Pekka Eljas Halonen (11. syyskuuta 1927 Helsinki – 19. helmikuuta 2001 Turku) oli suomalainen lääkäri, virustutkija ja Turun yliopiston professori.
Halosen vanhemmat olivat pääjohtaja Auno Lyytos Halonen ja Lea Rakel Margit Höglund ja puoliso vuodesta 1951 Eeva-Liisa Tuukkanen. Hän valmistui ylioppilaaksi 1946, lääketieteen kandidaatiksi 1949 ja lisensiaatiksi 1953 ja väitteli vuonna 1955 Helsingin yliopistossa lääketetieteen ja kirurgian tohtoriksi.Kuka kukin on 1978, s. 175. Runeberg.org. Halonen tutki keskushermoston hitaita virusinfektioita ja virustautien vasta-aineiden muodostusta.''Facta 2001, osa 5, p. 453. WSOY 1982. Hän oli Helsingin yliopiston virusopin dosentti 1958–1964. Vuonna 1963 hänestä tuli Turun yliopiston virusopin professori. Halonen toimi myös Orionin mikrobiologian osaston apulaisjohtajana vuodesta 1955 ja johtajana vuodesta 1958. Hänen jäädessään eläkkeelle 1991 Turun yliopiston virusopin laitos oli kasvanut muutamasta hengestä yli 50 asiantuntijan yksiköksi. Halonen toimi myös yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina 1987–1991.
Halonen sai Matti Äyräpään palkinnon vuonna 1989.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset virologit Luokka:Suomalaiset lääkärit Luokka:Turun yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Matti Äyräpään palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1927 syntyneet Luokka:Vuonna 2001 kuolleet