Leopold III, synt. Léopold Philippe Charles Albert Meinrad Hubertus Marie Miguel (3. marraskuuta 1901 Palais du marquis d'Assche, Bryssel, Belgia – 25. syyskuuta 1983 Woluwe-Saint-Lambert, Belgia) oli Belgian ja Saksi-Coburg-Gothan prinssi sekä Saksin herttua ja Belgian kuningas vuosina 1934–1951, jolloin hän luovutti kruunun pojalleen Baudouin I:lle.

Suku ja koulutus

Hänen vanhempansa olivat Belgian kuningas Albert I ja Baijerin herttuatar Elisabeth. Hän oli heidän vanhin poikansa.

Juuri teini-iän saavuttanut kruununprinssi taisteli henkilökohtaisesti ensimmäisessä maailmansodassa Belgian 12:nnessa rykmentissä. Sodan loputtua vuonna 1919 hän opiskeli St. Anthonyn seminaarissa Santa Barbarassa Kaliforniassa.

Avioliitot ja lapset Leopold avioitui Ruotsin prinsessa Astridin kanssa Tukholmassa Kuninkaanlinnassa 4. marraskuuta 1926 siviilivihkimyksellä ja 10. marraskuuta Brysselissä Pyhän Mikaelin ja Pyhän Gudulan katedraalissa katolisin menoin. Prinsessa Astrid oli Ruotsin prinssi Carlin ja Tanskan prinsessa Ingeborgin nuorin tytär.

Heille syntyi kolme lasta: Joséphine-Charlotte (1927–2005), Belgian prinsessa, Luxemburgin suurherttuatar mentyään 1953 naimisiin prinssi Jeanin Luxemburgin suurherttuan kanssa. Baudouin (1930–1993), Brabantin herttua, Belgian kruununprinssi ja kuningas Baudouin I isänsä jälkeen. Albert (s. 1934), Belgian ja Liègen prinssi, kuningas Albert II veljensä jälkeen.

Kuningasparin lomaillessa 29. elokuuta 1935 Sveitsissä sijaitsevalla huvilallaan Küssnacht am Rigissä, lähellä Vierwaldstätterseejärveä, kuningas menetti avoautonsa hallinnan kapealla maantiellä, auto suistui tieltä ja törmäsi puuhun. Kuningatar kuoli välittömästi sinkouduttuaan ulos autosta.

Kuningas Leopold avioitui toisen kerran 11. syyskuuta 1941 morganaattisesti lastenhoitaja Lilian Baelsin (1916–2002) kanssa. Käytännössä morganaattinen avioliitto tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että alempisäätyinen Lilian ei ollut oikeutettu kuningattaren arvonimeen, eivätkä hänen lapsensa olleet oikeutettuja kruunuun. Lontoossa syntynyt Lilian oli titteliltään Réthyn prinsessa.

Heille syntyi kolme lasta, joilla ei ole perimysoikeutta Belgian kruunuun: Alexandre (1942–2009), Belgian prinssi. Avioitui 1991 Léa Inga Dora Wohlmanin kanssa, mikä tuli julki vasta seitsemän vuotta myöhemmin. Wohlman käyttää itse ottamaansa Belgian prinsessan arvoa. Marie-Christine (s. 1951), Belgian prinsessa. Ensimmäinen avioliitto 1981 Paul Druckerin kanssa kesti 40 vuorokautta, he erosivat virallisesti 1985. Avioitui 1989 Jean-Paul Gourgen kanssa. Maria-Esmeralda (s. 1956) Belgian prinsessa, toimittaja ja käyttää nimeä Esmeralda de Réthy. Avioitui 1998 tunnetun farmakologi Salvador Mancadan kanssa. Heillä on kaksi lasta, poika ja tytär. pienoiskuva|Brabantin herttua Leopoldin ja ensimmäisen puolison, Ruotsin prinsessa Astridin kihlajaiskuva syyskuussa 1926.

Kuningas, toinen maailmansota pienois|Kuningas Leopold III yhdessä kenraali Henri Denisin kanssa rintamalla saksalaisten hyökättyä Belgiaan toukokuussa 1940. Leopoldista tuli belgialaisten kuningas isänsä Albert I:n kuoltua tapaturmaisesti kiipeilyonnettomuudessa 17. helmikuuta 1934.

Leopold III kannatti itsenäistä ulkopolitiikkaa – joskaan ei tiukkaa puolueettomuutta – ja irrotti Belgian Ranskan kanssa solmitusta puolustusliitosta sekä Locarnon sopimuksesta (Saksan, Ranskan, Belgian, Italian ja Ison-Britannian välinen rauhansopimus) sen jälkeen, kun Saksa oli miehittänyt Reininmaan vuonna 1936. Päättäväisenä vastustamaan hyökkäystä Britannian ja Ranskan tuella hän ajoi Saksan vastaisen, linnoitetun puolustuslinjan rakentamista Antwerpenista Namuriin.

Vuonna 1936 saksalaisten voimakkaan painostuksen edessä Leopold III teki päätöksen Belgian puolueettomuudesta, kun maa oli siihen saakka ollut Ranskan ja Ison-Britannian liittolainen. Tämä päätös ei kuitenkaan estänyt saksalaisia miehittämästä maata 10. toukokuuta 1940. Kyseessä oli ehdoitta antautuminen, joskin ilman Ranskaan paenneen hallituksen suostumusta. Tämä oli selkeä alku pitkään vielä sodan jälkeenkin maata vaivanneelle "kuninkaalliselle ongelmalle".

Toisen maailmansodan sytyttyä Leopold otti Belgian armeijan ylikomennon. Kun liittoutuneet toukokuussa 1940 evakuoivat satoja tuhansia sotilaita Ranskan Dunkerquen satamasta, belgialaisjoukot taistelivat eteneviä saksalaisjoukkoja vastaan ​​Belgian alueella Leie-joella (ransk. Lys). Leopold joutui antautumaan saarretun armeijansa kanssa 28. toukokuuta 1940. Belgian hallitus ei hyväksynyt hänen päätöstään jäädä joukkojensa luo sen sijaan, että hän olisi liittynyt Lontoossa toimivaan pakolaishallitukseen; tämä erimielisyys loi pohjan sodan jälkeiselle kiistalle hänen oikeudestaan ​​valtaistuimeen.

Kuningas oli jäänyt joukkojensa pääosan kanssa saksalaisten saartamaksi ja Lontooseen siirtynyt pakolaishallitus ei tunnustanut Leopoldin oikeutta hallita maata. Kuningas ei hyväksynytkään natsien tarjousta hallita yhteistyössä heidän kanssaan. Kuitenkin hänen tekonsa saivat kansassa esiin suurta tyytymättömyyttä ja puhuttiin jopa maanpetturuudesta. Kuningas eli perheineen natsien valvonnassa Laekenin kuninkaallisessa linnassa Brysselissä.

Hänen vuonna 1942 Adolf Hitlerille lähettämänsä kirjeen on arvioitu pelastaneen noin 500 000 belgialaista naista ja lasta pakkosiirrolta Saksan ammustehtaisiin.

Vuonna 1944 Heinrich Himmler määräsi kuninkaan perheineen siirrettäväksi Saksaan, jossa he viettivät talven 1944–1945 Saksissa Schloss Hirschsteinin linnassa lähellä rintamaa Hirschstein an der Elbessä. Tämän jälkeen heidät siirrettiin 7. maaliskuuta 1945 liittoutuneiden joukkojen lähestyessä Strobliin, lähelle Saltzburgia Itävaltaan. Yhdysvaltain joukot vapauttivat kuningasperheen toukokuussa 1945.

Merkittävä osa Belgian kansalaisista vastusti kuningas Leopold III:n paluuta takaisin valtaistuimelle. Häntä syytettiin tässä yhteydessä maanpetoksesta ja yhteistyöstä natsien kanssa, joskin taustalla oli myös voimakas viha kuninkaan uutta avioliittoa kohtaan, sillä edesmennyt kuningatar Astrid oli muodostunut kansalliseksi kulttihenkilöksi ja teon katsottiin loukkaavan hänen muistoaan.

Toisen maailmansodan jälkiselvittely pienoiskuva|Château du Reposoir'n linna Pregny-Chambésyssä, Geneven kantonissa. Kuningas Leopold perheineen ei palannut Belgiaan, vaan asettui lokakuussa 1945 asumaan Sveitsiin Château du Reposoir'n linnaan Pregnyyn vuosiksi 1945–1950. Kuitenkin koko sodanjälkeistä Belgian sisäpolitiikkaa sävytti kysymys kuninkaan paluusta ja asemasta. Jopa voimakkaita vaatimuksia maan siirtymisestä tasavaltaan esitettiin. Eritoten maan ammattiyhdistysliike ja sosialistinen puolue ajoivat melko voimakkaasti kuninkaan paluun estämistä ja valtiomuodon muuttamista.

Vuonna 1944 parlamentin ja senaatin yhteisistunnossa valittiin kuningas Leopold III:n nuorempi veli, Flanderin kreivi Charles sijaishallitsijaksi. Tämä vannoi virkavalansa 20. syyskuuta 1944 ja jatkoi tehtävässä 30. heinäkuuta 1950 saakka. Hänellä oli kaikki hallitsijalle kuuluva valta.

Kansanäänestys järjestettiin 12. maaliskuuta 1950, jossa niukka enemmistö (57,68 %) belgialaisista kannatti kuninkaan paluuta maahan. Leopold III ilmoitti neljä päivää myöhemmin antavansa maan parlamentin päättää paluustaan. Gaston Eyskensin hallitus erosi 18. maaliskuuta 1950 ja kaksi päivää myöhemmin maassa järjestettiin laajoja mielenosoituksia. Valloniassa ja Brysselissä pidettiin 24. maaliskuuta päivän mittainen yleislakko. Mellakoita esiintyi etenkin ranskankielisessä Valloniassa. Kansanäänestyksessä valloneista 58 % vastusti kuninkaan paluuta, kun flaameista sitä kannatti 72,2 %. Tässä oli lisää aihetta kahden kieliryhmän väliselle konfliktille.

Vallasta luopuminen pienois|Kuningas Leopold III saapui heinäkuussa 1950 Belgiaan hoitaakseen kuninkaan tehtäviä hetken ja luovuttaakseen kuninkuuden pojalleen Baudouinille. Kuva Brysselin lentokentältä Leopoldin saapuessa 21. heinäkuuta 1950. pienoiskuva|Kuningas Leopold III:n sekä puolisoitten kuningatar Astridin ja Réthyn prinsessa Lilianin hauta. Leopold ehdotti 15. huhtikuuta 1950 pitämässään radiopuheessa, että voisi luovuttaa tehtävänsä 20-vuotiaalle pojalleen, joka tuli valtaan kuningas Baudouin I:nä.

Hallitsijan tehtävät jätettyään kuningas Leopold keskittyi lähes kokonaisuudessaan tieteelliseen tutkimustyöhönsä sosiaaliantropologina. Hän matkusteli tieteellisen työnsä puitteissa ympäri maailmaa ja vietti pidemmän aikaa esimerkiksi Senegalissa. Hän osallistui politiikkaan melko harvakseltaan, mutta kritisoi jyrkästi Belgian tapaa vapautua siirtomaistaan.

Leopold ja puoliso, prinsessa Lilian de Réthy asuivat kuitenkin edelleen Laekenin kuninkaallisessa linnassa, Belgian kuninkaiden perinteisessä residenssisssä aina poikansa Baudoinin avioliittoon saakka vuonna 1960. Leopoldin arvostelijat katsoivat, että hänen asumisensa Laekenissa antoi hänelle liikaa vaikutusvaltaa kuningas Baudouiniin nähden. Tämän jälkeen he muuttivat Argenteuilin kartanoon Waterloohon. Leopold ja Baudouin esiintyivät yhdessä julkisuudessa jälleen vasta leskikuningatar Elisabethin hautajaisissa vuonna 1965.

Kuningas Leopold III kuoli 81-vuotiaana vaativan sepelvaltimo-operaation jälkeen Cliniques universitaires Saint-Lucin sairaalassa Woluwe-Saint-Lambertissä, Brysselin esikaupunkialueella syyskuussa 1983.

Hänet on haudattu molempien puolisoidensa kanssa Laekenin Neitsyt Marian kirkon kuninkaalliseen kryptaan Laekeniin, Brysseliin muiden Belgian monarkkien tavoin.

Kunnianosoitukset

Belgialaiset

55x55px Leopoldin ritarikunta (suurmestari) 55x55px Kruunun ritarikunta (suurmestari) 55x55px Leopold II:n ritarikunta (suurmestari) 55x55px Leijonan kuninkaallinen ritarikunta (suurmestari) 55x55px Afrikan tähden ritarikunta (suurmestari)

Ulkomaalaiset

55x55px Loistavan jaden ritarikunta (Taiwan) 55x55px Boyacá-ritarikunta (Kolumbia) 55x55px Elefanttiritarikunta (Tanska) 55x55px Kultainen talja (Espanja) 55x55px Kunnialegioona (Ranska) 55x55px Vapahtajan ritarikunta (Kreikka) 55x55px Pahlavin ritarikunta (Iran) 55x55px Krysanteemiritarikunta (Japani) 55x55px Miljoonan elefantin ja valkoisen päivänvarjon ritarikunta (Laos) 55x55px Pyhän Kaarlen ritarikunta (Monaco) 55x55px Pyhän Olavin ritarikunta (Norja) 55x55px Aadolf Nassaulaisen ritarikunta (Luxemburg) 55x55px Nassaun perheen kultaisen leijonan ritarikunta (Luxemburg) 55x55px Alankomaiden leijonan ritarikunta (Alankomaat) 55x55px Valkoisen Kotkan ritarikunta (Puola) 55x55px Kolmen ritarikunnan nauha (Portugali, 1938) 55x55px Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugali, 1927) 55x55px Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunta (Italia) 55x55px Serafiimiritarikunta (Ruotsi) 55x55px Chakri-dynastian ritarikunta (Thaimaa) 55x55px Kruunun ritarikunta (Iran) 55x55px Ouissam Alaouiten ritarikunta (Marokko) 55x55px Perun auringon ritarikunta (Peru) 55x55px Kambodžan kuninkaallinen ritarikunta (Kambodža) 55x55px Etelän Ristin ritarikunta (Brasilia) 55x55px Salomon sinetin ritarikunta (Etiopia) 55x55px Quetzal-ritarikunta (Guatemala) 55x55px Valkoisen leijonan ritarikunta (Tšekkoslovakia) 55x55px Kaarle I:n ritarikunta (Romania)

Lähde: Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Belgian hallitsijat Luokka:Vuonna 1901 syntyneet Luokka:Vuonna 1983 kuolleet