Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) oli Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto.. KAVIn lakisääteisiin tehtäviin kuuluivat elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttäminen sekä niihin liittyvä tutkimus, kuvaohjelmien tarjoamisen valvonta ja mediakasvatuksen edistäminen.
Instituutti syntyi, kun Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA vuosina 2008–2013, Suomen elokuva-arkisto vuosina 1957–2007) ja Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus (MEKU vuosina 2012–2013, Valtion elokuvatarkastamo vuosina 1946–2011) yhdistyivät 1. tammikuuta 2014.
Kavi yhdistyi Taiteen edistämiskeskuksen kanssa yhdeksi virastoksi 1.1.2026 osana opetus- ja kulttuuriministeriön Sivistyshallinto 2030 -hanketta. Uusi virasto on nimeltään Taide- ja kulttuurivirasto.
Organisaatio Kansallinen audiovisuaalinen instituutti oli jaettuna viiteen tulosalueeseen.
kokoelmat radio- ja televisioarkistointi audiovisuaalisen kulttuurin edistäminen mediakasvatus ja kuvaohjelmat elävän kuvan museo
Luokittelujärjestelmä
+Identifiers of Suomi (KAVI)Tunniste Alaikäraja Viite Määritelmä60x60pxS Kaiken ikäisetSunified kaikille yleisöille60x60px77 vuotta tai vanhempiSopii yli 7-vuotiailleAlle 7-vuotiaiden lasten on oltava aikuisen seurassa60x60px1212 vuotta tai vanhempiSopii yli 12-vuotiailleAlle 12-vuotiaiden lasten on oltava aikuisen seurassa60x60px1616 vuotta tai vanhempiSopii yli 16-vuotiailleAlle 16-vuotiaiden lasten on oltava aikuisen seurassa60x60px1818-vuotias tai vanhempiRajoitettu yli 18-vuotiailleVain yli 18-vuotiaat
Kokoelmat Instituuttiin talletettu kotimainen ja ulkomainen elokuva sekä muu av-aineisto säilytettiin asianmukaisesti järjestettynä ja luetteloituna.
Kotimainen elokuvakokoelma KAVIn filmikokoelmat käsittivät noin 1 300 pitkää kotimaista elokuvaa, ja määrä karttui noin 25 uuden elokuvan vuositahdilla. Kotimaisen elokuvaperinnön säilyttäminen jälkipolville oli yksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin keskeisistä tehtävistä, jota tuettiin lainsäädännöllä.
Digitaaliset palvelut Kansallisen audiovisuaalisen instituutin digitaalisten palveluiden yksikkö vastasi kotimaisen elokuvaperinnön saattamisesta digitaaliseen muotoon.
Pitkät kotimaiset elokuvateatterielokuvat digitoitiin vuosittain tehtävän suunnitelman mukaisesti. Tavoitteena oli taata kotimaisen elokuvaperinnön saatavuus myös digitalisoituihin elokuvateattereihin. Lähtökohtana oli siis tehdä elokuvista digitaalinen esityskopio, DCP (Digital Cinema Package).
Digitointien joukkoon otettiin vuosittain muutamia restauroitavia elokuvia, joille oli kysyntää ja joiden esitysoikeudet olivat selvät. Vuosittain digitoitiin lisäksi kymmenkunta elokuvaa, jotka levitettiin tallenteina. Esitystoiminnan ja elokuvafestivaalien tarpeet pyrittiin mahdollisuuksien mukaan huomioimaan. Etusijalla olivat elokuvat, joista ei ole kunnollista esityskopiota tai pelastemateriaalia filmimuodossa.
Vapaakappalelaki, joka elokuva-arkiston osalta tuli voimaan vuonna 1981, on velvoittanut videotallenteiden valmistajia, maahantuojia ja levittäjiä luovuttamaan vapaakappaleet kaikista videotallenteista, joita on valmistettu tai tuotu maahan yli 50 kappaletta. Vuoden 2008 alusta voimaan astunut Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä korvasi vanhan vapaakappalelain.
Tenho ja Elonet Tenho-elokuvatietokantaan luetteloitiin Suomessa valmistettujen tai elokuvateattereissa esitettyjen ulkomaisten elokuvien filmografisia ja ensi-iltatietoja sekä suomen- ja ruotsinkielisiä nimiä.
Tenho sisältää perustiedot kaikista Suomessa levitetyistä (tarkastetuista) pitkistä elokuvista ja lukuisista lyhytelokuvista. Tätä yksityiskohtaisempaa tietoa tietokannassa on kotimaisista pitkistä elokuvista ja uudemmista kotimaisista lyhytelokuvista.
Radio- ja tv-arkisto Radio- ja televisioarkisto (RTVA) on perustettu huolehtimaan suomalaisen radio- ja tv-kulttuurin säilymisestä jälkipolville.
Vuoden 2008 alussa perustetun radio- ja tv-arkiston toiminta perustuu kulttuuriaineistolakiin, joka asettaa velvoitteita sekä radio- ja tv-arkistolle että ohjelmien tuottajille.
Aineistot RTVA tallentaa Ritva-tietokantaan keskeisten kotimaisten radio- ja tv-kanavien ohjelmavirran kokonaisuudessaan sekä näytteitä yli 100 kanavalta. Laki velvoittaa myös ohjelmien tuottajia toimittamaan kaikista vuoden 2007 jälkeen ensiesityksensä saaneista ohjelmista alkuperäistasoisen kappaleen arkistolle.
Digitaalinen kaappaustallennus aloitettiin vuoden 2009 alussa, ja asiakaskäyttöön järjestelmä otettiin marraskuussa 2010. Tallennus tapahtui KAVIn vuosittain laatiman ja opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän tallennussuunnitelman mukaisesti.
Alkuperäistasoisten ohjelmien arkistoinnilla varmistettiin se, että ohjelmasta on arkistoitu uusintalähetyksen tai uuden julkaisun vaatimukset täyttävä kappale, jonka laatu on paras saatavissa oleva. Ohjelmat saivat varman säilytyspaikan arkiston suojissa, ja ne numeroidaan ja luetteloidaan tietokantaan.
Johtajia Olli Alho 1979–1989Kuka kukin on 2005, Otava, 2004 Kaarle Stewen 1989–1993 Matti Lukkarila 1993–2022Savonen, Tuomas: 50 vuotta huomenna: Filmikärpänen puri oululaispoikaa , Turun Sanomat 11.1.2005. Viitattu 27.11.2016. Riitta Vanhatalo 2022–
Katso myös Suomen kansallisfilmografia
Lähteet
Luokka:Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö Luokka:Suomen arkistot Luokka:Suomen elokuva Luokka:Elokuvien ikäluokitusjärjestelmät