Soljokasvit (Commelinaceae) on yksisirkkaisten Commelinales-lahkoon kuuluva noin 650-lajinen kasviheimo.
Tuntomerkit Soljokasvit ovat ruohoja, joiden varsissa on turvonneet nivelet. Lehdet ovat melko pehmeitä ja meheviä, kierteisasentoisia, joskus kahdessa rivissä, ja niissä on vahva keskisuoni sekä umpinainen lehtituppi. Andromonoeekkisyys on soljokasveilla tavallista, so. samassa kasvissa on kaksineuvoisia ja yksineuvoisia hedekukkia. Kukinnot sijaitsevat tavallisesti lehtihangoissa, harvoin terminaalisesti, ja koostuvat tavallisesti monikukkaisista kiemuroista. Toisinaan kukinnossa on huomiota herättävät venemäiset suojuslehdet, jotka voivat sijaita lehtiä vastapäätä. Kukat ovat avoinna vain yhden päivän, ja niissä on tavallisesti verhiöksi ja teriöksi erilaistunut kehä; terälehdet ovat vetistyviä, väriltään tavallisesti sinisiä tai vaaleanpunaisia. Kukat voivat olla vastakohtaisia. Hedelmä on selkäluomainen rakokota. Sirkkalehti on koleoptiilin eli itutupen suojaama.
Kukan symmetria ja rakenne vaihtelee soljokasvien heimossa. Kukka voi olla vastakohtainen teriöltään, jolloin yksi terälehti on hyvin surkastunut (soljot Commelina). Vastakohtaisuus voi näkyä myös hetiössä, ja vastakohtaisuuden ilmeneminen voi vaihtua kukan kehityksen aikana. Hovijuorujen (Dichorisandra) suvussa kukan symmetria-akseli on poikittain, kun taas muissa suvuissa se on vinottain. Alaheimossa Commelinoideae suurin osa kukista on käänteisiä eli niiden perät on kiertyneet. Cochliostemon-suvussa on epäsymmetriset kukat. Soljokasveilla esiintyy silloin tällöin myös enantiostyliaa, jolloin vartalot ovat kääntyneet kukinnossa vuoroin vasempaan vuoroin oikeaan. Kukassa voi olla myös erilaistumaton kehä, jolloin heteet sijaitsevat kohdakkain kehälehtien kanssa. Kehälehdet saattavat olla yhteen kasvaneita, kuten suvussa Weldenia, tai toisiinsa nähden vuorottaiset terälehdet ja heteenpalhot voivat olla yhtyneet torveksi.
Levinneisyys Soljokasveja esiintyy kaikkialla maapallon trooppisissa osissa ja osin lauhkeassa eli temperaattisessa vyöhykkeessä, ei kuitenkaan Euroopassahttp://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/Commelinaceae.gif.
Luokittelu Soljokasveja tunnetaan 652 lajia, jotka ryhmitellään kahdeksi alaheimoksi ja 39–40 suvuksi.Angiosperm Phylogeny Website: Commelinaceae. Viitattu 23.2.2021. Heimon ikä lienee noin 89 miljoonaa vuotta. Lähin sukulaisheimo on Hanguanaceae.
1. Cartonematoideae G.C.Tucker Alaheimon kasvit ovat yksivuotisia tai mätästäviä monivuotisia ruohoja, harvoin sipulikasveja. Kasvia peittää rauhaskarvoitus, mutta kolmesoluiset karvat puuttuvat (vrt. Commelinoideae). Lehdet ovat pitkiä ja tasasoukkia. Kukat ovat enemmän tai vähemmän perättömiä, keltateriöisiä. Siemenessä on erilaistumaton alkio. Kromosomiluku n = 12. Alaheimossa on kaksi sukua, joissa on 12 lajia Australaasiassa (Cartonema), suku Triceratella kasvaa Zimbabwessa. 2. Commelinoideae Eaton Melko meheviä (sukkulenttisia) ruohoja, harvoin yksivuotisia. Kasvien pinnalla on kolmesoluisia erityskarvoja. Kukat ovat tavallisesti sini-, vaaleanpuna- tai valkoteriöisiä, harvoin keltaisia. Heteitä on yhdestä kuuteen, ja yleensä ne ovat keskenään eripituisia. Ponnet avautuvat rei'illä, ja palhoja peittää tiheä karvoitus. Viehättävän näköisiä joutoheteitä on usein kaksi, kolme tai neljä. Suoria tai luokkimaisesti taipuneita siemenaiheita on vähintään yksi kussakin emilehdessä. Hedelmä on tavallisesti kota, harvoin marja. Sukuja alaheimossa on 38, lajeja 640, ja ne kasvavat heimon koko levinneisyysalueella. Alaheimon evoluutiopuu lienee alkanut haaroittua noin 62 miljoonaa vuotta sitten.
Suvut Soljokasvisukujen tieteelliset nimet, auktorit ja suomenkieliset nimet:Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: CommelinaceaeSuomen Lajitietokeskus: Soljokasvit – Commelinaceae Viitattu 23.2.2021. Aetheolirion Forman Amischotolype Hassk. Aneilema R.Br. – siipijuorut Anthericopsis Engl. Buforrestia C.B.Clarke Callisia Loefl. – liisanjuorut Cartonema R.Br. Cochliostema Lem. Coleotrype C.B.Clarke – partajuorut Commelina Plum. ex L. – soljot Cyanotis D.Don – karvajuorut Dichorisandra J.C.Mikan – hovijuorut Dictyospermum Wight Elasis D.R.Hunt Floscopa Lour. Geogenanthus Ule – kurttujuorut Gibasis Raf. – harsojuorut Gibasoides D.R.Hunt Matudanthus D.R.Hunt Murdannia Royle – munshinjuorut Palisota Rchb. – pampukit Plowmanianthus Faden & C.R.Hardy Pollia Thunb. Polyspatha Benth. Porandra D.Y.Hong Pseudoparis H.Perrier Rhopalephora Hassk. Sauvallia C.Wright ex Hassk. Siderasis Raf. – ruusukejuorut Spatholirion Ridl. Stanfieldiella Brenan Streptolirion Edgew. Tapheocarpa Conran Thyrsanthemum Pichon – terttujuorut Tinantia Scheidw. – kyyneljuorut Tradescantia Ruppius ex L. (syn. Zebrina) – venhojuorut eli juorut Tricarpelema J.K.Morton Triceratella Brenan Weldenia Schult.f.
Käyttö Joitakin lajeja käytetään huone- ja puutarhakasveina, kuten venhojuoruja (Tradescantia), soljoja (Commelina), karvajuoruja (Cyanotis) ja hovijuoruja (Dichorisandra). Joidenkin juorujen ja soljojen lehtiä tai juurakoita käytetään satunnaisesti ravinnoksi. Rohtoja saadaan afrikkalaisen Aneilema beniniense -siipijuorulajin ja trooppisen Aasian lajin Floscopa scandens lehdistä ja varresta.Kasvien maailma, osa 5, s. 1830.
Lähteet Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 5. – Otava, Helsinki, 1981. Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since].
Viitteet
Luokka:Kasviheimot