Jean-Luc Lagarce (14. helmikuuta 1957 Héricourt, Haute-Saône – 30. syyskuuta 1995 Pariisi) oli ranskalainen näytelmäkirjailija, näyttelijä ja ohjaaja. Hän on tällä hetkellä Ranskan esitetyin näytelmäkirjailija. Hänen näytelmiään on käännetty useille kielille. Suomeksi on ilmestynyt vain Reita Lounatvuoren käännös Ihan vain maailmanloppu alkuperäisteoksesta Juste la fin du monde. Tämä näytelmä on eräs Lagarcen esitetyimmistä teksteistä yhdessä näytelmän Le pays lointain (kaukainen maa) kanssa. Le pays lointain on laajennettu versio samasta aiheesta kuin Juste la fin du monde. Siinä mies saapuu lapsuudenkotiinsa pitkän ajan jälkeen kertomaan, että on vakavasti sairas ja tulee kuolemaan pian eikä kuitenkaan saa tätä sanottua. Lagarcen kirjoitustapa on omintakeinen, runollinen ja samaan aikaan humoristinen. Hänen henkilönsä yrittävät ikään kuin tarkentaa koko ajan sanottavaansa ja eksyvät samalla syvemmälle ja syvemmälle sanottavansa suohon.
Jean Luc Lagarce syntyi tavalliseen työläisperheeseen 14. helmikuuta 1957 Hericourtissa. Hän opiskeli filosofiaa Besançonissa ja perusti oman teatteriryhmänsä samaan kaupunkiin. Hän ohjasi aluksi muiden kirjailijoiden teoksia ja siirtyi sitten omiin teksteihinsä. Hänen näytelmänsä eivät saavuttaneet menestystä hänen elinaikanaan, ja ne tavallaan löydettiin uudelleen hänen kuolemansa jälkeen paljolti hänen työtoverinsa Francois Berreurin ansiosta, joka on julkaissut koko Lagarcen tuotannon Les solitaires intempestifs -kustantamossa, jonka hän perusti yhdessä Lagarcen kanssa vuonna 1992. Jean Luc Lagarce kuoli Pariisissa aidsiin vuonna 1995.www.lagarce.net
Tuotanto Näytelmät
Tome I () Erreur de construction, 1977 Carthage, encore, 1978 La Place de l'autre , 1979 Voyage de Madame Knipper vers la Prusse Orientale, 1980 Ici ou ailleurs, 1981 Les Serviteurs, 1981 Noce, 1982
Tome II () Vagues souvenirs de l'année de la peste, 1982 Hollywood, 1983 Histoire d'amour (repérages), 1983 Retour à la citadelle, 1984 Les Orphelins, 1984 De Saxe, romaani, 1985 La Photographie, 1986
Tome III () Derniers remords avant l'oubli, 1987 Music-hall, 1988 Les Prétendants, 1989 Juste la fin du monde, 1990 Histoire d'amour (derniers chapitres), 1990
Tome IV () Les règles du savoir-vivre dans la société moderne, 1993 Nous, les héros, 1993 Nous, les héros (version sans le père),1993 J'étais dans ma maison et j'attendais que la pluie vienne, 1994 Le Pays lointain, 1995
Julkaisemattomat La bonne de chez Ducatel, 1977 Les Solitaires intempestifs, 1987
Elokuva ja ooppera Quichotte, 1989, oopperalibretto Retour à l'automne, käsikirjoitus Gérard Bouyssen kanssa
Proosa Le Bain, 1993, récit L'Apprentissage, 1993, récit Du luxe et de l'impuissance, 1994, recueil de onze articles et éditoriaux Journal, Les Solitaires Intempestifs - 1977 - 1990 tome 1 et 1990 - 1995 tome 2
Essee Théâtre et Pouvoir en Occident
Romaani Le Voyage à la Haye, 1994
Lähteet
Luokka:Ranskalaiset näytelmäkirjailijat Luokka:Vuonna 1957 syntyneet Luokka:Vuonna 1995 kuolleet