Mitfordin sisarukset kuuluivat Mitfordin maalaisaateliseen perheeseen. Perheen isä eli Redesdalen 2. paroni oli David Freeman-Mitford, joka avioitui Sydney Bowlesin kanssa. Perhe oli tunnettu kuudesta kuuluisasta ja skandaalinkäryisestä tyttärestä, heidän suhteistaan, poliittisista kytköksistään ja etenkin ideologisista ristiriidoistaan. Tyttäristä neljä kirjoitti yhden tai useampia menestysteoksia. Perheenjäsenten tuttavapiiriin kuuluivat muun muassa Winston Churchill, Anthony Eden, Wallis Simpson, Adolf Hitler, Joseph Goebbels, Hermann Göring, Sir Oswald Mosley sekä kirjailijat Evelyn Waugh ja John Betjeman.
Sisarukset Nancy Mitford (1904–1973) Pamela Mitford (1907–1994) Thomas Mitford (1909–1945) Diana Mitford (1910–2003) Unity Mitford (1914–1948) Jessica Decca Mitford (1917–1996) Deborah Debo Mitford (1920–2014)
Vanhemmat Perheen isä David Freeman-Mitford (1878–1958), tyttärien kesken Farve, oli paroni Redesdalen toinen poika, eikä hänen oletettu perivän omaisuutta tai arvonimeä. Hänellä lienee ollut dysleksia, hän oli hidas lukemaan ja oppimaan ja sai käydä toisarvoista koulua. David kuitenkin oppi ranskaa hyvin ja piti kelpo puheita parlamentissa. Kun sotilasura ei ottanut alkaakseen, hänet lähetettiin Ceylonille viljelemään teetä, mikä ei ollut erityisen mieluisaa. Palattuaan hän osallistui buurisotaan ja haavoittui.
Davidin isän Bertien ystävä oli parlamentinjäsen Thomas Bowles, joka toisinaan otti tyttärensä Sydneyn mukaansa vierailulle lordi Redesdalen luo. Davidin haavoittuessa nuoret olivat jo kirjeenvaihdossa, ja alkoivat seurustella. Sydney Bowes (1880–1963) eli Muv ihastui Davidiin jo nuorempana, mutta astui seuraelämään Davidin Ceylonin vuosina ja seurusteli useaan otteeseen. Hänen äitinsä kuoli tytön ollessa kahdeksan ja seuraavat kuusi vuotta kuluivat isän mukana merillä. Myöhemmin hän hoiti isän Lontoon kotia ja taloutta. David ja Sydney avioituivat vuonna 1904, kymmenen vuotta ensitapaamisesta. Samana vuonna syntyi esikoinen. Puolisoita yhdisti muun muassa samanlainen huumorintaju ja molemmat pitivät kovasti luistelusta. Talous oli alkuun tiukalla, mutta helpottui, kun David sai toimistopäällikön paikan appensa perustamassa The Lady -lehdessä (vanhin brittiläinen naistenlehti).
Luonteeltaan Sydney oli seurallinen, joskaan aviomies ei seuraelämästä välittänyt. Sydney oli, kenties äidin varhaisen poismenon vuoksi, taloudellinen ja säästäväinen, mutta toisaalta tyttärien mielestä etäinen. Lapsuudessaan sisaret jäivät kaipaamaan äidin rakkautta ja hellyyttä. Isältään Sydney oli oppinut eräitä terveyteen ja kasvatukseen liittyviä, ajastaan poikkeavia periaatteita. Sovinnaisuuteen ei pakotettu, eikä tarvinnut syödä mitään, mistä ei pitänyt. Mutta joitakin ruokia ei myöskään saanut syödä, kuten sikaa tai äyriäisiä, valkoinen sokeri ja vehnäjauho olivat pahasta. Säännöllinen liikunta oli hyväksi ja makuuhuoneessa oli oltava aina ikkuna raollaan. Keho parantaa itsensä, ilman lääkkeitä tai lääkäriä. Tästä säännöstä hän poikkesi ainoastaan, yksi lapsista sairastui polioon. Davidin persoonaan kuuluivat raivonpuuskat tai vähintäänkin ärtyneisyys. Toisaalta tyttäret kuvasivat juuri isä perheen vitsiniekaksi. Ja kun hän sanaili puoliksi tosissaan, puoliksi leikillään esikoisensa Nancyn kanssa, ulvoi muu perhe naurusta. David pelasi ja leikki lasten kanssa, esimerkiksi “lapsijahtia”, jossa oli koira mukana. Ponin isä osti vain lastensa iloksi.
Vuonna 1915 Davidin isoveli kuoli. Seuraavana vuonna kuoli hänen isänsä. Näin Davidistä tuli odottamatta Redesdalen 2. paroni. Davidin isä oli ollut varakas ja menestynyt niin kirjailijana, parlamentissa, puutarhasuunnittelijana kuin hevosten kasvattajanakin. David ja Sydney joutuivat myymään suvun pääpaikan, Batsfordin, jota ei ollut varaa ylläpitää. Ilmeisesti Bertie-isän omaisuuden kulutti vanhan päärakennuksen purkaminen, uuden rakentaminen sekä tuhlaava vaimo. Perheen koti vaihtui Batsford Housesta Asthall Manoriin, sitten Swinbrook Houseen ja Old Mill Cottageen. Heillä oli myös Lontoossa Rutland Gaten talo, jota annettiin myös vuokralle.
Perhettä yhdisti huumori; perhetutun sanoin “He ovat hauskoja”. Puolisot olivat keskenään onnellisia. Myöhemmin perheen sisäiset ideologiset näkemyserot heijastuivat vanhempienkin väleihin: Kun Unity “hurahti” kansallissosialismiin, myös poika Tom ja äiti Sydney olivat aatteesta vaikuttuneita. Sydneyn ja Davidin erilaiset näkemykset alkoivat hiertää suhdetta, ja he ajautuivat lopulta asumuseroon 1940-luvun lopulla. Tähän vaikutti myös se, että perhe muutti aina pienempään asuntoon – saman katon alla ei ollut enää tilaa niin poikkeaville mielipiteille. Puolisot kuitenkin kirjoittelivat toisilleen.
Perheen vaiheita Perhe-elämä, lapsuus ja nuoruus Perheen seitsemän lasta syntyivät vuosien 1904 ja 1920 välillä. Isä-Davidilla oli tapana olla synnytyksissä mukana. Kolme vuotta Nancy sai olla hemmoteltu esikoinen, ja ainoan lapsen aseman menettäminen kirpaisi: Nancy kiusasi mielellään kaikin tavoin nuorempia sisaruksiaan, etenkin Pamelaa. Decca kuvaili Nancyä myöhemmin sanoilla “kosminen kiusaaja”. Toisaalta Nancy näki vaivaa saadakseen muut nauramaan. Diana ja Tom syntyivät lähekkäin ja olivat “kuin kaksoset”. Nuorimmat sisarukset, The Hons, eli Unity, Decca ja Debo viettivät paljon aikaa keskenään. Leikeissään Unity ja Decca kutsuivat toisiaan nimellä Boud, ja he kehittivät oman kielen, boudledidge, jota puhuivat sujuvasti. The Hons -nimitys perustui Deccan ja Debon salaseuraan Society of Hens, Kanojen seura. Hen muuttui muotoon hon, ja tällä nimellä sisaret kutsuivat toisiaan. Yhteisistä leikeistä huolimatta Decca muistaa olleensa paljon riidoissa nimenomaan Unityn ja Debon kanssa. Debon mielestä lapsuudessa ei ollut mitään kaunoja, vaan ne syntyivät Deccan kasvaessa ja muuttuessa kapinalliseksi. Lempinimiä käytettiin perheessä ahkerasti, ja esimerkiksi Dianaa kutsuttiin nimillä Dana, Dina, Bodley, Nardie, Cord tai Honks.
Ajalle tyypillisesti lapsista otti vastuun lastenhoitaja. Vanhemmille toivotettiin aamulla huomenta ja heitä nähtiin uudelleen vasta päivällisen jälkeen tunnin ajan paremmat vaatteet yllä. Lapsille erityisen tärkeä oli “hoitaja Blor” eli Laura Dicks. Kotona oli kouluhuone ja erinäisiä kotiopettajia. Perheen ainoan pojan Tomin opiskelu myöhemmin kodin ulkopuolella oli itsestään selvää, mutta isä vastusti tytärten opintoja muun muassa siksi, etteivät nämä saisi huonoja vaikutteita tai koska se olisi tarpeetonta. Nancyn onnistui väsytystaistelulla päästä myös oikeisiin opinahjoihin.
Kaksikymmenluvulla vanhimmat tyttäret alkoivat astua seuraelämään eivätkä aina toimineet vanhempien toivomalla tavalla tai ihastuneet vanhemmille mieluisiin miehiin tai muuten aiheuttivat vanhempien paheksuntaa. Erityisesti Diana tunnettiin kauneudestaan, ja hän liikkui seurapiireissä, seurusteli ja avioitui 1929 vauraan perheen pojan Bryan Guinnessin kanssa. Decca ja Debo avioituivat Winston Churchillin ja Harold Macmillanin sukulaispoikien kanssa. Sekä Dianan että Deborahin puolisot olivat varakkaita ja aristokraattisia.
Poliittiset ristiriidat Politiikka rikkoi perhettä. Unity kiinnostui kansallissosialismista ja oleskeli 1930-luvulla Saksassa. Vuonna 1935 hän hankkiutui aktiivisesti palvomansa Adolf Hitlerin tuttavuuteen ja tutustutti tähän myös sisaruksensa Dianan. Tom suhtautui myötämieleisesti fasismiin, mutta ei rotuajatteluun. Unity sai kesäkuussa kutsun Hesselbergin juhannusjuhlille, jossa hän sai suurta huomiota. Kun Unityn läheinen suhde Hitleriin ja tämän lähipiiriin tuli brittilehdistön tietoisuuteen, alkoi lehdistö kysellä kommentteja kauhistuneilta vanhemmilta. Vanhemmat kutsuivat Unityn kotiin. Kotona ei ilahduttu, kun Unity ammuskeli pihamaalla maaliin ja kertoi harjoittelevansa juutalaisten tappamista. Hän majoittautui sisarensa Dianan luo Lontoossa ja aiheutti pahennusta tekemällä natsitervehdyksiä kadulla. Syksyllä hän palasi Saksaan. Diana tutustui Sir Oswald Mosleyyn, kun molemmat olivat tahoillaan avioliitossa. Tämä johti avioeroon ja Dianan avioitumiseen Mosleyn, Britannian fasistisen liikkeen johtajan kanssa.
Deccasta tuli perheen kommunisti, joka karkasi ulkomaille ja avioitui salaa pikkuserkkunsa, tulisieluisen kommunistin Esmond Romillyn kanssa. Deccan tekemisiin vaikutti isosisko Nancyn kaipuu pois kotoa vanhempien määräysvallan alta ja lopulta avioituminen juuri sen vuoksi. Decca ei halunnut päätyä samaan ja keräsi rahaa "karkaamistililleen". Decca oli lukenut perusteellisesti käsiinsä saamansa teoksen Ruskea kirja : Saksan natsiterrorin hirmuista (toimittanut lordi Marley vuonna 1933, The Brown Book of the Hitler Terror and the Burning of the Reichstag; suomennos ilmestyi samana vuonna). Decca uhkui raivoa sekä kansallissosialismia että vanhempiaan kohtaan – jälkimmäisiä kohtaan, koska nämä pitivät teosta vain kommunistien propagandana. Britanniassa juutalaisten kohtelua pidettiin Saksan omana asiana, ja kommunismin pelko oli suurta. Myöhemmin Decca tuli tietoiseksi Stalinin hirmuteoista ja myönsi, ettei kommunismikaan ollut kaikessa oikeassa. Luonnollisesti Unity-sisaren toiminta natsi-aatteen ympärillä oli Deccasta vastenmielistä. Hän ei kuitenkaan koskaan kääntänyt rakkaalle sisarelle selkäänsä, ja sisarukset pysyivät jokseenkin kirjeenvaihdossa. Outoa kyllä Decca oli sen sijaan loppuelämänsä ajan huonoissa väleissä Dianan kanssa, joka oli naimisissa fasistijohtajan kanssa.
Diana ei koskaan muuttanut käsitystä, jonka hän muodosti Hitleristä ennen vuotta 1939, mikä Dianasta aina muistettiin. Diana tunsi sekä Winston Churchillin, joka oli sukulainen avioliiton kautta, että Adolf Hitlerin, ja molemmat miehet kysyivät Dianalta näkemyksiä toisesta. Diana yritti saada miehet tapaamaan, mutta Churchill ei tähän suostunut. Diana oli valokeilassa, kun hän rakastui BUF:in eli Brittiläisen fasistiunionin johtaja Sir Oswald Mosleyyn. Pikkuhiljaa BUF menetti suosiotaan, sillä britit alkoivat karsastaa fasistien väkivaltaisuutta ja univormumarsseja.
Vuonna 1935 ilmestyi Nancyn kirja Wigs on the Green, joka parodiseen sävyyn käsitteli Britannian fasisteja ja jonka henkilöhahmojen pohjana oli käytetty Unitya, Dianaa ja Mosleyä. Diana pahastui kovasti, vaikka tiesi kirjasta ennen kuin se julkaistiin. Vaikka Nancy pelkäsi sisarten reaktiota, oli hänen julkaistava kirja saadakseen tuloja, sillä aviomies Peter Rodd ei käynyt töissä. Diana suhtautui jatkossa Nancyyn viileästi, mutta tosissaan pilkasta suuttui Oswald Mosley, joka ei neljään vuoteen antanut Nancyn tulla heidän kotiinsa Dianaa tapaamaan. Kirja rikkoi myös Nancyn ja Unityn välit. Nancy oli maltillinen sosialisti, vaikka olikin miehensä kanssa lyhyesti jopa BUF:n jäsen.
Deborahista tuli poliittisesti aktiivinen vasta 1980-luvulla, kun hänestä ja miehestään Andrew Cavendishistä tuli sosiaalidemokraattisen puolueen johtohahmoja. Pamela vaikutti olevan epäpoliittinen, mutta silti juutalaisvastainen.
Toinen maailmansota Tom Mitford kieltäytyi tarttumasta aseisiin Saksaa vastaan, mutta suostui taistelemaan sodassa Japania vastaan. Hän sai surmansa vuonna 1945. Toisen maailmansodan alkaessa Sir Oswald Mosley vangittiin, ja Diana joutui olemaan kolme vuotta Hollowayn vankilassa. Unity meni täysin pois tolaltaan, kun Britannia julisti Saksalle sodan. Hän yritti surmata itsensä Englischer Gartenissa ampumalla itseään pistoolilla ohimoon. Unity jäi henkiin ja palasi erinäisten vaiheiden jälkeen kotimaahansa. Paluuta kuvattiin uutisfilmeille ja käsiteltiin lehdistössä niin vihamielisesti ja kovin sanoin, että jopa parlamentin alahuoneessa esitettiin asiasta kysymyksiä. Myöhemmin jotkin lehdet tunnustivat ylilyöntinsä. Unity kärsi aivovauriosta ja menehtyi jo vuonna 1948.
Decca ja hänen miehensä Esmond Romilly muuttivat Yhdysvaltoihin. Deccan mies osallistui sotatoimiin Kanadan ilmavoimissa ja sai surmansa, kun koneeseen tuli vika meren yllä.
Elämäkerrat Nancy Mitford