Kulorastas (Turdus viscivorus) on vähän laulurastasta suurempi varpuslintuihin kuuluva lintu.
Koko ja ulkonäkö Kulorastaan selkäpuoli on ruskeanharmaa, vatsapuoli vaalea ja pyöreiden, selvärajaisten mustien täplien pilkuttama. Lennossa huomaa valkeat kainalohöyhenet ja pyrstön valkoiset kulmat. Väritykseltään kulorastas muistuttaa laulurastasta, mutta on suurempi, mustarastaan kokoluokkaa. Kulorastas on Suomen suurin rastas: sen pituus on 26–29 cm ja paino 100–130 g.
Kulorastaan laulu muistuttaa mustarastaan huilumaista laulua, mutta sen tempo on nopeampi ja säkeet lyhyempiä. Kulorastaan lentoääni on kuuluvaa pärinää tai rätinää, ja varoitusääni on samankaltainen, mutta vahvempi ja terävämpi. Kulorastas on arka ja hiljainen lintu. Muuttoaikoina sitä tavataan pienissä parvissa.
Vanhin suomalainen rengastettu kulorastas on ollut vähintään 4 vuotta 10 kuukautta 17 päivää vanha.
Levinneisyys Kulorastas on lajina euraasialainen ja sitä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa. Lisäksi sitä tavataan Länsi-Siperiassa, Vähässä-Aasiassa, paikoitellen Keski-Aasiassa sekä Himalajan länsiosissa.
Alalajeja on kolme, joista pohjoinen nimilaji pesii myös Suomessa. Linnut talvehtivat joko Länsi-Euroopassa tai Pohjois-Afrikassa, etenkin Marokossa, Tunisiassa ja Algeriassa, sekä Välimeren maissa, Lähi-idässä ja Israelissa. Satunnaisesti kulorastas voi myös talvehtia Norjaa ja Ruotsia myöten. Toinen alalaji pesii Pohjois-Afrikassa ja kolmas Siperiassa. Harhailevia kulorastaita on tavattu muun muassa Islannissa ja Färsaarilla.
Yli 75 % maailman kulorastaskannasta pesii ja talvehtii Euroopassa. Euroopassa lajia tavataan noin 3–7,5 miljoonaa paria, eli 6–15 miljoonaa yksilöä, ja laji on levittäytynyt 36 maan alueelle. Koko maapallon kannaksi arvioidaan 17 miljoonaa yksilöä.
Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 150 000–200 000 paria. Suomeen jää joskus talvehtimaan vain parisenkymmentä yksilöä. Pohjoinen levinneisyysraja noudattaa yhtenäisen mäntymetsävyöhykkeen pohjoisrajaa. Laji taantui Suomessa voimakkaasti 1950-luvulla, mutta kannat ovat elpyneet. Nykyisin kulorastaita esiintyy koko maassa aina mäntyrajalle saakka. Laji on Etelä-Suomessa melko harvalukuinen. Laji vaikuttaa kuitenkin runsastuneen 2000-luvulla.https://velipohjonen.com/article/kulorastas-turdus-viscivorus-sen-29gytge2im5s4-46/
Elinympäristö Kulorastasta tavataan havumetsissä, etenkin vanhoissa harju- ja kalliomänniköissä, ja muuttoaikoina pelloilla ja saaristossa. Keski-Euroopassa laji on yleinen puistolintu.
Lisääntyminen pienoiskuva|Kulorastaan munia. Pesä on suurehko ja rakennettu kuivista oksista ja ruohoista sekä jäkälästä, sisältä vuorattu savella ja heinillä. Pesä on tavallisesti männyssä muutaman metrin korkeudella. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Naaras munii kolmesta viiteen sinivihreää, ruskeatäpläistä munaa ja hautoo niitä noin kaksi viikkoa. Koiras saattaa joskus hautoa lyhyitä aikoja. Muna painaa 7,8 g. Molemmat emot hoitavat poikasia, jotka lähtevät pesästä kaksiviikkoisina ja itsenäistyvät pari viikkoa myöhemmin. Voi pesiä kahdesti kesän aikana, jolloin koiras huolehtii ensimmäisen pesyeen poikasista naaraan muniessa ja hautoessa toista.
Ravinto Kulorastas on kaikkiruokainen: se syö hyönteisiä, matoja, marjoja ja hedelmiä. Keski-Euroopassa kulorastaan talviravintoa ovat etenkin mistelin marjat, siksi sen nimikin on monissa kielissä mistelirastas.
Lähteet Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, V. – Oxford University Press. Hongkong.
Viitteet
Aiheesta muualla LuontoPortti: Kulorastas (Turdus viscivorus) ITIS: Turdus viscivorus
Luokka:Rastaat