Kasaarien kaanikunta (650–969) oli varhaiskeskiaikainen valtio, jonka perusti kasaarien paimentolaiskansa. Kasaarien kaanikunta syntyi eroamalla Länsiturkkilaisesta kaanikunnasta. Kasaarien kaanikunta hallitsi suurimmillaan Kaukasiaa, Volga-joen ala-ja keskijuoksua, nykyisen Kazakstanin luoteisosia, Asovanmeren rantoja, Krimin itäosia sekä Itä-Euroopan aro- ja metsäaroseutuja Dnepr-joelle asti. Kaanikunnan keskus sijaitsi aluksi nykyisen Dagestanin rannikkoseudulla, myöhemmin Volgan alajuoksulla. Osa hallitsevasta eliitistä kääntyi juutalaiseen uskoon. Osa itäslaavilaisista heimoista oli kasaarien liittolaisia ja maksoi veroja kasaareille. Kasaarien kaanikunta tuhoutui Kiovan Rusin kanssa käytyjen sotien seurauksena 900-luvun lopulla.
Historia Varhaishistoria: 500-luku Alun perin kasaarit olivat yksi lukuisista paimentolaisheimoista, jotka siirtyivät Aasiasta Eurooppaan suuren kansainvaelluksen melskeissä. He puhuivat yhtä monista varhaisturkkilaisista kielistäErdal M., (The Khazar Language)// The World of the Khazars: New Perspectives). Brill, 2007. P. 75–107, Kasaarien kieli He olivat ilmeisesti yksi oguurien ryhmistä, jotka ilmestyivät Eurooppaan ensimmäisen kerran vuonna 463.'P. B. Golden, An Introduction to the History of the Turkic Peoples, Wisbaden, 1992. P.92. Ensimmäinen luotettava maininta kasaareista on Zacharias Scholasticusin luettelo kansoista vuodelta 555./Zacharia/text1.phtml?id=526 N. V. Pigulevskaja, Syyrialainen lähde 500-luvulta kertoo Kaukasian kansoista. nro 1. Moskova, 1939 ; A. P. Novoseltsev, Хазарское государство и его роль в истории Восточной Европы и Кавказа ('Kasaarien valtakunta ja sen rooli Itä-Euroopan ja Kaukasian historiassa'), osa 5, Moskova, 1990, s. 32. Heidän ensimmäiseksi eurooppalaiseksi alueekseen mainitaan Bersilia, joka on paikannettu nykyisen Dagestanin tasankoalueelle.M. I. Artamonov, Kasaarien historia. Pietari, 2001, s. 182–183, 186; A. P. Novoseltsev, Хазарское государство и его роль в истории Восточной Европы и Кавказа ('Kasaarien valtakunta ja sen rooli Itä-Euroopan ja Kaukasian historiassa'), Moskova, 1990. osa 3.3., s. 79;. 500-luvun alkupuolella kasaarit olivat saviirien liittoutuman alaisena. Yhdessä he suorittivat menestyksekkäitä sotaretkiä Kaukasian alueelle. Aluetta hallinnut Sassanidien hallitsijasuvun Persia pystyi hädin tuskin estämään heitä. Šaahi Khosrau I aikana (531–579) persialaiset rakensivat kuuluisan Derbentin muurin, joka sulki kapean kulkureitin Kaspianmeren ja Kaukasusvuoriston välillä, mutta sekään ei estänyt paimentolaisheimojen hyökkäyksiä. Legendan mukaan Khosrau I rakennutti Dagestaniin kaksi kaupunkia: Belendzerin ja Semenderin, joista myöhemmin tuli kasaarikaupunkeja. Molemmat kaupungit olivat alun perin samannimisten heimojen kaupunkeja. Semenderiin on liitetty myös zabenderien heimo, joka oli avaarien sukulaisheimoja. He liikkuivat saviirien perässä ja ylittivät Kaukasuksen 550-luvulla. Vuonna 562 Persia hävitti lähes kaikki saviirit, ja jäljelle jääneet muuttivat yhdessä kasaarien kanssa Kaukasuksen pohjoispuolelle. Osa saviireista jäi Dagestaniin, jossa heidät tunnettiin nimellä Pohjois-Kaukasian hunnit.
Kasaarien nousu oli Turkkilaisen kaanikunnan ansiota, koska kasaarihallitsijat olivat ilmeisesti heidän sukulaisiaan (Ašinin suku), joka perusti vuonna 551 valtavan valtakunnan, joka varsin nopeasti jakautui itäiseen ja läntiseen valtakuntaan. 500-luvun lopussa Länsiturkkilainen kaanikunta oli saavuttanut jo Kaspianmeren ja Mustanmeren välisen kannaksen. Kaikki paikalliset kansat alistuivat heidän valtansa alle.
Kaukasian ja Mustanmeren rannikon valloitukset 600-luvulla
Ensimmäisen kerran kasaarien sotavoimat mainitaan Persian-Bysantin sodassa vuosina 602–628, jossa kasaarien johtaja Dzebukagan oli tärkein johtaja turkkilais-bysanttilaisessa liitossa, joka taisteli Persiaa vastaan. Vuonna 627 kasaarien sotajoukot tuhosivat Kaukasian Albanian ja yhdessä bysanttilaisten valloittivat rynnäköllä Tbilisin.
Vuodesta 630 valtakunnan sisäiset kiistat hajottivat länsiturkkilaisen kaanikunnan. Tämän seurauksena sen reuna-alueille Itä-Euroopan aroille syntyi kaksi uutta valtakuntaa: Mustanmeren pohjoispuolelle Suur-Bolgaria, jonka perusti kaani Kubrat vuonna 632 sekä Kaspianmeren alueelle Kasaaria. Kasaareita ei alkuvaiheessa näkynyt juuri missään, koska Bolgarian valtiosta tuli niin mahtava. Se tosin jäi kovin lyhytikäiseksi, koska kaani Kubratin kuoleman jälkeen hänen poikansa jakoivat valtakunnan keskenään. Kasaarit käyttivät bolgarien hajaannusta hyväkseen ja niinpä 660-luvulla suuri osa bolgareista siirtyi kaani Asparuhin johdolla nykyisen Bulgarian alueelle Tonavan eteläpuolelle. Jäljelle jääneet bolgarit alistuivat kasaarien vallan alle.Kirjallisia lähteitä: Juutalaisten kasaarien kirjeenvaihto (Joosefin kirje), sekä bysanttilaisissa lähteissä: (Theofanosin kronikka;”Nikiforos: Lyhyt historia”) ja Armenian maantiede. Apokrifeian kronikka 800-luku, Asparuh (kuoli n. v.700) taistelussa kasaareja vastaan Tonavalla. M. I. Artamonov, Kasaarien historia. Pietari, 2001, s. 240–244. G. Atanasov : Bulgaarien-kasaarien raja ja vihollisuudet 600-luvun lopulta 800-luvun puoliväliin.. Näiden tapahtumien jälkeen Kasaarian johtajasta tuli paimentolaiskansojen ylin johtaja ja hän otti nimen kaani. 600-luvun lopulla kasaarit hallitsivat suurinta osaa Krimin aroalueesta, Asovanmeren rantoja sekä Pohjois-Kaukasian alueita. Tiedossa ei ole sitä, kuinka kauas Volgan itäpuolisille aroalueille heidän valtansa ulottui. Siitä alueesta ja ajasta ei ole jäänyt kirjallisia tietoja. Paimentolaiskansojen muutto Aasiasta Eurooppaan vaikutti kuitenkin merkittävästi itäslaavilaisten heimojen ja kansojen kehitykseen Itä-ja Keski-Euroopassa.
Noihin aikoihin Kasaarian mielenkiinto oli kohdistunut ennen kaikkea Kaukasian alueisiin, koska ne olivat vauraita maatalousyhteiskuntia ja niissä oli huomattavaa varallisuutta. Noille alueille pääsi kahta reittiä: Derbentin kautta Kaukasian Albaniaan, Armeniaan ja edelleen Persiaan sekä harvemmin kuljetun Darjalin solan kautta, joka sijaitsi alaanien alueella ja sitä kautta pääsi Georgiaan. Kasaarien vaikutus tällä alueella oli niin suuri, että osa Kaspianmeren itäisistä kielistä tunsi meren nimellä Kasaarienmeri.Keskiaikaisella arabialla, nykyisellä persialla, turkilla ja azerbaidžanilla ja muilla kielillä.
Kasaarien kaanikunnan laajeneminen pysähtyi, kun Sassanidien Persia heikentyi Bysantin kanssa käymiensä sotien kanssa niin paljon, että etelästä tulleet arabit valloittivat sen ja perustivat Arabien kalifaatin. Sen sotajoukot miehittivät vuonna 653 Armenian, Georgian ja Kaukasian Albanian, minkä jälkeen he pääsivät myös Derbentin pohjoispuolelle ja hyökkäsivät kasaarien Balanjarin kaupunkiin. Taistelu päättyi arabien sotajoukkojen tappioon, jossa myös heidän johtajansa Salman ibn Rabiah sai surmansaA. P. Novoseltsev Kasaarien valtakunta ja sen rooli Itä-Euroopan ja Kaukasian historiassa. Moskova, 1990, s. 102. N. V. Garaev, Islamin leviäminen nyky-Venäjän alueelle (arabilähteiden tulkinta) // Islam Keski-Volgalla: historia ja nykyaika. Kazan, 2001, s. 6–22.. Arabien kalifaatissa oli sisäisiä valtataisteluita, minkä vuoksi se menetti noiden alueiden hallinnan. Kasaarit keräsivät veroja Kaukasian Albaniassa ja suorittivat useita sotaretkiä, joista suurin oli vuonna 685. Taisteluissa kuolivat Armenian, Georgian ja Kaukasian Albanian hallitsijat.M. I. Artamonov, Kasaarien historia, Pietari, 2001, s. 265; A. K. Šaginjan, Armenia ja Etelä-Kaukasian valtiot bysanttilais-iranilaisen ja arabien vallassa. Pietari, 2011, s. 146. Tärkein alkuperäinen lähde: Gevond, Kalifien historia. Taisteluissa kuoli myös yksi arabiemiiri, jonka joukot voitettiin Mosulin luona.N. G. Garaev, Islamin leviäminen nyky-Venäjän alueelle (arabilähteiden tulkinta) // Islam Keski-Volgalla: historia ja nykyaika. Kazan, s. 18.
Sodat arabeja vastaan 700-luvulla Arabien kalifaatissa vallan otti Umaijadien dynastia, joka rupesi uudelleen valloittamaan eri alueita eri ilmansuunnissa: länsigootit lännessä, turkkilaiset idässä ja kasaarit pohjoisessa. Tällä kerralla arabit valloittivat Kaukasian alueen ja 700-luvun alussa alkoivat jatkuvat arabien-kasaarien sodat. Vuoron perään he voittivat toinen toisensa. Joskus toinen osapuoli suoritti hyvin pitkiä sotaretkiä vihollisensa maille. Kasaarit sotivat yhdessä Bysantin kanssa, joka taisteli arabeja vastaan myös Vähässä-Aasiassa. Kun arabit hyökkäsivät Bysanttia vastaan 717–718 ja piirittivät Konstantinopolia vuonna 717, niin kasaarit auttoivat bysanttilaisia sitomalla osan arabien sotavoimista heitä vastaan Kaukasian Albaniaa ja Azerbaidžania vastaan suorittamallaan sotaretkellä. Vuoden 730 lopussa kasaarit suorittivat kaikkein suurimman sotaretkensä arabeja vastaan. Sen johdossa oli kaanin poika Bardzil. He hyökkäsivät persialaista Ardabīlin kaupunkia vastaan. Kasaarit löivät arabien 25.000 sotilaan armeijan, jossa kuoli myös yksi Kalifaatin korkea-arvoisimmista sotapäälliköistä, Dzarrah ibn Abdullah al-Hakami. Osa kasaarien sotajoukoista pääsi etenemään Mosuliin asti.M. I. Artamonov, Kasaarien historia, Pietari, 2001, s. 294. Alkulähde Al-Kufin kronikka sotaretkestä on tietoja myös armenialasissa sekä bysanttilaisissa lähteissä sekä Kasaarien keisari Joosefin kirjeessä. Kirjeessä on maininta Ardabīlin valloituksesta sotapäällikkö Bulanin johdolla. Bulanista tuli Kasaarian ensimmäinen bek. Kalifi Ibn Haijatun mukaan päähyökkäys Ardabīliin tehtiin 8. joulukuuta 730.. Mutta jo vuoden 731 alussa arabien tuoreet sotajoukot komentaja Said ibn Amr al-Harasin (myöhemmin Maslamin) johdolla ajoi kasaarit niiden valloittamilta alueilta. Sen jälkeen taistelut siirtyivät Kasaarien kaanikunnan alueelle. Sota jatkui vuoteen 732 tai 733, jolloin kasaarien kaani haavoittui Derbentin läheisen Darvagin linnoituksen taisteluissa. Arabit saivat nämä tärkeät linnoitukset haltuunsa.
Vuonna 737 sotapäällikkö Marwan II (tuleva kalifi) hyökkäsi yllättäen 150 000 sotilaan kanssa Kasaariaan Derbentin ja Darjalin kautta. Sotajoukot valloittivat kasaarien pääkaupungin Semenderin ja pääsivät Al-Baidaan asti, jossa sijaitsi kasaarien kaanin telttaleiri. Kaani pakeni sieltä valtakuntansa kaukaisimpiin osiin. Arabit etenivät heidän perässään kauemmas pohjoiseen kuin koskaan ”Slaavijoelle”, joka oli ilmeisesti Don tai VolgaM. I. Artamonov, Kasaarien historia, Pietari, 2001, s. 304, 308–310; T. M. Kalinin, Al-Hazar ja As-Sakalib: yhteydet. Konflikteja? // Kasaarit artikkelikokoelma. Moskova, 2005, s. 106–107. M. Lobanov-Gulak, A. Tortik, "Slaavien joki". Kasaarien armeija oli lyöty ja kaani halusi sopia rauhan arabien kanssa. Säilyttääkseen kruununsa hän suostui kääntymään islaminuskoon, mutta tämä oli ilmeisesti vain nimellinen suostumus häneltä.Kaanin kääntymisestä islamiin vuoden 737 hävityn taistelun jälkeen ei kerrota kaikissa lähteissä. A. P. Novoseltsev, Kasaarien valtakunta ja sen rooli Itä-Euroopan ja Kaukasian historiassa. Moskova, 1990, s. 148. (luku 4.5); N. G. Garaev, Kasaarien islamiksi kääntymisen ajankohdasta.. Kasaarit säilyttivät itsenäisyytensä ja arabit poistuivat Pohjois-Kaukasukselta. Pian tämän jälkeen Arabien kalifaatissa syttyi taas erimielisyyksiä. Vallan otti Abbasidien dynastia, joka ei halunnut laajentua pohjoiseen. Tällä tavalla Kasaarien kaanikunta pysäytti arabien etenemisen Eurooppaan sekä auttoi Bysantin valtakunnan säilymisessä.
700-luvun lopulla, 20-vuotisen rauhan jälkeen, kasaarit suorittivat vielä kaksi sotaretkeä Kaukasukselle: vuosina 762–764 ja 799. 780-luvulla he auttoivat Abhasian kuningaskuntaa ja keisari Leon II saamaan itsenäisyyden Bysantista.A. P. Novoseltsev, Kasaarien valtakunta ja sen rooli Itä-Euroopan ja Kaukasian historiassa. Moskova, 1990, s. 191.; Alkuperäinen lähde: Kartlin kronikka.. Näiden tapahtumien jälkeen kasaarit eivät enää puuttuneet Kaukasuksen asioihin.