320px|pienoiskuva|Venäläismielinen separatistikapinallinen vallatulla Slovjanskin kaupungintalolla.
Itä-Ukrainan sota (myös Ukrainan kriisi, Ukrainan sota tai Donbasin sota) oli huhtikuussa 2014 alkanut Ukrainan hallituksen ja Venäjän tukemien joukkojen, kapinallisten tai separatistien välinen aseellinen yhteenotto Itä-Ukrainassa. 24. helmikuuta 2022 Itä-Ukrainan sota laajeni täysimittaiseksi Ukrainan ja Venäjän väliseksi sodaksi, kun Venäjä aloitti hyökkäyksen Ukrainaan.
Venäjä oli suunnitellut Krimin ja Itä-Ukrainan haltuunottoja jo ennen vuonna 2014 alkaneita tapahtumia. Jo vuonna 2008 Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti: ”Jos Ukraina menee Natoon, se menee ilman Krimiä ja itää”. Ennen varsinaisen Itä-Ukrainan kriisin alkamista Venäjän joukot miehittivät Krimin. Itä-Ukrainan tapahtumien taustalla on osittain myös Ukrainan parlamentin helmikuun 2014 lopulla peruuttama vuoden 2012 kielilaki, joka turvasi venäjän ja muiden vähemmistökielien asemaa Ukrainassa. Tämä päätös huolestutti Ukrainan venäjänkielistä väestönosaa.
Tapahtumat alkoivat, kun useissa Itä-Ukrainan kaupungeissa käynnistettiin protesteja Ukrainan uutta valtionjohtoa vastaan. Ukrainan presidentti perui myöhemmin kielilain muutoksen hyväksymisen, mutta protestointi jatkui. Itä-Ukrainassa Venäjän tukemat protestoijat valtasivat monilla paikkakunnilla hallintorakennuksia. Valtaajat, joiden seassa oli Venäjän tiedusteluviranomaisten joukkoja, vastustivat maan uutta hallintoa ja vaativat alueille suurempaa itsehallintoa tai Itä-Ukrainan pääosin venäjänkielisten alueiden liittämistä Venäjään. Itäisimmän Ukrainan asukkaista noin kymmenen prosenttia on syntynyt Venäjällä.
Ukraina vastasi maan itäosan levottomuuksiin ”terrorisminvastaisella operaatiollaan”. Operaatio alkoi menestyä kesä–heinäkuussa 2014, jolloin kapinakeskus Slovjansk luhistui. Yhtenä kriisissä laajasti huomiota herättäneenä tapahtumana voidaan pitää heinäkuun puoliväliä, jolloin Venäjän tukemat separatistit ampuivat alas Malaysia Airlinesin lennon 17, jolloin lähes 300 siviiliä kuoli.
Lähes miljoona ukrainalaista on joutunut taistelujen vuoksi maan sisäisiksi pakolaisiksi. Näiden ihmisten lisäksi Yhdistyneiden kansakuntien arvion mukaan noin 600 000 henkilöä on hakenut turvapaikkaa tai oleskelulupaa Ukrainan naapurivaltioista, pääasiassa Venäjältä, mutta myös Valko-Venäjältä, Moldovasta, Puolasta, Unkarista ja Romaniasta.
Länsivallat tukivat kriisissä Ukrainan hallitusta ja Venäjä taas kapinallisia. Ukraina syytti Venäjää kriisin aiheuttajaksi ja osapuoleksi, ja myös Euroopan unioni ja Nato katsoivat Venäjän toimivan Itä-Ukrainassa muun muassa aseistaen joukkoja. Venäjä on kiistänyt käyvänsä suoraa sotaa Ukrainassa. Silti Venäjä on sanonut, että separatistien auttajat ovat vapaaehtoisia venäläisiä. Kriisissä saavutettiin niin sanottu Minsk II -tulitaukosopimus helmikuussa 2015, mutta sopimuksesta huolimatta taisteluja puhkesi toisinaan. Itä-Ukrainan sotaa pidettiin joidenkin asiantuntijoiden mukaan jäätyneenä konfliktina.
Tiedotusvälineissä oli kriisin eskaloitumisen aikaan paljon ristiriitaista, epäselvää ja jopa virheellistä tietoa Itä-Ukrainan kriisistä, mikä johtui siitä, että niin Venäjän kuin Ukrainan tiedotusvälineet levittivät paljon perättömiä huhuja ja uutisia, joiden luotettavuutta oli vaikea selvittää. Kriisiin liittyvää viestintää eri tiedotusvälineissä voidaankin pitää esimerkkinä nykyaikaisesta informaatiosodankäynnistä. Kriisin myötä Yhdysvallat ja Euroopan unioni asettivat Venäjälle talouspakotteita ja Venäjä vastapakotteita, jotka ovat edelleen voimassa.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov myönsi 30. kesäkuuta 2017 maansa joukkojen liittymisen Ukrainan taisteluihin. Lavrovin mukaan Venäjän toimet olivat vastaus siihen, että venäjänkieliset olisivat mukamas joutuneet vaikeuksiin ja syrjityiksi vuoden 2014 vallankumouksen jälkeisessä Ukrainassa. Lavrovin väitteille venäjänkielisten heikosta asemasta Ukrainassa ei ole olemassa todisteita. Toisaalta YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportti vuodelta 2014 kumoaa Lavrovin väitteet toteamalla mm. ”YK:n vähemmistöasioiden erityisraportoija Rita Izsák teki tarkastusmatkan Ukrainaan 7.–14. huhtikuuta 2014. Hän vieraili Kiovassa, Užhorodissa, Odessassa ja Donetskissa (hän ei päässyt Krimille). Vierailun päätteeksi antamassaan lehdistölausunnossa hän totesi, että etnisten ryhmien ja uskontokuntien väliset suhteet olivat harmoniset ja että lainsäädännöllinen sekä poliittinen toimintaympäristö edisti vähemmistöjen oikeuksien, mukaan lukien kulttuuristen oikeuksien, suojelua.”
Venäjän presidentti Vladimir Putin tunnusti kapinoivat Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat itsenäisiksi 21. helmikuuta 2022. Putin myös kyseenalaisti Ukrainan olemassaolon. Venäjä lähetti kansantasavaltojen alueelle joukkoja, joita se nimitti rauhanturvaajiksi.
Venäjä aloitti avoimet sotatoimet Ukrainaa vastaan ja käynnisti hyökkäyksen 24. helmikuuta 2022. Tämän johdosta Venäjän–Ukrainan sota laajeni Itä-Ukrainasta koko maata koskettavaksi täysimittaiseksi sodaksi.
Sodan syyt Ukrainassa oli pitkään kiistaa ukrainalaisten ja venäläisten välillä, mikä ilmeni muun muassa kielikiistana ja eriävässä suhtautumisessa länsi-integraatioon ja Venäjään. Itä-Ukrainan sota alkoi, kun loppuvuodesta 2013 alkaneet mielenosoitukset Kiovassa yltyivät helmikuussa 2014 vallankumoukseksi. Mielenosoitusten eskaloituminen johtui pääosin presidentti Janukovytšin kovista toimista mielenosoituksien tukahduttamiseksi, jonka yhteydessä yli 100 mielenosoittajaa sai surmansa. Kumous kaatoi venäläismielisen presidentti Janukovytšin hallituksen. Valtaan nousivat ukrainalaiskansallismieliset ja Eurooppa-myönteiset tahot. Ukrainan parlamentti erotti presidentti Janukovytšin tehtävästään 22. helmikuuta 2014, jonka jälkeen hän pakeni Venäjälle. Venäjän kieli menetti virallisen asemansa, kun Ukrainan parlamentti kumosi vuonna 2012 voimaan astuneen kielilain. Venäläismieliset aktivistit vastasivat kyseiseen päätökseen protestiaallolla eri puolilla Ukrainaa, lähinnä Krimillä, Odessassa ja etenkin Itä-Ukrainassa.
Venäjän osuus kriisin käynnistäjänä Ukrainassa ja länsimaissa kriisi nähdään usein joko Venäjän käynnistämänä tai siten, että Venäjällä on vahva osuus kriisissä separatistien tukijoina. Tämän näkemyksen mukaan Venäjä olisi halunnut pitää Ukrainan liittolaisenaan, ja se pyrki heikentämään Ukrainaa luomalla maahan epävakautta käymättä kuitenkaan laajaa sotaa. Venäjää on pidetty merkittävänä organisoijana Itä-Ukrainan sodan syttymisen suhteen.
Kriisin yhdeksi syyksi on esitetty Venäjän pyrkimystä turvata energian kuljetusreitit Euroopan markkinoille. Venäjän erityisenä huolena oli Ukrainan halki Keski- ja Etelä-Eurooppaan johtavien kaasuputkien pitäminen valvonnassa. Niiden menettäminen olisi merkinnyt Venäjän taloudelle suuria tappioita. On myös ehdotettu, että Putinin tavoite olisi ollut Venäjälle korvaamattoman ukrainalaisen strategisen aseteollisuuden kaappaaminen hallintaansa. Venäläisen Novaja Gazeta -lehden haltuunsa saaman asiakirjan mukaan Venäjä suunnitteli Krimin kaappaamista ja Itä-Ukrainan haltuunottoa jo Janukovytšin ollessa vallassa Ukrainassa.
Venäjän johdolle Ukrainan johtajien liittyminen länsileiriin oli suuri uhka, ja lisäksi Ukrainaa pidetään läntisten valloittajien ikiaikaisena hyökkäysreittinä. Länsimielisten poliitikkojen nousu Ukrainan johtoon oli Putinille esimakua painajaisesta ja tämä on todennäköisesti syy, miksi Venäjä on toiminut Ukrainan kriisissä toimimallaan tavalla. Neuvostoliiton hajoaminen oli Venäjän johdon näkemyksen mukaan vääryys, joka pitää pyrkiä korjaamaan. Putin totesi vuonna 2005, että ”Neuvostoliiton hajoaminen oli vuosisadan (1900-luvun) suurin geopoliittinen katastrofi.”
Russia Insiderissa vuonna 2014 julkaistun artikkelin mukaan liuskekaasun esiintyminen saattaisi olla eräs tekijä konfliktissa. Dnepr Donetskin valuma-alue, jonka itäosissa taisteluita on käyty, on huomattava öljyn ja kaasun tuotantoalue. Reutersin vuonna 2012 julkaiseman artikkelin mukaan Ukraina toi kaasustaan noin puolet Venäjältä aikaisempina vuosina tasaisesti noussein hinnoin.
Ukraina-muistio Venäläinen oppositiolehti Novaja Gazeta julkaisi helmikuussa 2015 Venäjän hallinnon muistion, joka oli laadittu ennen Venäjä-mielisen Ukrainan hallinnon romahtamista. Helmikuun alussa 2014 laaditussa muistiossa puhutaan Ukrainan pilkkomisesta osiin ja Itä-Ukrainan alueiden liittämisestä Venäjään. Muistion laatijoiden joukossa väitetään olleen muun muassa kapinallisia tukevaksi tiedetyn konservatiivis-isänmaallisen suurliikemies Konstantin Malofejevin. Malofejev tuntee monia Itä-Ukrainan tapahtumiin osallistuneita kapinapäälliköitä. Vuodettujen sähköpostien mukaan Malofejev on mukana salaisessa isänmaallisessa veljeskunnassa.
Etupiirikamppailu, kansallisuuskysymys Venäjän mielestä läntisten kauppa- ja sotilasliittojen levittäytyminen sen lähelle on haittatekijä ja uhka. Laajemmin ottaen kyse on Euroopan unionin ja Euraasian tulliliiton välisestä etupiirijaosta, joihin kuuluminen saattaisi olla Ukrainan etu, mutta molempien osapuolten mielestä toisensa poissulkeva mahdollisuus. Naton laajentuminen on Venäjän hallinnon mielestä vakava uhkaVenäjän ulkoministeri: Naton "holtiton" laajentuminen on virhe Helsingin Sanomat Uutiset Ulkomaat 19.11.2014Puolustusministeri listasi Venäjän uhat: Terrorismi ja Naton laajeneminen Yle Uutiset Ulkomaat 10.11.2013 ja vastoin sovittua, vaikka Naton puolelta minkäänlaista lupausta laajenemisen lopettamisesta ei ole koskaan annettu.Rasmussen ja Breedlove tukevat Naton laajenemista Itä-Eurpooppaan Venäjän Ääni 9.8.2014 Venäjä vastustaa erityisesti Ukrainan liittymistä Natoon, koska kokee sen turvallisuusuhaksi itselleen. Näin lännessä on vallalla käsitys, joka mukaan Venäjä haluaa heikentää ja pelotella Ukrainaa, ettei maa liittyisi läntisiin liittoihin. Eräiden tarkkailijoiden mielestä Venäjä haluaa valvoa Ukrainan aseteollisuutta. Venäjän mielestä länsi haluaa talouspakotteillaan ajaa maan vallankumoukseen.
Ukrainan parlamentti antoi joulukuussa 2014 luvan maalle liittyä sotilasliittoihin, eli käytännössä Natoon. Venäjä ilmaisi vastustavansa sitä.
Perinteisesti venäjää puhuvien itäukrainalaisten ja ukrainaa puhuvien länsiukrainalaisten välillä on ollut etninen jännite. Venäläismielisten separatistien mielestä Ukrainan uusi hallitus polki ja uhkasi venäjää puhuvien oikeuksia. Niinpä separatistiset aktivistit halusivat itsenäisyyttä tai Venäjään liittymistä. Jotkin Itä-Ukrainan venäjänkieliset eivät luottaneet uuteen Kiovan keskushallintoon mutta eivät halunneet liittyä Venäjäänkään. Venäjä-mielinen propaganda on usein perusteetta syyllistänyt uutta Kiovan hallitusta fasistiseksi. Vaikka mielenosoittajissa oli Oikean sektorin äärikansallismielisiä, niin kuin Ukrainan sisäministeriön joukoissa, hallitus oli maltillisempaa oikeistoa.
Kriisin nimitys Ukrainan turvallisuusviranomaiset kertoivat helmikuussa 2014 aloittavansa ”terrorismin vastaisen operaation” (, engl. Anti Terrorist Operation - ATO) koko maassa. Heinäkuun alussa maan hallinto ilmoitti aloittavansa ATO-operaation uudelleen. Ukraina ei julistanut poikkeustilaa, sotatilaa tai tehnyt muutakaan sellaista, jonka mukaan Ukrainaa voitaisiin kutsua sotaa käyväksi maaksi.
23. heinäkuuta 2014 Punainen Risti ilmoitti pitävänsä tapahtumia Ukrainan sisällissotana. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja, everstiluutnantti Torsti Sirén sanoi elokuussa Ukrainan konfliktin täyttävän tutkijan näkökulmasta sodan määritelmät. Helsingin Sanomat ryhtyi 3. syyskuuta käyttämään nimeä Ukrainan sota. Itä-Ukrainan sotaa on on laajalti pidetty käytännössä Ukrainan ja Venäjän välisenä sotana, sillä Itä-Ukrainan separatistit eivät toimineet itsenäisesti, vaan enemmänkin Venäjän sijaissotijina.
Sodan vaiheet
Kriisin alkuvaihe