Durandal-luokka oli Ranskan laivaston neljän hävittäjän () muodostama alusluokka.

Taustaa Chantiers et Ateliers Augustin Normand toimitti 7. kesäkuuta 1895 suunnitelman suuresta 285 tonnin torpedoveneestä (), joka kykeni toimimaan hävittäjänä (). Häneltä pyydettiin uudistettua laivastotoimikunnan vasta hyväksymien vaatimusten mukaista suunnitelmaa. Normand ilmoitti 7. syyskuuta, että vaatimusten täyttäminen edellytti kahta erillistä suunnitelmaa. Aviso torpilleur edellytti 403 tonnin alusta eikä vaatimusten edellyttämää 375 tonnin alusta ja 244 tonnin torpedovene vastaisi vaatimuksia. Normand kuitenkin jatkoi yhden alustyypin suunnittelua, mikä kykenisi kumpaankin tehtävään. Hän esitteli 14. lokakuuta suunnitelman 285-300 tonnin aluksesta, joka oli muutettu aiemmasta suunnitelmasta vastaamaan laivaston esittämiä nopeus, aseistus ja toimintamatka vaatimuksia. Hän esitti yhtä alusta, joka voitiin varustaa erilaisin asein. Torpilleur de haute mer oli laivasto-osastojen mukana toimiva alus ja aviso torpilleur (tai torpilleur divisionnaire tai conducteur de flottille) rannikkopuolustukseen.Roberts 2021 s. 373

Laivasto esitti lukuisia muutoksia suunnitelmaan, minkä seurauksena Normand esitti 18. helmikuuta 1896 uuden suunnitelman, joka jälleen sisälsi kaksi aseistusvaihtoehtoa. Ministeri Lockroy esitteli 6. maaliskuuta suunnitelman Conseil des travauxille, joka tutki 14. huhtikuuta saakka Normandin suunnitelmaa Projet de petit bâtiment de 300t pouvant servir suivant le cas de torpilleur d'escadre ou d'aviso-torpilleur. Torpedoveneenä aluksen aseistuksena oli kolme yksiputkista 381 millimetrin torpedoputkea ja 47 millimetrin tykkiä. Divisionnaire oli aseistettu yhdellä 65 millimetrin ja kuudella 47 millimetrin tykillä sekä yhdellä torpedoputkella. Komitea hyväksyi suunnitelman, johon jätettiin ainoastaan yksi varaus eli pitäisi olla ainoastaan yksi aseistusmahdollisuus kahden sijaan.

Komitea esitti aseistukseksi 65 millimetrin ja kuutta 47 millimetrin tykkiä. Aseistuksen muutokset tehtäisiin vasta koeajojen jälkeen. Normandin vastine 7. kesäkuuta komitean esitykseen oli kannattava ja hän siirsi aseistuksen muutokset laivastolle.

Suunnittelu Alusten pituus oli vesirajassa 55 metriä kokonaispituuden ollessa 56,80 metriä. Niiden leveys oli 5,96 metriä ja syväys perässä 2,62 metriä ja potkurit mukaan lukien 3,0 metriä. Alusten standardiuppouma oli 308,5 tonnia ja täyteen kuormattuna 364,59 tonnia.Jordan 2025 s. 113–117.

Aluksen runko perustui Normandin avomerikelpoiseen torpedoveneeseen Flibustieriin, mutta perä oli uudelleen muotoiltu ja rakennetta oli yksinkertaistettu. Aluksen massa oli hieman suurempi kuin kolmannes uppoumasta sekä pituuden ja leveyden suhde oli 9,0. Runko oli jaettu kahdeksalla täyskorkealla poikittaisella laipiolla yhdeksään vesitiiviseen osastoon. Keulaan oli sijoitettu3,6 metriä varastotilaa. Toisessa 13,1 metriä pitkässä osastossa oli miehistömessi, joka oli jaettu kahtia vesirajan yläpuoleta osittaisella pitkittäisellä laipiolla. Laipio jakoi tarvittavat tilat ammusvarastoille, elintarvikkeille, muille tarvikkeille ja kaapelihuoneelle. Laipiolla erotettiin 6-metrinen kattilahuone, jonka etuosasta oli varattu 1,2 metriä hiilivarastolle samoin kuin sivuilta. Seuraavina olivat 4,8 metriä olevat laipiolla erotetut konehuoneet, joissa kummassakin oli myös kapea tila hiilivarastolle. Konehuoneiden jälkeen toinen 6 metriä pitkä kattilahuone hiilivarastoineen. Kattilahuoneen jälkeen oli 7,15 metriä, jossa oli neljälle upseerille varatut majoitustilat. Seuraava 4,2 metrin osio muodosti aliupseerien majoitustilat, joista oli erotettu konemestarille oma tila. Perässä oli vielä 2,8 metrin keittiö.

Propulsiojärjestelmän höyrykoneet oli sijoitettu keskilaivaan erillisiin konehuoneisiin, joiden edessä ja takana olivat kattilahuoneet. Sijoittamisella saatiin vähennettyä värinää ja aluksen tasapaino saatiin erotettua polttoaineenkulutuksesta. Höyrykoneiden etäisyys toisistaan vaikutti myös savuhormeihin, jotka olivat kaukana toisistaan. Kattiloina oli kaksi Normandin valmistamaa kattilaa, jotka kumpikin tuottivat 16 kilogramman paineen neliösenttimetrille. Kattilat olivat suurennettuja versioita aiemmin vuonna 1896 valmistuneessa Aquilonissa käytetyistä. Höyrykoneet olivat 15 prosenttia suurennettuja versioita torpedoveneessä No 201 ja Cyclonessa käytetyistä. Kumpaankin höyrykoneeseen oli liitetty oma kondensseri. Koneet tuottivat normaalisti 4 800 hevosvoimaa ja maksimissaan 5 200 hevosvoimaa, jolla alukset kykenivät saavuttmaan 26 solmun nopeuden. Koneiden sylinterit olivat 47,2 67,8 ja 102,4 senttimetriä ja iskunpituus oli 57,4 senttimetriä. Järjestelmän kokonaispaino oli 112 tonnia. Hiilenkulutus oli taloudellisessa ajossa vain 0,8 kilogrammaa tunnissa. Pronssinen nelilapainen potkuri ja peräsin oli asennettu niin syvälle kuin mahdollista, joten niiden yläosa oli lähes metrin vedenpinnan alapuolella. Peräsimen sijoittaminen potkurin etupuolelle kasvatti kääntösädettä, joka oli 17 solmun nopeudella 450 metriä. Se oli kaksinkertaisesti vaatimuksena olleeseen arvoon.

Alusten pääaseeksi valittu 65 millimetrin 50 pituuskaliiperin vuosimallia 1891 oleva tykki oli asennettu korokkeelle juuri ohjaukseen varatun korokkeen etupuolelle. Tykin korkeus vedenpinnasta oli 5,2 metriä. Kuudesta 47 millimetrin vuosimallia 1885 olevasta pikatykistä oli sijoitettu kolme kummallekin laidalle. Niiden korkeus vedenpinnasta oli 4,7 metriä etummaisella parilla ja takimmaisella parilla 3,75 metriä. Pääaseen alla messin alapuolella olevassa ammusvarastossa oli 340 kranaattia, jotka oli pakattu kolmen laatikoihin. Ne oli jaettu tasan valurautaisiin ruutitäytteisiin ja teräksisiin méliniittitäytteisiin. Pikatykkien ammusvarastot olivat pääaseen etupuolella messin alla ja perässä upseerien majoitustilan alla. Varastoissa oli yhteensä 2 700 valurauta- ja teräskranaattia. Käyttövalmiina tykeillä oli kahdeksan 65 millimetrin kranaattia ja neljällä etummaisella pikatykillä 16 ja kahdella perän pikatykillä 12 kranaattia. Kaikki tykit olivat käsikäyttöisiä ja tähtäys tapahtui hiusristikolla varustetulla kiikarilla. Pääaseella oli kuuden hengen miehistö ja kullakin pikatykillä kolme miestä, jolloin tykkien miehitykseen tarvittiin 24 miestä aluksen 59 hengen miehistöstä. Yötaistelua varten aluksella oli 40 senttimetrin valonheitin korokkeella pääaseen takana. Aseistuksen täydensivät kaksi 381 millimetrin torpedoputkea, joissa voitiin käyttää vuoden 1887 torpedoja. Putket oli asennettu savuhormien väliin. Aluksella oli putkissa olevien lisäksi kaksi torpedoa, joiden lataaminen oli mahdollista vain aluksen ollessa paikallaan. Lataaminen vei kolme tuntia. Torpedo oli 5,68 metriä pitkä ja painoi 423 kilogrammaa, josta taistelulatauksen osuus oli 42 kilogrammaa. Torpedon kantama oli 28,5 solmun nopeudella 400 metriä ja 27 solmun nopeudella 600 metriä.

Alukset Kaksi ensimmäistä alusta tilattiin 5. ja 12. elokuuta 1896. Seuraavat kaksi poikkesivat hieman ensimmäisestä parista. Niiden runkorakennetta oli vahvistettu, minkä lisäksi keulaa ja perää oli hieman korotettu. Alukset tilattiin 14. huhtikuuta 1897.Roberts 2021 s. 375.

+ Durandal-luokan hävittäjätNimiTelakkaKölinlaskuVesillePalvelukseenKohtaloDurandalChantiers et Ateliers Augustin Normand, Le Havre25. elokuuta 189611. helmikuuta 1899lokakuu 1899poistettu 7. huhtikuuta 1919HallebardeAugustin Normand25. elokuuta 18968. kesäkuuta 189912. syyskuuta 1899poistettu 4. maaliskuuta 1920FauconneauAugustin Normand29. huhtikuuta 18972. huhtikuuta 1900heinäkuu 1900poistettu 15. tammikuuta 1921EspingoleAugustin Normand29. huhtikuuta 189728. kesäkuuta 1900elo-syyskuuta 1900 (koeajot)uponnut 4. helmikuuta 1903

Lähteet

Viitteet

*