Teletunnistetietojen säilyttäminen (tai teletunnistetietojen tallentaminen) viittaa televiestintä-alalla yleensä valtioiden tai yritysten harjoittamaan puhelu- ja internet-liikenteestä sekä tilitapahtumatiedoista kerättyjen teletunnistetietojen varastoimiseen. Valtioiden harjoittamasta datan säilyttämisestä puhuttaessa, säilytetty data on yleensä tehdyistä ja vastaanotetuista puheluista, lähetetyistä ja vastaanotetuista sähköposteista sekä vierailluista verkkosivustoista. Myös paikannustietoja kerätään.
Valtioiden harjoittaman teletunnistetietojen säilyttämisen päämotiivit ovat tietoliikenneanalyysi ja joukkovalvonta. Säilytetyn datan tarkastelun kautta valtiot voivat tunnistaa yksittäisten henkilöiden sijainnit, sosiaaliset kytkökset ja esimerkiksi poliittisten vastustajien kaltaisten ryhmien jäsenet. Nämä yksityisyyttä loukkaavat teot voivat olla lainvastaisia, riippuen valtion lainsäädännöstä.
Yritysten harjoittama teletunnistetietojen säilyttäminen tarkoittaa yleensä tilitapahtumatietojen ja vierailtujen verkkosivustojen säilyttämistä.
Datan säilyttäminen kattaa myös dataa, jota on kerätty ja säilytetty muita keräysmenetelmiä (esimerkiksi automaattista rekisterikilven tunnistusta) käyttäen.
Euroopan unionissa
Syyskuussa 2005 Euroopan komissio teki lakiehdotuksen uudeksi direktiiviksi teletunnistetietojen säilyttämisestä. Säädöshankkeen taustalla oli tarve pyrkiä parantamaan turvallisuutta ja estämään terrorismia Yhdysvaltain, Madridin ja Lontoon terrori-iskujen jälkeen. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto säätivät lain nopeassa tahdissa käydyn lainsäädäntömenettelyn jälkeen maaliskuussa 2006. Parlamentti hyväksyi direktiivin Euroopan kansanpuolueen ryhmän ja sosialistien ja demokraattien ryhmän tuella äänin 378–197. Sekä teleoperaattorit että useat kansalaisjärjestöt vastustivat säilytysvelvoitteita yksityisyyden suojaan ja teknisiin syihin vedoten.
Direktiivi velvoitti puhelin- ja Internet-palveluntarjoajia säilyttämään asiakkaidensa tiettyjä teletunnistetietoja, mukaan lukien sijaintitietoja, vähintään kuukauden kuukauden ajan viestinnän päivämäärästä. Jäsenvaltiot saattoivat kansallisessa lainsäädännössään velvoittaa säilytysajan olevan enintään kaksi vuotta. Säilytettyjen tietojen perusteella pystyi päättelemään, missä, milloin ja kenen kanssa henkilö on viestitellyt, mutta viestinnän sisällön säilyttämiseen direktiivi ei velvoittanut. Palveluntarjoajien oli tapauskohtaisesta pyynnöstä toimitettava teletunnistetietoja toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Direktiivissä ei määritelty, millä perusteilla viranomaiset saattoivat tehdä tietopyyntöjä, vaan tämä jätettiin jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa määritettäväksi asiaksi.
Jäsenvaltiot olivat velvollisia saattamaan direktiivin säännökset osaksi kansallista oikeutta syyskuuhun 2007 mennessä, mutta jäsenvaltioiden oli mahdollista lykätä Internet-palvelujentarjoajiin kohdistuvia velvoitteita syyskuuhun 2009 saakka. Direktiiviin perustuva, vuonna 2008 voimaan tullut laki pidensi Suomessa teleoperaattoreiden velvoitteita säilyttää teletunnistetietoja kolmesta kuukaudesta vuoteen. Puhelujen tai viestien sisältöä ei sen perusteella tallennettu. Eduskunnassa lakiesitystä kritisoivat ainakin Jyrki Kasvi, Heidi Hautala, Tuulikki Ukkola ja Sanna Lauslahti.
Itävallan perustuslakituomioistuin ja Irlannin ylemmän oikeusasteen tuomioistuin tekivät vuonna 2012 unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnöt, joissa kyseenalaistettiin direktiivin pätevyys useiden perussopimusten säännösten nojalla. Huhtikuussa 2014 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuimen suuri jaosto kumosi direktiivin EU:n perusoikeuskirjan vastaisena. Tuomion mukaan säilytettyjen tietojen perusteella saattoi saadan hyvin tarkan kuvan henkilön yksityiselämästä, eikä direktiivi vaatinut viranomaisilta erityistä syytä tietoihin pääsyyn. Tuomioistuin katsoi direktiivin loukanneen perusoikeuskirjassa suojattua yksilöiden tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa suhteettomalla tavalla, minkä vuoksi se julisti direktiivin kokonaisuudessaan pätemättömäksi direktiivin voimaantulopäivästä eli vuodesta 2006 alkaen.
Jo aiemmin vuonna 2010 Saksan littotasavallan perustuslakituomioistuin kumosi direktiivin nojalla vuonna 2008 säädetyn kansallisen lain teletunnistetietojen säilyttämisestä ja määräsi säilytetyt tiedot tuhottaviksi yksityisyyden suojaa loukkaavina.
Direktiivin kumoamisen jälkeen EU ei ole luonut uutta velvoitetta teletunnistetietojen säilyttämisestä, mutta jäsenvaltioilla on silti mahdollisuus säätää siitä omassa kansallisessa oikeudessaan. Ainakin Isossa-Britanniassa alettiin direktiivin kumoamisen jälkeen säätää kansallista lakia, joka pitäisi yllä teleoperaattoreille asetetun vuoden säilytysvelvollisuuden. YK:n ihmisoikeusvaltuutettu kritisoi tästä Ison-Britannian lainsäätäjiä, sillä suunnitteltu datankeräyslaki ei ottanut huomioon EU-tuomioistuimen huolta perusoikeuksista.
Katso myös Joukkovalvonta Yksityisyys Kirjesalaisuus Tietoliikenneanalyysi Televalvonta
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Puhelintekniikka Luokka:Yksityisyys Luokka:Joukkovalvonta