista ja näytetään hänestä nuoruudenaikaista parratonta kuvaa. Silloin Evelyn ajaa pihaan ja Frank häipyy näkösältä. Evelyn ja Adele juttelevat, kun Barry huomaa uutislähetyksessä Frankista myös parrakkaan kuvan, kiihtyy ja alkaa äänekkäästi hokea "Fra-Fraa!" Evelyn rauhoittelee poikaa, mutta kun tämä ei lopeta, äiti hermostuu ja läimäisee Barrya kasvoihin, mistä Henry ja Adele hätkähtävät. Nainen kärrää päätään riiputtavan pojan autoon.

Pakosuunnitelma

Iltatoimien jälkeen Henry kurkistelee ovenraosta, kun hänen äitinsä hoitaa Frankin haavaa. Poika kuulee kuinka aikuiset puhuvat siitä, että he lähtisivät kaupungista. Adele sanoo ettei hänen ex-miehensä antaisi viedä Henryä pois.

Sunnuntaina äiti ja Frank pyytävät Henryltä apua; poika voisi lainata kirjastosta kirjan, joka käsittelee Prinssi Edwardin saarta. Henry poimii valikoiman kirjoja hyllystä, huomaa sitten kirjaston parvelta, että kaupasta tuttu uusi tyttö lueskelee kerrosta alempana. Henry istuu saman pöydän ääreen, nuoret alkavat jutella. Tyttö kertoo että asuu vuoden isänsä luona, koska äidillä on uusi poikaystävä. Henry kertoo että heillekin muutti juuri joku. Tyttö sanoo että hänen äitinsä halusi hänestä eroon, jotta saa rauhassa pelehtiä poikaystävän kanssa. "Kohta sinäkin saat luvan häipyä, että se mies voi sekstailla äitisi kanssa!" Henry on eri mieltä ja kertoo, että he saattavat muuttaa Kanadaan.

Henry käy isän perheen kanssa syömässä. Kun hän saapuu kotiin, äiti kertoo Henrylle, että he ovat päättäneet lähteä yhdessä Kanadaan ja aloittaa uuden elämän. Henry on kyynelsilmin ja järkyttynyt, kunnes äiti oikaisee pojan virheellisen käsityksen; he lähtevät matkaan kolmisin, perheenä. "En ikinä jättäisi sinua."

Maanantaina aletaan pakata muuttokuormaa, mutta Henryn on vielä saatava tavata tyttö. Kotona kesken pakkaamisen Frankin haavaan sattuu, ja Adele aikoo lähteä autolla apteekkiin. Sen sijaan nainen jääkin autoon istumaan. Kohta Frank tulee autolle, istuu Adelen viereen ja kysyy, alkoivatko lähtöaikeet kaduttaa. Silloin saamme kuulla mikä Adelen mieltä painaa.

Talo siivotaan, pakataan loput tavarat. Illalla Henry istuu yksin kirjoittamassa vielä isälle kirjettä.

Kohtalokas tiistai

Labor Day -vapaa on loppu. Labor Day sijoittuu aina syyskuun ensimmäiseen maanantaihin. On tiistai ja ensimmäinen koulupäivä kesän jälkeen. Äiti pakkaa autoa varhain aamulla, mutta Henry sen sijaan livahtaa ulos ja kävelee isän talolle jättämään kirjeensä.

Kun Henry kävelee jälleen kotiin, utelias partiopoliisi (James Van Der Beek) pysäyttää kohdalle ja kyselee millä teillä poika niin varhain ulkona liikkuu. Poliisi vaatii saada viedä Henryn kotiin, ja hän tulee vielä jututtamaan autoa lastaavaa Adeleakin. Poliisia kiinnostaa ovatko he lähdössä jonnekin, ja hän tuppautuu sisälle, ettei Adelen tarvitse yksin kantaa kaikkea painavaa. Adele väittää olevansa menossa myymään vanhaa tavaraa pois. Vihdoin poliisi poistuu. Frank alkaa kiirehtiä lähtöä ja kehottaa Wheelereitä käymään nyt pankissa.

Adele on pankissa ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, hermostuttaa jo muutenkin. Samaan aikaan kotitalon ovi on taas jäänyt lukitsematta, ja naapurin Evelyn paukahtaa sisään. Hän on tuonnut Adelelle kiitokseksi paistoksen, näkee talon lähes tyhjillään ja utelee. Partansa ajellut Frank teeskentelee remonttireiskaa ja toteaa, ettei tiedä mihin perhe on lähdössä. Pankissa Adele on pulassa, sillä hän ei voi noin vain nostaa tiliään tyhjäksi. Kädet vapisevat, kassa noutaa johtajan ja Adelelle esitetään kysymyksiä. Henry pelastaa jännittyneen tilanteen soveltamalla Frankin pakokeinoa; joskus totuus hämää parhaiten. Hän väittää että he nostavat rahat ja lähtevät pakomatkalle kuin Bonnie ja Clyde.

Kotona Henry karkaa yläkertaan hyvästelemään vanhaa huonettaan, kun aikuiset huutavat perään, että on lähdettävä. Juuri silloin alkaa kuulua poliisiautojen sireenit. Adele tahtoo että Frank pakenee, mutta tämä ei suostu. Sen sijaan hän jälleen köyttää Adelen ja teippaa Henryn ranteista tuoliin. Henrylle Frank sanoo, että tämä on hieno poika, muuta ei kannata koskaan uskoa. Adelelle Frank taas sanoo, että istuisi mielihyvin toiset 20 vuotta vankilassa, jos saisi kolme päivää lisää Adelen kanssa. Adele on pois tolaltaan ja Henryltä valuu kyyneliä, kun hän katsoo kuinka Frank kävelee ovelle ja antautuu vastarintaa tekemättä.

Henry kasvaa aikuiseksi