Johann Nepomuk Hummel (14. marraskuuta 1778 Pressburg, Unkarin kuningaskunta – 17. lokakuuta 1837 Weimar, Saksa) oli slovakialaissyntyinen itävaltalainen säveltäjä ja pianisti. Häntä pidetään sekä klassismin että romantiikan säveltäjänä, sillä hänen musiikissaan on vaikutteita kummastakin. thumb|left|Johann Nepomuk Hummel maalauksessa vuodelta 1814.
Hän oli ihmelapsi, joka viisivuotiaana osasi soittaa viulua taitavasti, mutta hän piti enemmän pianosta ja kehitti nopeasti oman hämmästyttävän tekniikkansa kuusivuotiaana. Hän sai ensimmäiset soittotuntinsa kahdeksanvuotiaana Wolfgang Amadeus Mozartilta, joka oli vaikutttunut hänen lahjakkuudestaan. Kun Johann muutti perheensä Wieniin vuonna 1786, hän asui ja opiskeli Mozartin luona kaksi vuotta ilmaiseksi ja esiintyi ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana yhdessä Mozartin konserteista. Hän teki esiintymiskiertueita isänsä kanssa Keski-Euroopassa ja Englannissa.
Suurin osa Hummelin sävellyksistä on pianomusiikkia. Hän sävelsi muun muassa kahdeksan pianokonserttoa, kymmenen pianosonaattia, kahdeksan pianotrioa, kaksi pianoseptettoa, pianokvarteton ja pianokvinteton. Muita hänen teoksiaan ovat puhallinoktetto, sellosonaatti, mandoliinikonsertto, mandoliinisonaatti ja yhdeksän oopperaa.
Hummelin pianoteokset ovat tyyliltään elegantteja ja melodialtaan ja sävelkuvioiltaan virtuoosisia. Sujuvina, selkeinä ja aikansa kevyeen wieniläiseen pianomusiikkiin hyvin sopivina näistä teoksista puuttuu kuitenkin Hummelin suuren aikalaiskilpailijan, Ludwig van Beethovenin, teoksissa ilmenevä emotionaalinen syvyys ja yhtenäisyys. Beetthovenin ja Hummelin välillä oli monimutkainen ystävyyssuhde.
Lähteet
Aiheesta muualla
Elämäkerta
Luokka:Itävaltalaiset säveltäjät Luokka:Klassismin ajan säveltäjät Luokka:Romantiikan säveltäjät Luokka:Saksalaiset säveltäjät Luokka:Slovakialaiset säveltäjät Luokka:Vuonna 1778 syntyneet Luokka:Vuonna 1837 kuolleet