thumb|Pentti Pelto Pentti Juhani Pelto (26. elokuuta 1938 Kauhajoki – 22. huhtikuuta 2018 KangasalaKuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 29.4.2018, s. C 13.) oli suomalainen kirkkomuusikko, urkuri, kirkkomusiikin professori ja urkujen rakentaja ja tutkija.
Opinnot Pelto kirjoitti ylioppilaaksi Ilmajoen yhteiskoulusta vuonna 1957 ja valmistui Sibelius-Akatemiasta kirkkomuusikoksi ja urkuriksi vuonna 1960 ja diplomiurkuriksi vuonna 1962. Hän oli Janne Raition oppilas. Raitio keräsi oppilaistaan myös cembaloryhmän, jossa Pelto innostui cembaloista ja myöhemmin klavikordeista. Vuonna 1994 hän väitteli musiikin tohtoriksi aiheenaan suomalainen urkuhistoria.
Työura ja luottamustehtäviä thumb|Pellon suunnittelemat Kangasalan kirkon urut, 1988. Fasadi yhdessä Seppo Rihlaman kanssa. Pelto toimi urkurina Helsingissä 1962–1969, viimeksi Taivallahden seurakunnan Temppeliaukion kirkossa. Vuosina 1970–1994 hän työskenteli urkujenrakentajana Kangasalla Kangasalan urkutehtaassa ja Kangasalan Urkurakentamossa. Hän toimi Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin professorina 1994–2001.
Suomen historiallisia urkuja -tietokanta perustuu Pellon tutkimustyölle suomalaisen urkuhistorian parissa.http://www2.siba.fi/virtuaalikatedraali/ Pelto toimi vuosina 1969–1975 Organum-seuran puheenjohtajana.Puheenjohtajat; Organum-seura
Pentti Peltoa voi pitää aikansa perusteellisimmin urkuihin perehtyneenä asiantuntijana, koska hänellä oli sekä vankka konsertoineen urkurin tausta että omakohtainen kokemus urkujen rakentamisesta ja sen haasteista, sekä erilaisten tyylivaatimusten keskellä että arkkitehtuurin ja käytettävissä olevien tilojen puristuksessa. Hän kiersi ympäri Suomea etenkin Virtuaalikatedraali-sivuja laatiessaan, ja lienee nähnyt kaikkien kirkkojen urut, monet myös sisältäpäin.
Pentti Pelto ihastui opiskeluvuosinaan barokkimusiikkiin ja etenkin J. S. Bachin urkumusiikkiin. Sen puitteissa hänestä tuli opiskelutoverinsa Asko Rautioahon kanssa tanskalaistyylisten barokkiurkujen ihailija ja romanttistyylisten urkujen arvostelija. Myöhemmin hän sanoi oppineensa vapaamielisempää suhtautumista erilaisiin tyylilajeihin, mutta piti kiinni siitä, että tietyn aikakauden ja tyylin sävellykset soivat parhaiten tietynlaisilla uruilla, ja että ”universaalisten” urkujen onnistuminen on kyseenalaista.
Monitoimimies
Pentti Pelto oli pikkupojasta lähtien innostunut monenlaisesta askartelusta ja elektroniikasta, hän teki sähkömoottoreita, lennokkeja, puhelimia, radioita, toimivan pienen höyrykoneen, ja häntä kiinnostivat hänen rakennusmestari-isänsä työmailla olevat erilaiset koneet ja laitteet. Hän jopa korjasi koululaisena soittamaansa urkuharmonia. Myöhemmin hänestä tuli ahkera amatöörivalokuvaaja, joka rakensi suurennuskoneen ja kehitti pimiössä omat kuvansa.
Kun hän oli lukiossa hyvin matematiikka-fysiikka -suuntautunut, hänen matematiikanopettajansa niin kuin moni muukin uskoi hänen hakevan ylioppilaskirjoitusten jälkeen Teknilliseen korkeakouluun. Vielä urkuriksi valmistumisen jälkeen innostus monenlaiseen tekniikkaan jatkui, hän oli radioamatööri ja oli kiinnostunut vanhoista amatööriradiolaitteista
Myöhemmin hän harrasti purjelentoa poikiensa kanssa ja jopa kouluttautui opettajaksi. Hän kertookin muistelmissaan, että hän on harrastanut niin monia asioita, ettei ole kunnolla perehtynyt mihinkään. Tämä oli korostettua vaatimattomuutta, hän pyrki niin musiikissaan kuin rakentamisissaan täydellisyyteen.
Pentti Pelto ja hänen poikansa Arno rakensivat klavikordeja ja cembaloja. Arno on tätä sitten jatkanut ammattimaisesti.
Teoksia ja artikkeleja Pelto, Pentti – Kuula, Pentti: Kirkkomusiikin suuria mestareita. Suomen kirkon sisälähetysseura, Helsinki 1966. Urkujen käyttäjän käsikirja. Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osaston julkaisuja, Helsinki 1989. . Kaksi suomalaista urkuperinnettä. Diss. Sibelius-Akatemia, Helsinki 1994 .
Hyvä paha urkujenuudistus. 2017. . Urkujen tekniikkaa kahden vuosituhannen ajalta (toimittanut postuumisti Peter Peitsalo), Helsinki: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2023. , myös verkossa https://taju.uniarts.fi/server/api/core/bitstreams/c46b44cd-1fd4-4198-bec9-38e4faf97169/content Artikkeleita Organum-lehdessä.
Lähteet
Aiheesta muualla Kettunen, Asta: soi Tampereen uruissa. Tampereen Kirkkosanomat 2/2011. (Artikkelissa Pelto kertoo vanhoista uruista Suomessa ja Tampereella.) Pentti Pellon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
Luokka:Suomalaiset urkurit Luokka:Sibelius-Akatemian professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Radioamatöörit Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Vuonna 2018 kuolleet