Sven Ilmari Krohn (9. toukokuuta 1903 Helsinki – 26. kesäkuuta 1999 Tampere) oli suomalainen filosofi.
Koulutus Krohn valmistui ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1921. Hän opiskeli filosofiaa Helsingin yliopistossa vuodesta 1921 alkaen. Vuonna 1949 Krohn valmistui filosofian lisensiaatiksi ja vuonna 1950 Turun yliopistossa filosofian tohtoriksi. Väitöskirjassaan Krohn arvosteli loogisen empirismin perusväitteitä: hänen mukaansa filosofian tehtävänä ei ole toimia vain kielen kritiikkinä, vaan sen pitää olla myös esimerkiksi pohjana etiikalle. Tätä käsitystään hän kehitteli 1950-luvulla julkaistuissa saksankielisissä julkaisuissaan.
Työura Valmistuttuaan maisteriksi vuonna 1929 Krohn siirtyi veljensä Eino Krohnin kanssa opettajaksi Helsingin Kulmakouluun opettaen saksan kieltä, filosofiaa ja sielutiedettä sekä historiaa. Jo sitä ennen hän oli löytänyt teosofisen Ruusu-Risti-liikkeen.
Krohn oli Turun yliopiston vt professori filosofiassa 1956–1959 ja 1960–1970 filosofian professori. Hänen johdollaan Turusta tuli fenomenologis-hermeneuttisen filosofian keskus Suomessa. Krohnin oppilaina ovat opiskelleet muun muassa Matti Juntunen, Lauri Rauhala, Lauri Routila, Lauri Mehtonen ja Seppo Sajama.
Krohn oli Suomen parapsykologisen tutkimusseuran puheenjohtaja 1938–1956 ja kunniajäsen vuodesta 1958.
Perhe Krohn oli vuodesta 1930 naimisissa sairaanhoitaja Ruth Sigrid Sofia Krohnin (os. Grönroos) kanssa (1904–2001). Krohnilla oli viisi lasta.
Teoksia (2. esipuheella täydennetty painos: Jyväskylän yliopisto, 1990)
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Erkki Lehtiranta: Filosofi Sven Krohn ja ihmisyyden pitkä tie . Uusi Safiiri 1/1997. Lars Hertzberg: Krohn, Sven . Filosofia.fi. Ilkka Niiniluoto: Ydinihminen totuuden toiviotiellä. Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.7.1999.
Luokka:Suomalaiset filosofit Luokka:Suomalaiset teosofit Luokka:Turun yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1903 syntyneet Luokka:Vuonna 1999 kuolleet