Ranskan Indokiina oli Ranskan siirtomaa vuosina 1887–1954. Sen alue käsitti nykyisten Vietnamin, Laosin ja Kambodžan valtioiden alueet. Siirtomaan pääkaupunkina toimi ensin Saigon vuosina 1887–1901, minkä jälkeen pääkaupunki siirrettiin Hanoihin.
Alue joutui Japanin keisarikunnan haltuun toisessa maailmansodassa. Ensiksi Japani valtasi Tonkinin vuonna 1940, minkä jälkeen se valtasi koko Indokiinan vuonna 1941. Natsi-Saksan nukkevaltion Vichyn Ranskan hallinto luovutti alueen Japanille. Miehityksen aikana Japanin armeijan virkamiehet kannustivat nationalistisia aatteita sekä itsenäisyysliikkeitä alueella. Armeijan ylemmät upseerit aikoivat tosin pitää Indokiinan tärkeänä lähteenä resursseille kuten tinalle, hiilille, kumille ja riisille. Indokiinalaiset pian ymmärsivät, että japanilaiset aikoivat käyttää maata hyväkseen yhtä paljon kuin ranskalaisetkin, ja tämä sai aikaan Việt Nam Cách mệnh Đồng minh Hội -sissiliikkeen synnyn, joka soti japanilaisia vastaan.
Toisen maailmanodan jälkeen Ranska yritti saada aluetta takaisin hallintaansa, jolloin ensimmäinen Indokiinan sota alkoi. Vuosina 1949–1950 Ranska ratifioi yksittäiset sopimukset, jotka tunnustivat Vietnamin, Laosin sekä Kambodžan itsenäisiksi valtioiksi osana Ranskan unionia. Valtioiden johtajat olivat tosin nukkehallitsijoita, eivätkä ne saaneet varsinaista itsenäisyyttä kuin vasta Geneven konferenssin jälkeen vuonna 1954, jonka jälkeen Ranska ja Việt Minh lopettivat sotimisen.
Lähteet
Aiheesta muualla
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit