Ainun kieli (ainuksi アィヌ・イタㇰ aynu itak, ) on ainujen puhuma kieli. Se luokitellaan yleensä isolaattikieleksi, jolla ei ole tunnettuja sukulaisia. Ainun kieli on jakautunut aikanaan useisiin eri murteisiin Hokkaidolla, Sahalininilla ja Kuriileilla. Ainulla ei ole äidinkielisiä puhujia ja se on ollut uhanalainen kieli vuosikymmenten ajan. Suurin osa nykyisistä etnisistä ainuista osaa puhua vain japania. Ainua opetetaan kielikursseilla, ja jotkut ainut opiskelevat sitä toisena kielenään.
Levinneisyys ja puhujat vasen|thumb|Puhuttua ainun kieltä videolla. Ainun kieli on nykyisellään jo lähes hävinnyt kieli. Vuonna 1996 kielellä arvioitiin olevan vain 15 äidinkielistä puhujaa, ja Endangered Language Project -järjestön mukaan kielellä on vain kaksi äidinkielistä puhujaa. Nykyisten arvioiden mukaan kieltä äidinkielenään tai ensikielenään puhuvia ainuja ei enää ole. Kieltä opiskellaan toisena kielenä, mutta Unesco pitää kieltä silti äärimmäisen uhanalaisena. Kielen viimeiset äidinkieliset puhujat asuivat Japaniin kuuluvalla Hokkaidon saarella. Kielen historiallinen puhuma-alue on kuitenkin ollut huomattavasti suurempi. Ainua on puhuttu Hokkaidon ohella osissa Japanin suurinta saarta Honshūa, nykyisin Venäjään kuuluvan Sahalinin saaren eteläosissa ja Kuriileilla, sekä mahdollisesti myös Kamtšatkan niemimaan eteläosassa.
Ainun kieli voidaan jakaa useisiin eri murteisiin, joista osa tunnetaan vain hyvin huonosti. Kuriileilla puhuttiin omaa murrettaan, mutta se tunnetaan vain vuonna 1903 kerätystä sanalistasta ja muutamista muista lähteistä. Sahalinilla puhuttu ainu jakautuu itä- ja länsimurteisiin. Sahalinin koillisosissa puhuttiin Taraikan murretta, joka muistutti pikemminkin Hokkaidon murteita ja poikkesi Sahalinin muista murteista. Hokkaidolla murteet voidaan jakaa suurpiirteisesti koillismurteisiin ja lounaismurteisiin, joihin kuuluu edelleen pienempiä murreryhmiä. Joidenkin lähteiden mukaan Hokkaidon ja Sahalinin saarten murteiden puhujat eivät ymmärtäneet toisiaan.
Kielen elvytys alkoi jo 1980-luvun alussa, mutta kielen puhujamäärä ei tästä huolimatta ole lähtenyt kasvuun. Ongelmana ovat materiaalisten puutteiden (opettajat, oppimateriaalit, rahoitus) lisäksi yhteiskunnalliset asenteet (kielen alhainen arvostus, ainujen syrjintä).
Luokittelu Ainun kieli luokitellaan nykyisin yleensä isolaattikieleksi. Kieli saattaa olla osa jotakin muinaista jo kadonnutta kielikuntaa. Sen mahdollisista yhteyksistä muihin kieliin on tehty useita teorioita. 1600-luvulla heräsi ajatus ainujen mahdollisista yhteyksistä eurooppalaisiin. Tätä perusteltiin sillä, että ainujen ulkonäkö oli enemmän eurooppalainen kuin aasialainen. Tällöin syntyi myös ajatus ainun kielen kuulumisesta indoeurooppalaisiin kieliin. Tämän teorian esittivät Ivar Lindquist ja Pierre Naert. Heidän teoriansa pohjautui paljolti John Batchelorin englanti–ainu-sanakirjaan, jossa on nykytietämyksen valossa paljon virheitä. Tämä teoria oli kuitenkin pitkään vallalla ollut käsitys. Toisen teorian mukaan ainut polveutuvat Pohjois-Amerikasta alueelle muuttaneista intiaaneista. Tätä on perusteltu paitsi ainun kielen ominaisuuksilla, myös sillä että he käyttivät samanlaisia harppuunoita kuin jotkin intiaanit. Kolmannen teorian mukaan ainu on sukua altailaisille kielille. Tämä teoria on kuitenkin herättänyt vastustusta muissa tutkijoissa. Neljännen teorian mukaan ainujen juuret ovat Etelä-Aasiassa ja heidän kielensä on polveutunut protoaustronesialaisista, austroaasialaisista tai miao-jao-kielistä.
Historia Arkeologiassa ainut on yhdistetty Japanin Jōmon-kulttuuriin, joka on peräisin aikakaudelta noin 6 000–10 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ainun kielen käyttäjien määrä on pudonnut erityisen rajusti viimeisen 200 vuoden aikana. Kielen häviämisen on usein katsottu alkaneen vuodesta 1799, jolloin Japani liitti Hokkaidon ensimmäisen kerran suoraan keskushallinnon alaisuuteen ja ainujen assimilaatio osaksi japanilaista yhteiskuntaa alkoi. Hokkaido liitettiin osaksi Japania vuonna 1869. Vuonna 1899 vietiin läpi "laki Hokkaidon alkuasukkaiden suojelusta", joka käytännössä kiihdytti ainujen sulautumista japanilaiseen kulttuuriin ja elinkeinoihin. Vielä 1800-luvulla suurin osa ainun puhujista osasi vain ainua, mutta heistä tuli kaksikielisiä 1900-luvun alkuun mennessä. 1940–50-luvulle mennessä ainu oli menettänyt asemansa ainujen pääkielenä. Nykyisin ainut puhuvat japania pääkielenään. Kieli on lähes kadonnut, mutta ainuja on edelleen kymmeniä tuhansia. Japanin valtio tunnusti heidät virallisesti Hokkaidon alkuperäiskansaksi vuonna 2008 hyväksyttyään YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista vuonna 2007.
Ainun kielen opetusta järjestetään muutamissa paikoissa Hokkaidolla sekä Tokiossa. Muutamat japanilaiset yliopistot, kuten Hokkaidon yliopisto, Sapporon yliopisto ja Wasedan yliopisto, tarjoavat ainun kielen peruskursseja. Ainun kulttuurisäätiö on julkaissut vuosina 2011–2016 oppikirjat kahdeksasta ainun murteesta, jotka ovat painettujen kirjojen lisäksi luettavissa ja ladattavissa säätiön verkkosivuilta. STV Radio Hokkaidolla lähettää viikoittain 15-minuuttista, Ainugo Rajio Kōza (アイヌ語ラジオ講座)-nimistä ainun kielikurssia. Ainun radiokurssit ovat kuunneltavissa myös verkossa ja niihin liittyvät opetusmateriaalit ovat ladattavissa Ainun kulttuurisäätiön verkkosivuilta.
Vuonna 2019 Japanin hallitus tunnusti ainut lainsäädännön tasolla alkuperäiskansaksi, minkä johdosta paikallishallinnon tulee kannustaa ainun kielen käyttöön ja keskushallinto osoittaa tähän erillisiä varoja, mutta käytännössä nämä toimenpiteet eivät ole vielä näkyneet ainun puhujamäärien kasvussa tai sen käyttöalueiden laajenemisena.
Kirjoitusjärjestelmä thumb|Monikielinen kyltti ylhäältä alas japaniksi, ainuksi, englanniksi, koreaksi ja kiinaksi. Ainua kirjoitetaan katakanasta muokatulla kirjoitusjärjestelmällä sekä latinalaisilla aakkosilla. Kirjoitusjärjestelmää ei siis ole standardisoitu. Lähimpänä standardia on vuonna 1993 julkaistun A=kor itak -oppikirjan valmistelua edeltänyt kompromissi katakanojen ja latinalaisten aakkosten käytöstä rinta rinnan. Sama teksti siis kirjoitetaan kahteen kertaan, sekä katakanoilla että latinalaisilla aakkosilla. Ainu ei ole historiallisesti ollut kirjoitettu kieli. Ainoa ainunkielinen lehti Ainu Times julkaisee artikkelinsa A=kor itakin "standardin" mukaisesti molemmilla kirjoitusjärjestelmillä.
Äänteet Ainun kielessä on viisi vokaalia. Niistä /i/, /e/, /u/ ja /o/ vastaavat suomen vokaaleja, mutta /a/ on lavea väljä etuvokaali (suomen /ɑ/- ja /æ/-vokaalien välimaastossa). Etu KeskiTakaSuppeaiuPuoliavoineoAvoina Ainun kieli käsittää 12 konsonanttia. Glottaaliklusiilin käytöstä ei ole yhteisymmärrystä ja jää siksi usein pois kirjoituksesta. BilabiaalinenAlveolaarinenPalataalinenVelaarinenGlottaalinenKlusiilitptkAffrikaatatt͡sFrikatiivitshNasaalitmnApproksimantitjwTremulantitɾ
Lähteet
Aiheesta muualla Ainun kielen sanaluettelo Wikisanakirjassa . Ainu Language Grammar Guide (Silja Ijas)
Luokka:Isolaattikielet Luokka:Japanin kielet Luokka:Ainut