Tämä artikkeli käsittelee Eurovision laulukilpailussa käytettyjä kieliä ja niihin liittyviä käytäntöjä. Euroviisuissa on ollut kahteen otteeseen käytössä kielisääntö, jonka mukaan kunkin maan edustuskappale tuli esittää jollakin maan virallisista kielistä. Minkäänlaista kielisääntöä ei ollut asetettu perustamisvuonna 1956, jolloin pidettiin luonnollisena, että jokainen maa laulaa omalla kielellään. Vuonna 1965 Ruotsin Ingvar Wixell esittikin kappaleensa Absent Friends kokonaan englanniksi, mistä seurauksena vuonna 1966 kielisääntö asetettiin voimaan. Kielisääntö vapautettiin neljäksi vuodeksi vuosina 1973–1976, jolloin kappaleet sai taas esittää millä kielellä tahansa. Tuolloin englanti valikoitui usean maan (pääasiassa Pohjoismaat ja Alankomaat) laulukieleksi. Kielisääntö oli jälleen voimassa vuodesta 1977 vuoteen 1998 asti. Laulunsanoissa sai kuitenkin olla muutama sana vieraitakin kieliä; myös kappaleen nimi sai olla vieraskielinen. Vuonna 1999 kielisääntö vapautettiin lopullisesti. Siitä lähtien englannin käyttö laulukielenä on yleistynyt hyvin voimakkaasti, ja nykyään englanti onkin ylivoimaisesti käytetyin laulukieli Euroviisuissa. Joillekin maille on myös tavanomaista käyttää samassa kappaleessa sekä englantia että omaa kieltään.

Euroopan yleisradiounionin viralliset kielet englanti ja ranska ovat myös Eurovision laulukilpailun viralliset juontokielet.

Tietoa eri kielten käytöstä Ennen kielisäännön vapautumista ja englannin ylivaltaa suosituin laulukieli oli ranska, sillä peräti viisi maata, Ranska, Monaco, Luxemburg, Belgia ja Sveitsi, saattoivat laulaa ranskaksi. Ranskaa onkin kuultu joka ikisessä kilpailussa vuoden 2022 kilpailua lukuun ottamatta. Englantia on kuultu joka kerta vuodesta 1959 lähtien.

Serbia, Portugali, Italia ja Ukraina ovat ainoat maat, jotka ovat voittaneet kielivapauden aikana täysin omakielisellä kappaleella (Marija Šerifović – Molitva 2007 serbiaksi, Salvador Sobral – Amar pelos dois 2017 portugaliksi, Måneskin – Zitti e buoni italiaksi 2021 ja Kalush – Stefania 2022 ukrainaksi). Lisäksi Ukrainan kahdessa muussa voittokappaleessa kuullaan omaa kieltä: 2004 ukrainaa (Ruslana – Wild Dances) ja 2016 krimintataaria (Jamala – 1944). Kilpailun ensimmäinen kokonaan ukrainankielinen kappale oli Šum, jonka esitti Go_A vuonna 2021.

Kielisäännön vapautumisen jälkeen 1999 mukana olleista maista jokainen on käyttänyt lauluissaan englantia. Vuoteen 2015 ja Bojana Stamenovin kappaleeseen Beauty Never Lies asti Serbia oli ainoa, joka oli esittänyt kaikki laulunsa kokonaan omalla kielellään. Sen sijaan useampi maa on käyttänyt joka kerta omaa kieltään ainakin osittain: Andorra, Italia, Monaco ja Ranska. Vasta vuonna 2015 myös Israel esitti ensimmäistä kertaa täysin englanninkielisen kappaleen (Nadav Guedj – Golden Boy), samoin Espanja vuonna 2016 (Barei – Say Yay!) ja Portugali 2021 (The Black Mamba – Love Is on My Side).

Kielisäännön vapautumisen jälkeen pisimpään eli vuoteen 2025 (KAJ – Bara bada bastu) omaa kieltään käyttämättä oli Ruotsi. Azerbaidžan esiintyi azerin kielellä ensimmäisen kerran vuonna 2024 (Fahree feat. İlkin Dövlətov – Özünlə apar). Vuonna 2019 Tanskan Leonorasta tuli ensimmäinen säännön jälkeen tanskaa käyttänyt edustaja kappaleellaan Love Is Forever ja 2021 Fyr & Flamme esitti kappaleensa Øve os på hinanden kokonaan tanskaksi.

Kaikkein ensimmäinen vierasta kieltä käyttänyt esiintyjä oli Itävallan Carmela Corren, joka lauloi osan kappaleestaan Vielleicht geschieht ein Wunder englanniksi jo vuonna 1963.

Vuosina 1973–1976 englanniksi päättivät esiintyä joka kerta vain Pohjoismaat Ruotsi, Norja ja Suomi. Muutaman kerran kokonaan tai osittain englantia käyttivät Alankomaat, Saksa ja Belgia, sekä kerran Sveitsi, Italia ja Itävalta. Kielivapaus mahdollisti tällöin Ruotsin ABBAn ja Alankomaiden Teach-Inin englanninkieliset voitot kappaleilla Waterloo ja Ding-a-Dong.

Saksa ja Belgia saivat laulaa englanniksi vielä kielisäännön palauttamisvuonna 1977, sillä ne olivat jo ehtineet valita edustuskappaleensa ennen säännön palautuspäätöstä.

Belgiaa edustaa vuorotellen flaamilainen ja vallonialainen artisti. Kielisäännön aikana laulut esitettiinkin vuorovuosin hollanniksi ja ranskaksi.

Vieraana kielenä on laulettu muutakin kuin englantia: vuonna 2007 Latvian Bonaparti.lv lauloi laulunsa Questa notte kokonaan italiaksi ja Kyproksen Evridiki laulunsa Comme ci comme ça ranskaksi. Ranskaa on käyttänyt muutaman sanan verran myös Ruotsi 2009 (Malena Ernman – La voix), Islanti 2010 (Hera Björk – Je ne sais quoi) ja Liettua 2011 (Evelina Sašenko – C'est ma vie), sekä kokonaan ranskaksi lauloi myös Itävalta 2016 (Zoë – Loin d'ici) ja italiaksi Viro 2018 (Elina Netšajeva – La forza).

Puolan Ich Troje on käyttänyt saksaa ja venäjää kahdessa kappaleessaan vuosina 2003 ja 2006. Myös Ivan & Delfin käytti venäjää laulussaan Czarna dziewczyna 2005. Saksan Sürpriz käytti turkkia kappaleessaan Reise nach Jerusalem 1999 ja Max kappaleessaan Can't Wait Until Tonight 2004. Romanian Mihai Trăistariu ja Nico & Vlad käyttivät italiaa kappaleissaan Tornerò, 2006 ja Pe-o margine de lume, 2008. Myös Kyproksen Voice lauloi italiaksi vuoden 2000 kappaleessaan Nomiza. Italian lisäksi espanjaa, venäjää ja ranskaa käytti laulussaan Liubi, Liubi, I Love You Todomondo 2007. Espanjaa käytti myös Mandinga kappaleessaan Zaleilah 2012. 2007 Portugalin Sabrina käytti ranskaa ja espanjaa kappaleessaan Dança comigo, ja samana vuonna Ukrainan Vjerka Serdjutška saksaa kappaleessaan Dancing Lasha Tumbai. Viron Kreisiraadio käytti serbiaa, saksaa ja suomea kappaleessaan Leto svet 2008.

Itävallan Udo Jürgensin vuoden 1966 voittokappaleen Merci, Chérie nimi on ranskaa. Suomen Anneli Saariston vuoden 1989 kappaleen La dolce vita nimi puolestaan italiaa ja Norjan Guri Schanken vuoden 2007 kappaleen nimi Ven a bailar conmigo espanjaa. Albanian Rona Nishliun vuoden 2012 kappaleen Suus nimi on latinaa, mutta itse nimeä ei laulussa kuulla.

Suurimmat määrät kieliä yhdessä kappaleessa ovat 12 kieltä Norjan Bendik Singersin laulussa It's Just a Game 1973 ja 11 kieltä Bulgarian Sofi Marinovan laulussa Love Unlimited 2012.

Euroviisuissa on esiinnytty jopa mielikuvituskielellä. Näin on tehnyt Belgia kahteen otteeseen (Urban Trad – Sanomi, 2003 ja Ishtar – O Julissi, 2008), sekä osittain Alankomaat (Treble – Amambanda, 2006).

Kielikysymys on jopa kerran aiheuttanut kiistan, kun Espanjan vuoden 1968 kappaleen La, la, la alkuperäiseksi esittäjäksi valittu Joan Manuel Serrat halusi esittää laulun espanjan sijaan katalaaniksi. Francon hallitus ei tätä kuitenkaan hyväksynyt, joten esittäjäksi vaihdettiinkin Massiel. Katalaania kuultiin Euroviisuissa ensimmäisen kerran vasta vuonna 2004, jolloin Andorra debytoi.

Kielet Suomen karsinnoissa Suomi on ollut Suomen karsintojen valtakieli, kunnes vuodesta 2000 lähtien enemmistö kappaleista on useimmiten esitetty englanniksi. Vuodesta 2022 lähtien enemmistö kappaleista on jälleen ollut suomenkielisiä. Alkuvuosina Suomen karsintoihin hyväksyttiin vain suomenkielisiä kappaleita. Suomen ruotsinkieliset nostivat asian julkiseen keskusteluun, jonka tuloksena toista kotimaista kieltä kuultiin ensimmäisen kerran vuonna 1965 Carolan kappaleen Ge mig en grabb myötä. Ruotsinkielinen kappale, Beatin Fri?, voitti karsinnan ensimmäisen kerran vuonna 1990, jolloin kaikki karsinnan kolme ruotsinkielistä kappaletta sijoittuivat kilpailun neljän parhaan joukkoon.

Suomen karsinnoissa on ollut neljänä vuonna italiankielisiä kappaleita: Taina Kokkosen Silenzio 2002, Tomi Metsäkedon Eternamente Maria ja Un posto fra le nuvole 2006 ja Pentti Hietasen Il mondo è qui 2010. Myös Laura Voutilaisen kappaleessa Kosketa mua 2007 oli italiankielisiä osuuksia, jotka esitti Flavio Cristilli.

Vuoden 2005 karsinnoissa kuultiin ensimmäistä kertaa ranskaa ja arabiaa Momo Catin kappaleessa Europa Europa. Norlan El Misionario esitti Suomen karsintojen ensimmäisen espanjankielisen kappaleen No voy a llorar por ti 2015. Vuonna 2016 ClemSO käytti Thief-kappaleessaan joruban kieltä sekä Länsi-Afrikan pidgin-englantia. Vuonna 2024 Mikael Gabrielin kanssa esiintynyt Nublu käytti Vox populi -kappaleessa viron kieltä.

Vuonna 2009 Signmark esitti kappaleen Speakerbox viittomakielellä. Lauluosuudet esitti Osmo Ikonen. Esitys sijoittui karsinnassa toiseksi.

Vähemmistökielet ja murteet Irlanti on laulanut vain kerran iiriksi vuonna 1972 (Sandie Jones – Ceol an ghrá) ja Sveitsi retoromaaniksi 1989 (Furbaz – Viver senza tei). Molemmat ovat maidensa virallisia kieliä.

Luxemburg on laulanut luxemburgiksi (Camillo Felgen – So laang we's du do bast, 1960 ja Marion Welter & Kontinent – Sou fräi, 1992), Malta maltaksi (Joe Grech – Marija l-Maltija, 1971 ja Helen & Joseph – L-imħabba, 1972) ja Suomi suomenruotsiksi (Beat – Fri?, 1990 ja Pernilla Karlsson – När jag blundar, 2012) kokonaan kaksi kertaa jokainen. Kaikki ovat maidensa virallisia kieliä ja kansalliskieliä.

Ranska on esiintynyt peräti kahdella vähemmistökielellään: bretoniksi (1996 Dan Ar Braz & L'Heritage des Celtes – Diwanit bugale ja 2022 Alvan & Ahez – Fulenn) ja korsikaksi 2011 (Amaury Vassili – Sognu).

Vähemmistökielistä ovat päässeet esille myös Italian napoli (Peppino di Capri – Comme è ddoce 'o mare, 1991), Liettuan samogiitti (Aistė Smilgevičiūtė – Strazdas, 1999), Viron võro (Neiokõsõ – Tii, 2004), Venäjän udmurtti (Buranovskije Babuški – Party for Everybody, 2012), Ukrainan krimintataari (Jamala – 1944, 2016) ja Georgian abhaasi (Oto Nemsadze – Keep on Going (Sul tsin iare), 2019).

Latvia lauloi vähemmistökielellään venäjäksi vuonna 2009 (Intars Busulis – Probka) kokonaan ja Liettua osittain (Sasha Son – Love). Samana vuonna myös Israel lauloi osittain arabiaksi (Noa & Mira Awad – There Must Be Another Way) ja Venäjä osittain ukrainaksi (Anastasija Pryh’odko – Mamo).

Romanikieltä on käyttänyt laulussaan Pohjois-Makedonia 2013 (Esma & Lozano – Pred da se razdeni), Unkari 2017 (Joci Pápai – Origo) ja laulunsa nimessä Tšekki 2009 (Gipsy.cz – Aven Romale).

Norjan vuoden 1980 laulun nimi oli saamea (Sverre Kjelsberg & Mattis Hætta – Sámiid ædnan). Vuonna 2019 kuultiin lisää saamea KEiiNOn kappaleessa Spirit in the Sky.

Viittomakieltä ovat käyttäneet esityksissään Latvian Walters & Kazha (The War Is Not Over, 2005), Puolan Ich Troje (Follow My Heart, 2006), Liettuan Evelina Sašenko (C'est ma vie, 2011), Serbian Bojana Stamenov (Beauty Never Lies, 2015) ja Ranskan Bilal Hassani (Roi, 2019).

Itävalta on laulanut peräti neljä kertaa saksan kielen murteilla: Wienin murteella 1971 (Marianne Mendt – Musik), Vorarlbergin murteella 1996 (George Nussbaumer – Weil's dr guat got), Steiermarkin murteella 2003 (Alf Poier – Weil der Mensch zählt) ja Mühlviertelin murteella 2012 (Trackshittaz – Woki mit deim Popo).

Vuonna 1995 Kreikan Elína Konstantopoúloun kappaleessa ”Poia prosefchí” käytettiin muinaiskreikkaa ja 2016 Argon kappaleessa ”Utopian Land” pontoksenkreikkaa.

Albanian Rona Nishliu esitti laulunsa Suus ghegin murteella 2012, ja Suomen Kuunkuiskaajien vuoden 2010 laulun Työlki ellää nimi on Karjalan murretta. Serbian Sanja Ilić ja Balkanika käyttivät vuonna 2018 torlakin murretta kappaleessaan Nova deca.

Euroopan ulkopuoliset kielet Eurooppalaisten kielten lisäksi Euroviisuissa on päästy kuulemaan myös muutamaa Euroopan ulkopuolella puhuttavaa kieltä. Ensimmäisen kerran näin kävi vuonna 1992, kun Ranskan Kali esitti kappaleensa Monté la riviè osittain Antillien kreoliksi.

Monacon Séverine Ferrer käytti vuonna 2006 kappaleessaan La coco-dance tahitin kieltä, ja Norjan Stella Mwangi swahilia kappaleessaan Haba Haba vuonna 2011. Italian Francesco Gabbanin vuoden 2017 kappaleessa Occidentali's Karma on ilmaus sanskritiksi ja Israelin Netta Barzilain vuoden 2018 voittokappaleessa Toy toistetaan japaninkielistä sanaa. Vuoden 2020 Israelin Eden Alenen kappaleessa Feker Libi on mukana amharaa ja vuoden 2021 Alankomaiden Jeangu Macrooyn kappaleessa Birth of a New Age sranantongoa.

Puuttuvat kielet