pienoiskuva|Japanin lippu. Japanin lipussa on valkoinen kenttä ja keskellä suuri, punainen kiekko, joka edustaa nousevaa aurinkoa. Lipun virallinen nimi on japaniksi Nisshōki (, ”aurinkolippu”), mutta se tunnetaan yleisemmin nimellä Hinomaru (, ”auringon kiekko”). Aurinkoaihetta käytettiin laajalti Sengoku-kauden sotilaslipuissa 1400- ja 1500-luvuilla. Meiji-restauraation aikana lippu otettiin virallisesti Japanin kauppalipuksi 27. helmikuuta 1870. Lipusta tehtiin maan kansallislippu kuitenkin vasta 13. elokuuta 1999 laissa kansallislipusta ja kansallislaulusta.
Yhdessä Japanin kansallislaulun Kimi ga yon kanssa Hinomarua pidetään ristiriitaisena militaristisen menneisyyden symbolina. Hinomarun käyttöä rajoitettiin voimakkaasti Yhdysvaltain miehityskauden aikana toisen maailmansodan jälkeen, mutta rajoituksista myöhemmin luovuttiin. Japanin laki ei määritellyt maalle mitään tiettyä kansallislippua vuosina 1885–1999, vaikka Hinomaru olikin lain mukaan kansallislippu lyhyen aikaa vuosina 1870–1885. Tästä huolimatta useat sotaliput on suunniteltu Hinomarun perusteella, mukaan lukien laivaston nousevan auringon lippu. Hinomarua on käytetty myös mallina muiden japanilaisten julkisten ja yksityisten lippujen suunnittelussa.
Historia pienoiskuva|1930-luvun kuva armeijaan lähtevän kunniaksi. Hinomaru riippuu talosta ja lapsilla on pieniä lippuja.
Ennen vuotta 1945 Hinomarun tarkkaa alkuperää ei tunneta. Historiallisesti auringolla oli kuitenkin Japanissa uskonnollinen konnotaatio ja nousevalla auringolla tärkeä symbolinen merkitys. Esimerkiksi vuonna 607 prinssi Shōtoku lähetti Suin keisari Yangille kirjeen, jonka hän aloitti kutsumalla itseään ”nousevan auringon prinssiksi”. Erään legendan mukaan lipun suunnitteli buddhalainen pappi Nichiren. Kun mongolit hyökkäsivät Japaniin 1200-luvulla Nichiren antoi shōgunille aurinkolipun taisteluun vietäväksi.
Yksi Japanin vanhimmista tunnetuista lipuista on Unpō-jin temppelissä Yamanashin prefektuurissa. Legendan mukaan keisari Reizei antoi lipun Minamoto no Yoshimitsulle ja Takeda-klaani piti sitä sukuaarteenaan. Tarinan historiallisuus on kuitenkin kyseenalaistettu. Varhaisimmat japanilaiset liput, joista on tallenteita, ovat maan yhdistymisen kaudelta. Liput kuuluivat daimioille, ja niitä käytettiin lähinnä taisteluissa. Suurin osa lipuista oli pitkiä ja niihin oli ommeltu daimion mon-vaakuna. Jopa saman perheen jäsenillä, kuten pojalla, isällä ja veljellä, oli taistelussa käytössään erilaiset liput. Liput auttoivat sotilaan tunnistamisessa, ja taisteluun osallistuvat kiinnittivät niitä selkiinsä ja hevosiinsa. Kenraaleilla oli myös omia lippujaan, mutta suurin osa niistä oli neliön muotoisia. Hinomaru oli lain mukaan maan kansallislippu vuosina 1870–1885. ”In 1870 the [Hinomaru] was designated as the national flag by means of a 'declaration (fukoku) by the Council of State (Daijō-kan). In 1871, however, the Council was reorganized and the legislative function entrusted to the Left Chamber (Sa-in). Finally in 1885 the Council was replaced by a modern cabinet, with the result that the Council's declarations were abolished.” Muulloin Meiji-restauraation jälkeen Hinomaru oli käytännössä Japanin kansallislippu, mutta sen asemaa ei ollut määrätty lailla. ”The [Hinomaru] was indispensable for seeing new recruits off to war. On the day the recruit was to leave... neighbors gathered in front of his house, where the Japanese flag was displayed... all shouted banzai for the send-off, waving smaller flags.”
Sodan jälkeen pienoiskuva|Hinomaru lasketaan tangosta Soulissa Japanin antautumispäivänä 9. syyskuuta 1945. Hinomaru oli Japanin lippu käytännössä muttei virallisesti koko toisen maailmansodan ja miehityskauden ajan. Miehityskaudella Hinomarun nostoon tarvittiin liittoutuneiden komentajan lupa.Cripps (1996), s. 81: ”...[before 1948] by notifying the occupation forces in an area, individuals could apply to raise the flag and, depending on the national holiday and region, the prefectural office could be given permission to raise the flag.” Eri lähteissä annetaan eri tietoja siitä, kuinka paljon Hinomarun käyttöä rajoitettiin: jotkut sanovat lipun käytön olleen kiellettyä.Esimerkiksi Weisman 1990 ja Dower 1999 (s. 226) viittaavat nousevan auringon lippuun sanalla ”banned”, ja Dower käyttää termiä ”illegal” sivulla 336. Vaikka alkuperäiset rajoitukset olivatkin tiukkoja, ne eivät kuitenkaan sisältäneet suoranaista kieltoa.
Vuonna 1947 Hinomarun vapaa käyttö sallittiin Japanin parlamenttitalon, keisarillisen palatsin, pääministerin asunnon ja korkeimman oikeuden edustalla. Rajoituksia höllennettiin edelleen vuonna 1948, kun ihmisten sallittiin nostaa lippu salkoon kansallisina juhlapäivinä. Rajoitukset hylättiin kokonaan tammikuussa 1949, ja kuka tahansa sai liehuttaa Hinomarua milloin tahansa ilman lupaa. Taustalla oli MacArthurin toive, että lipusta tulisi rauhan symboli. Niinpä kouluja ja koteja kannustettiin käyttämään Hinomarua aina 1950-luvun alkupuolelle saakka.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain Shipping Control Authorityn alla toimivat japanilaiset laivat käyttivät omaa, Japanin kauppalaivastolle tarkoitettua lippuaan. Se oli mukautettu E-viestilipusta ja sitä käytettiin syyskuusta 1945 Yhdysvaltain miehityksen loppuun saakka. Toisin kuin on väitetty, lippua ei käytetty koskaan Japanin kansallislippuna.
Toisen maailmansodan päätyttyä Japanin lippua on kritisoitu, koska se on liitetty maan militaristiseen menneisyyteen. Samantyyppistä kritiikkiä on herättänyt myös Japanin kansallislaulu Kimi ga yo. Kansallislippu ja Kimi ga yo määriteltiin Japanin virallisiksi tunnuksiksi laissa kansallislipusta ja kansallislaulusta vuonna 1999. Lipun ja kansallislaulun käytöstä on kiistelty erityisesti kouluissa. Tokion koulutuslautakunta vaatii, että sekä laulua että lippua käytetään tapahtumissa, joita se hallinnoi. Opettajien vaaditaan kunnioittavan molempia symboleita rangaistuksen uhalla. Jotkut ovat syyttäneet sääntöjen rikkovan Japanin perustuslakia, kun taas koulutuslautakunta on väittänyt, että koska koulut ovat valtion instituutioita, niiden työntekijöillä on velvollisuus kouluttaa oppilaitaan kunnollisiksi kansalaisiksi. Opettajat ovat nostaneet kanteita Tokion kuvernööri Shintarō Ishiharaa ja vanhempia virkamiehiä vastaan, mutta syytteet on myöhemmin hylätty.
Suhteet pienoiskuva|Japanin lipun suhteet. Vuonna 1870 hyväksytty dajōkanin julistus nro. 57 sisälsi kaksi kansallislippua koskevaa kohtaa. Ensimmäisessä määrättiin, kuka lipun sai nostaa salkoon ja miten sitä käytettiin, ja toisessa käsiteltiin lipun valmistusta. Lipun suhteet olivat julistuksen mukaan seitsemän yksikköä korkeutta ja kymmenen leveyttä (7:10). Punainen, aurinkoa esittävä kiekko oli kolme viidesosaa lipun korkeudesta. Asetuksen mukaan kiekko oli keskellä, mutta yleensä sitä on siirretty sadasosa lipun leveydestä tangonreunaa kohti.
Kun laki kansallislipusta ja -laulusta hyväksyttiin 13. elokuuta 1999, lipun suhteita muutettiin jonkin verran. Lipun uudet kokonaissuhteet ovat kahden suhde kolmeen (2:3). Punainen kiekko siirrettiin aivan lipun keskelle, mutta sen koko pysyi samana. Lipun tausta on valkoinen ja aurinkokiekko punainen, mutta tarkkoja värisävyjä ei vuoden 1999 laissa määritelty. Album des pavillons -kirjan vuoden 2000 painoksessa auringon sävyksi mainitaan ”Pantone 186”; valkoista kenttää ei mainita.
Suhtautuminen nykyään pienoiskuva|Keisari Akihito valmistautuu tervehtimään lippuja heiluttavia kansalaisia syntymäpäivänään. Valtamedian tekemien kyselytutkimusten mukaan japanilaiset olivat pitäneet lippua kansallislippunaan jo ennen sen aseman virallistamista vuonna 1999. Siitä huolimatta kiistoja lipun käytöstä koulutapahtumissa tai tiedotusvälineissä syntyy edelleen. Esimerkiksi liberaalit sanomalehdet, kuten Asahi Shimbun ja Mainichi Shimbun, julkaisevat usein lippuun kriittisesti suhtautuvia artikkeleita, mikä heijastelee niiden lukijoiden poliittisia mielipiteitä.
Hinomaruun suhtaudutaan edelleen kielteisesti Japanin entisissä siirtomaissa ja Okinawalla. Eräässä huomattavassa tapahtumassa 26. lokakuuta 1987 okinawalainen supermarketin omistaja poltti Hinomarun ennen kansallisen yleisurheilukilpailun alkua. Kiinassa ja Etelä-Koreassa, joita Japani miehitti toisessa maailmansodassa, Japanin lippuja poltetaan maan ulkopolitiikkaa vastustavissa mielenosoituksissa tai kun Japanin pääministeri vierailee Tokion Yasukuni-pyhäkössä. Hinomarun polttaminen oli aiemmin sallittua, mutta ulkomaiden lippujen ei. Heinäkuussa 2026 Japanissa säädettiin laki, joka kriminalisoi kansallislipun julkisen polttamisen tai häpäisemisen. Teosta voi seurata 200 000 jenin eli hieman yli tuhannen euron sakko tai jopa kaksi vuotta vankeutta.
Käyttö ja tavat
Toisesta maailmansodasta lähtien Japanin lippua on käytetty pääasiassa hallinnollisten rakennusten yhteydessä, kuten kaupungintaloissa, eikä sitä juuri nähdä yksityiskodeissa tai kaupallisissa rakennuksissa. Toisaalta jotkut henkilöt ja yritykset ovat puolustaneet lipun käyttöä juhlapäivinä. Esimerkiksi 23. joulukuuta 2002 (keisarin syntymäpäivästä) alkaen Kyushu Railway Company on nostanut lipun salkoon 330 miehitetyllä rautatieasemalla. Myös monet linja-autoyhtiöt ovat kiinnittäneet lippuja autoihinsa juhlapäiviksi, osin muistuttaakseen matkustajiaan poikkeavista aikatauluista. Maan hallituksella on oikeus nostaa lippu puolitankoon.
Protokolla Lippua pidetään salossa auringonnoususta auringonlaskuun, vaikka kaupoilla ja kouluilla onkin lupa liputtaa avaamisesta sulkemiseen. Kun Japanin lippu nostetaan salkoon yhdessä ulkomaan lipun kanssa, Japanin lippu asetetaan kunniapaikalle ja vierasmaan lippu nostetaan sen oikealle puolelle samalle korkeudelle. Kun salossa on useampien maiden lippuja, Japanin lippu asetetaan Yhdistyneiden kansakuntien määräämän aakkosjärjestyksen mukaiselle paikalle. Kun lippua ei voida enää käyttää, se poltetaan mieluiten yksityisesti.
pienoiskuva|Kansallislippu suruliputuksessa. Suruliputukseen Hinomarulla kehittyi kaksi tapaa. Toisessa lippu nostetaan puolitankoon (), kuten muissakin maissa. Tapaa käytetään esimerkiksi valtionpäämiehen kuollessa. Toinen tapa on käyttää erityistä surulippua (). Tapa on peräisin keisari Meijin hautajaisista vuodelta 1912, kun hallitus antoi asetuksen, jossa määrättiin lipun käytöstä Japanin keisarin kuollessa. ”大喪中国旗ヲ掲揚スルトキハ竿球ハ黒布ヲ以テ之ヲ蔽ヒ且旗竿ノ上部ニ黒布ヲ附スヘシ其ノ図式左ノ如シ.” Lipputangon nuppi täytyy peittää mustalla kankaalla ja lipun levyinen, liehuva musta kangas täytyy nostaa lipun yläpuolelle. Siitä lähtien tapaa on käytetty keisarin tai keisariperheen jäsenen kuollessa. Surulippua on käytetty myös joissakin muissa tapauksissa ja joskus sen käyttöön on liittynyt kiistoja. Esimerkiksi kun entinen pääministeri Ryūtarō Hashimoto kuoli elokuussa 2006, Japanin kommunistinen puolue vastusti surulipun käyttöä Ujin kaupungissa osin siksi, että pääministerin veli ei halunnut lippua käytettävän.
Koulutusministeriön laatimassa vuoden 1999 opetussuunnittelmaohjeessa huomautetaan, että ”kouluunsaapumis- ja valmistumisseremonioissa koulujen täytyy nostaa salkoon Japanin lippu ja ohjeistaa oppilaitaan laulamaan kansallislaulu [lipun ja laulun] merkityksen vuoksi.” ”入学式や卒業式などにおいては、その意義を踏まえ、国旗を掲揚するとともに、国歌をするよう指導するものとする。” Ministeriön kommentaarissa peruskoulujen opetussuunnitelmaohjeeseen sanotaan myös, että ”kansainvälistymisen lisääntyessä, samalla kun vaalitaan isänmaallisuutta ja tietoutta japanilaisuudesta, on tärkeää huolehtia koululaisten kunnioittavasta suhtautumisesta Japanin lippua ja kansallislaulua kohtaan heidän kasvaessaan kunniallisiksi Japanin kansalaisiksi kansainvälistyneessä yhteiskunnassa”.
Muut liput
thumb|220px|Japanin itsepuolustusvoimien lippu. thumb|220px|Laivaston lippu.
Asevoimat Japanin itsepuolustusvoimat ja Japanin itsepuolustusmaavoimat käyttävät aurinkolipun versiota, jossa on kahdeksan sädettä. Lipun nimi on Hachijō-kyokujitsuki (). Kultainen reunus ympäröi lippua katkonaisesti.