pienoiskuva|Mirja Salkinoja-Salonen Mirja Sinikka Salkinoja-Salonen (o.s. Salkinoja; s. 18. toukokuuta 1940 Hauho) on suomalainen mikrobiologi ja Helsingin yliopiston emeritaprofessori. Hän on toiminut myös akatemiaprofessorina. Salkinoja-Salonen oli 1960–1970-lukujen ajan tutkijana Hollannissa, 1970-luvulta lähtien hän on toiminut tutkijana pääasiassa SuomessaTiedenaisia, Helsingin yliopisto. Hänen puolisonsa on vuodesta 1973 toimittaja Seppo Heikki Salonen. Heillä on kolme lasta: Maj (van Dijk) 1970, Salli (Salonen) 1973 ja Hanna (Salonen) 1975).
Opinnot
Salkinoja-Salonen tuli ylioppilaaksi 1958, valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi 1963 Helsingin yliopistosta ja väitteli 1971 biokemiassa Vrije Universiteitissa Amsterdamissa.
Työura
Salkinoja-Salonen työskenteli Vrije Universiteitissa eri tehtävissä 1963–73. Vuonna 1973 hän palasi Suomeen Helsingin yliopiston mikrobiologian apulaisprofessoriksi, jossa tehtävässä hän työskenteli vuoteen 1992, jolloin hänet nimitettiin mikrobiologian professoriksi. Professorina hän toimi vuoteen 2008, josta ajasta 1995–2000 akatemiaprofessorina https://researchportal.helsinki.fi/en/persons/mirja-salkinoja-salonen. Vuosina 2008–2013 hän työskenteli Helsingin yliopiston sovelletun kemian ja mikrobiologian laitoksella tutkimusjohtajana. Tämän jälkeen hän teki tutkimustyötä Aalto-yliopiston sähkötekniikan ja automaation laitoksella keskittyen anturitekniikan soveltamiseen rakennusten sisäilmaongelmien tutkimuksessa. Vuosina 1982–2015 Mirja Salkinoja-Salonen ohjasi 54 väitöskirjaa.
Salkinoja-Salonen on toiminut tutkijana Helsingin yliopiston ensimmäisessä huippuyksikössä (2002-2007) ja Suomen Akatemian huippuyksikössä (2008-2013).
Uransa alkuaikoina Salkinoja-Salonen paneutui kemikaalien biohajoavuuden tutkimusmenetelmiin tutkimalla Royal Shell -laboratoriossa mikrobien kykyä hajottaa synteettisiä pesuaineita. Suomessa hän tutki synteettisten ja kloorattujen yhdisteiden biohajoavuutta. Salkinoja-Salosen tutkimukset edesauttoivat, että metsäteollisuus siirtyi sellun valkaisussa happivalkaisuun. Hänen tutkimuksensa vaikuttivat myös siihen, että sahateollisuus luopui myrkyllisen ja vesistöjen pohjaan kertyvän kloorifenolin käytöstä sahatavaran sinistysestossa .
1990-luvulta lähtien Salkinoja-Salonen on tutkinut mikrobien tuottamia myrkkyjä hometaloista, rehuista ja ruokamyrkytyksiä aiheuttaneista elintarvikkeista. Samanaikaisesti hän on selvittänyt kemikaalien yhteyttä asumisterveyteen. Maaleissa, liimoissa, desinfiointi- ja puhdistusaineissa sekä kosmetiikassa yleisesti käytetyt PHMB-yhdisteet ovat osoittautuneet haitallisiksi erityisesti hengitysilmassa. Salkinoja-Salosen tutkimukset ovat osoittaneet, että jos sisäilmaongelmia pyritään ehkäisemään kemikaaleilla, saadaan pahimmillaan aikaan myrkyllisiä yhdisteitä, jotka aiheuttavat pysyviä vaurioita ihmisen hermostoon ja immuunipuolustusjärjestelmään.
Tutkimuksissaan Salkinoja-Salonen on soveltanut uusia menetelmiä kohteisiin, joihin liittyy voimakkaita huolia. Tämän takia hänen tuloksensa ovat herättäneet toisinaan vilkasta keskustelua ja väittelyä tutkijoiden kesken.
Palkitessaan Mirja Salkinoja-Salosen 2023 Suomen Kulttuurirahasto totesi: "Tekninen, kemiallinen sekä mikrobiologinen tutkimus yhdistyvät Salkinoja-Salosen työssä poikkeuksellisella tavalla. Hän ei ole arastellut tuoda esiin tutkittua tietoa, vaikka se olisi poikennut elintarvike- ja rakennusteollisuuden tai maatalouden vallitsevista käytännöistä."
Tunnustukset
Mirja Salkinoja-Salonen on saanut lukuisia kunnianosoituksia, muun muassa seuraavat:
Ympäristön Finlandia-palkinnon hän sai 1992.
Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin hän sai 1996 ja samana vuonna Maj ja Tor Nesslingin tunnustuspalkinnon työstä ympäristötutkimuksen ja -opetuksen hyväksi.
Hänet valittiin vuonna 2004 Suomen Kemiallisen Seuran ja Kemianteollisuuden liiton jäsenäänestyksessä nykyajan toiseksi tärkeimmäksi suomalaiseksi kemistiksi.
Vuonna 2013 hänet kutsuttiin American Academy of Microbiologyn jäseneksi. Akatemia toimii suurimman mikrobiologian alan tiedejärjestön American Society for Microbiologyn yhteydessä.
Aalto-yliopisto nimitti Salkinoja-Salosen vuonna 2016 rakennustekniikan kunniatohtoriksi.
Hän sai 2023 Suomen Kulttuurirahaston palkinnon merkittävästä kulttuuriteosta. Palkinto myönnettiin "ilman, maan ja veden puhdistajalle, terveyden edistäjälle".
Suomen Ympäristötieteellisen Seuran kunniajäsenyys 21.5.2025.
Julkaisut
295 tieteellistä artikkelia. Osallisena 16 myönnetyssä patentissa. Myrkylliset mikrobit sisätiloissa. Toim. Mirja Salkinoja-Salonen. Mikrobiologian julkaisuja 45. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1999. . Mikrobiologian perusteita. Toim. Mirja Salkinoja-Salonen. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2002. . Diagnostisia työkaluja rakennusten patologiaan, Mirja Salkinoja-Salonen ja työryhmä (2012-2015), julk. Mirja Salkinoja-Salonen. Mikrobiologian julkaisuja 50. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2016. (Huomautus: Nimiösivulla myös: Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto.) Verkkoaineisto (PDF): 978-952-93-7929-3 Ladattavissa
Lähteet
Luokka:Suomalaiset mikrobiologit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Akatemiaprofessorit Luokka:Vuonna 1940 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt