David Royston Bailey, CBE (s. 2. tammikuuta 1938) on brittiläinen valokuvaaja, joka tuli tunnetuksi 1960-luvun ”svengaavan Lontoon” julkisuuden henkilöiden ja muodin kuvaajana.
Bailey on kotoisin köyhästä työläisperheestä, lopetti koulunsa nuorena ja liittyi ilmavoimiin, missä hänet sijoitettiin malesiaan vuosiksi 1957–1958. Hän kiinnostui valokuvauksesta luontoharrastuksen kautta ja toisaalta lukihäiriönsä takia. Hän aloitti uransa John Frenchin studioapulaisena, työskenteli sitten musiikkituottaja John Colen Studio Fivessa kunnes sai sopimuksen muotikuvaajan työstä Vogue-lehden brittiversiossa 1960.
Yhdessä valokuvaajien Terence Donovan ja Brian Duffy kanssa Bailey oli keskeinen henkilö luomaan ja välittämään kuvaa 1960-luvun svengaavasta Lontoosta. Heitä kutsuttiin joskus "kauheaksi kolmikoksi" (Terrible Trio). Nämä uuden polven valokuvaajat ystävystyivät näyttelijöiden, muusikoiden ja jopa kuningashuoneen jäsenten kanssa ja huomasivat muuttuvansa itsekin kaikkien tuntemiksi julkisuuden henkilöiksi. Michelangelo Antonionin vuoden 1966 elokuva Blow-Up – erään suudelman jälkeen perustuu paljolti juuri David Baileyn hahmoon.
Vuonna 1964 Bailey kokosi kuvaamistaan julkkismuotokuvista kuvasalkun The Box of Pin-Ups, jonka julistekokoisten kuvien päähenkilöinä olivat elokuvanäyttelijä Terence Stamp, The Beatles, Mick Jagger, huippumalli Jean Shrimpton, laulaja P. J. Proby, valokuvaaja Cecil Beaton, tanssija Rudolf Nurejev, taiteilija Andy Warhol sekä gangsterikaksoset ja yökerhonomistajat Ronald ja Reginald Kray.
Baileyn ura Vogue-lehdessä eteni nopeasti, ja tuotteliaimmillaan hän kuvitti 800 lehden sivua yhden vuoden aikana. Hänen eniten käyttämänsä valokuvamalli oli Jean Shrimpton, jonka kanssa hänellä oli myös suhde. Muotikuvien lisäksi Bailey kuvitti levyalbumien kansia muun muassa The Rolling Stonesille ja Marianne Faithfullille.
Elokuvaohjaaja ja maalari Vuonna 1992 Bailey ohjasi BBC:lle draaman Who Dealt? Ring Lardnerin tarinasta. Hän on kirjoittanut ja ohjannut elokuvan The Lady is a Tramp (1995), jossa esiintyy hänen vaimonsa Catherine. Channel 4 -televisioyhtiölle hän ohjasi dokumenttielokuvan Models Close Up (1998). Vuonna 2011 Bailey debytoi kuvataiteilijana yksityisnäyttelyllään lontoolaisessa Scream-galleriassa.
Yksityiselämä Bailey on ollut naimisissa neljästi. Vuonna 1960 hän avioitui Rosemary Bramblen kanssa, vuosina 1965 näyttelijä Catherine Deneuven kanssa, sitten malli Marie Helvinin kanssa. Vuodesta 1986 hänen vaimonaan on ollut Catherine Dyer. Baileyllä on kolme lasta.
Jérôme de Missolz teki Baileystä televisiodokumentin Bailey: Four Beats to the Bar and No Cheating, jonka Yle Teema esitti 2012 ja 2015 nimellä Bailey, muotikuvaaja. BBC Four -kanavalle on tuotettu Baileyn ja Jean Shrimptonin romanssista kertova draama We'll Take Manhattan.
Kuvateoksia Box of Pin-Ups, 1964 Goodbye Baby & Amen, 1969 Warhol, 1974 Beady Minces, 1974 Papua New Guinea, 1975 Mixed Moments, 1976 Trouble and Strife, 1980 Bailey NW1, 1982 Black & White Memories, 1983 Nudes 1981–1984, 1984 Imagine, 1985 If We Shadows, 2001 The Lady is a Tramp, 1995 Rock & Roll Heroes, 1997 Archive One (Yhdysvalloissa The Birth of the Cool) , 1999 Chasing Rainbows, 2001 Art of Violence (tai Diamond Geezers), 2003 Bailey/Rankin Down Under, 2003 Archive Two: Locations, 2003 Bailey's Democracy, 2005 Havana, 2006 NY JS DB 62, 2007 Pictures That Mark Can Do, 2007 Is That So Kid, 2008 David Bailey: 8 Minutes: Hirst & Bailey, 2009 (Damien Hirstin kanssa) EYE, 2009 Flowers, Skulls, Contacts, 2010 British Heroes in Afghanistan, 2010
Lähteet
Aiheesta muualla
David Baileyn verkkosivusto Haastattelu vuodelta 2000 David Bailey brittiläisen Voguen kansikuva-arkistossa
Luokka:Brittiläiset valokuvaajat Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt