thumb|Aleksanteri I ja puoliso Draga Mašin noin vuonna 1900. Aleksanteri I (); (14. elokuuta (J: 2. elokuuta) 1876 Belgrad – 11. kesäkuuta (J: 29. toukokuuta) 1903 Belgrad) oli Serbian kuningas vuosina 1889–1903. Itsevaltainen hallitsemistapa teki hänet epäsuosituksi ja lopulta hänet murhattiin. Aleksanteri oli viimeinen Obrenović-sukuinen Serbian hallitsija.Alexander Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 19.4.2013.

Suku

Aleksanteri oli Serbian ruhtinaana ja sittemmin kuninkaana toimineen Milan I:n ainoa eloon jäänyt lapsi. Vanhempiensa eroprosessin yhteydessä hän oli vuosina 1886–1888 äitinsä Natalija Obrenovićin hoivissa, mutta hänet palautettiin sen jälkeen oikeuden määräyksellä isälleen.Nordisk familjebok (1904), s. 534 Runeberg.org. Viitattu 9.10.2015.

Kuningas Kuningas Milan luopui kruunusta alaikäisen poikansa hyväksi 6. maaliskuuta 1889 ja nimitti holhoojahallituksen johtamaan maata. Aleksanteri hajotti holhoojahallituksen 13. huhtikuuta 1893. Valtaan tultuaan hän vieraannutti nopeasti useimmat kannattajansa syrjäyttämällä suositun radikaalipuolueen hallituksesta, kumoamalla vuonna 1894 viisi vuotta aiemmin säädetyn liberaalin perustuslain ja palauttamalla vanhoillisemman vuoden 1869 perustuslain sekä kutsumalla vuonna 1897 ulkomaille vetäytyneen isänsä takaisin Serbiaan asevoimien komentajaksi. Hän myös rajoitti lehdistön- ja yhdistymisvapautta vaientaakseen itseensä kohdistuneen arvostelun. Nämä toimet lisääntyivät Milaniin vuonna 1899 kohdistetun epäonnistuneen murhayrityksen jälkeen.

Avioliitto Vuonna 1900 Aleksanteri ilmoitti vastoin isänsä ja neuvonantajiensa mielipidettä naivansa rakastajattarensa Draga Mašinin, joka oli hänen äitinsä entinen hovineiti ja böömiläisen insinöörin leski. Kuninkaan suosio laski tämän seurauksena entistäkin alemmas ja Serbian hallitus erosi vastalauseena hankkeelle.

Vallasta kukistuminen Lepyttääkseen mielialoja Aleksanteri joutui vuonna 1901 hyväksymään uuden, liberaalimman perustuslain. Vuonna 1903 hän peruutti perustuslain voimassaolon muutaman tunnin ajaksi voidakseen antaa sen vastaisia säädöksiä. Epäsuosio kasvoi entuudestaan, kun Aleksanterin väitettiin suunnittelevan lankonsa julistamista kruununperilliseksi. Lopulta joukko armeijan johtajia teki sotilasvallankaappauksen, jonka yhteydessä Aleksanteri puolisoineen surmattiin palatsissaan. Vallanvaihdokseen suhtauduttiin Serbiassa pääosin myönteisesti.

Syrjäytetty Obrenovićin hallitsijasuku, jolla oli Itävallan keisarikunnan tuki,ei enää koskaan palannut valtaan, sillä uudeksi hallitsijaksi nostettiin kilpailevan Karađorđevićin suvun päämies Petar Karađorđević nimellä Pietari I, jolla oli Venäjän keisarikunnan tuki.

Perintö Aleksanteri I:n valtakauden myönteisiä saavutuksia olivat Serbian taloudellisen tilanteen paraneminen ja armeijan uudistaminen. Hän yritti myös parantaa maansa kansainvälistä asemaa ajamalla Balkanin vuoden 1866 liiton uudistamista.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Serbian hallitsijat Luokka:Serbialaiset henkirikosten uhrit Luokka:Vuonna 1876 syntyneet Luokka:Vuonna 1903 kuolleet