Kleofas Immanuel Nordlund (23. tammikuuta 1849 Marttila – 25. syyskuuta 1883 Helsinki) oli evankeliseen herätysliikkeeseen kuulunut suomalainen pastori. Hänen isänsä oli pappi Karl Isak Nordlund, joka kuoli mielenterveydellisistä ongelmistä kärsineenä Seilin sairaalasaarella vuonna 1853. Nordlund toimi yhteisenä kirkkoherran sijaisena Pyhäjärven ja Käkisalmen seurakunnissa, sekä vuodesta 1877 kuolemaansa saakka Virolais-lättiläisen sotilasseurakunnan saarnaajana Helsingissä.
Nordlund osallistui vuonna 1878 Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen kustantamien tunnustuskirjojen suomentamiseen, sekä käänsi ja sanoitti hengellisiä lauluja. Niitä on mukana muun muassa evankelisen herätysliikkeen laulukirjassa Siionin kannel.
Siionin kanteleessa on kolme Nordlundin kirjoittamaa laulua: 106 Kun kasteen sain, niin Jeesus puki (säv. Vesa Erkkilä 1996) 318 Oi, minkä onnen autuuden (säv. Siionin kannel ja Sionsharpan 1874) 479 Mun kanteleeni kauniimmin (säv. toisinto kansansävelmästä, laulun 318 4. säkeistö)
Laulukirjassa Viisikielinen on kaksi Nordlundin laulua: 177 Oi minkä onnen, autuuden 403 Mun kanteleeni kauniimmin
Hengellisiä lauluja ja virsiä-kirjassa ovat Nordlundin laulut: 295 Oi minkä onnen, autuuden 550 Mun kanteleeni kauniimmin
Hengellinen laulukirja- kirjassa Nordlundin laulut: 300 Oi, minkä onnen, autuuden 620 Mun kanteleeni kauniimmin
Kirjallisuutta
Lähteet
Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit Luokka:Suomalaiset sanoittajat Luokka:Vuonna 1849 syntyneet Luokka:Vuonna 1883 kuolleet Luokka:Suomalaiset virsirunoilijat Luokka:Evankelisuus