Jarmo Antti Jussi ”Jamppa” Tuominen (; joidenkin lähteiden mukaan kuoli vasta 25. marraskuuta tai sen vastaisena yönä 1998Kotirinta, Pirkko: Iskelmälaulaja Jarmo ”Jamppa” Tuominen – Menestyksekäs ura päättyi epätoivon vuoteen. (”... kuoli keskiviikon 25. marraskuuta vastaisena yönä.”) Helsingin Sanomat 27.11.1998) oli suomalainen iskelmälaulaja. Hän oli suosionsa huipulla 1970- ja 1980-luvuilla, ja hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa kuuluvat muun muassa ”Aamu toi, ilta vei”, ”Kuumat kyyneleet”, ”Jos ystävään luottaa voit”, "Kerro kuiskaten tunteesi", "Viimeinen heinäkuu" ja "Yön syliin".
Tuominen levytti noin 250 kappaletta, joista 63 on Veikko Juntusen säveltämiä tai sanoittamia. Yli 700 000 myydyllä levyllään Tuominen on yksi kaikkien aikojen suosituimmista iskelmälaulajista Suomessa.
Jamppa Tuomisella oli absoluuttinen sävelkorva. Laulamisen ohella hän soitti seitsemää instrumenttia, huilua, klarinettia, baritoni-, tenori- ja alttosaksofonia, kitaraa ja pianoa. Tuominen oli vasenkätinen ja opetteli kitaransoitossa omat otteet vaihtamatta kielien paikkaa, eli hän soitti soinnut ikään kuin ylösalaisin. Tuominen oli äänialaltaan tenori.
Elämä ja ura
Sukutausta, lapsuus ja nuoruus Jamppa Tuomisen isänpuoleisen suvun vaiheista tiedetään, että hänen isoisänsä vanhemmat olivat mahdollisesti ulkomailta Suomeen muuttaneita siirtolaisia, jotka olivat suomentaneet vierasperäisen sukunimensä Tuomiseksi.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 13. Jampan isoisä Anders Johan (Antti Jussi) Tuominen oli syntynyt Heinolassa, kouluttautunut räätäliksi ja ollut muun muassa Pietarissa keisarillisen hoviräätälin palveluksessa. Avioiduttuaan 1900-luvun alussa Anders Johan Tuominen suunnitteli aluksi lähtöä Amerikkaan parempien ansioiden toivossa, mutta muutti kuitenkin Ouluun ja perusti sinne räätäliliikkeen. Antti Jussi Tuominen osallistui työväenliikkeen toimintaan ja kuului sen vasemmistolaiseen siipeen. Vuonna 1923 hänet tuomittiin lyhytaikaiseen ehdolliseen vankeuteen osallistumisesta kielletyn Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen toimintaan. Hänen kuudesta pojastaan yksi oli Jorma Tuominen, joka toimi myöhemmin SDP:n kansanedustajana, Hyvinkään kauppalanjohtajana, Jyväskylän kaupunginjohtajana ja Hämeen läänin maaherrana.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 13–19.
Jamppa Tuomisen isä Turo oli ammattimuusikko. Turo Tuominen soitti pitkään selloa Oulun kaupunginorkesterissa. Myös Jamppa Tuomisen sisar Annette Tuominen tuli jo 1960-luvulla tunnetuksi iskelmälaulajana. Jamppa Tuominen itse lauloi poikaiässä Oulun tuomiokirkon poikakuorossa, johon kuului tuolloin myös tuleva SDP:n poliitikko Matti Ahde.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 133. Jampan ensimmäinen oma soitin oli klarinetti, jonka hän sai lahjaksi äidiltään vuonna 1959. 1960-luvun alussa Tuominen opiskeli Oulun musiikkiopistossa huilunsoittoa opettajanaan Simo Säilänne ja klarinettia opettajanaan Vilho Huomo. Musiikin ohella Jamppa Tuominen harrasti innokkaasti urheilua ja pelasi jalkapalloa Oulun Työväen Palloilijoissa sekä jääpalloa Oulun Luistinseurassa.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 35–37. Aikuisiällään hän löysi uudeksi harrastuksekseen tenniksen.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, kuvaliite s. 11.
Uran alku Ennen iskelmäuraansa Tuominen oli orkesterimuusikkona ja soitti altto- ja baritonisaksofonia sekä huilua ja klarinettia tanssimusiikki- ja jazzyhtyeissä. Hänen uransa alkoi kuitenkin 11-vuotiaana vuonna 1961 oululaisen Pertti Haipolan nuoriso-orkesterin laulusolistina. Noihin aikoihin hän soitti myös useissa muissa yhtyekokoonpanoissa. Lapsena ja nuorena hän osallistui myös moniin laulukilpailuihin. Vuonna 1962 hän voitti kansakoululaisten Suomen mestaruuden laulajana. Pertti Haipolan lähdettyä vuonna 1963 suorittamaan asevelvollisuuttaan Tuomisesta tuli nuoriso-orkesterin uusi johtohahmo, ja sen nimeksi tuli Jarmo Tuomisen orkesteri. Samalla yhtyeen ohjelmisto alkoi muuttua perinteisistä iskelmistä jazzillisempaan suuntaan.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 54.
Annette Tuominen, joka oli vuonna 1966 päässyt levyttämään Scandia-levy-yhtiöön, vei pikkuveljensä Jampan vuonna 1967 levytuottaja Jaakko Salon puheille. Kuunneltuaan Jampan laulua Salo totesi, että Jampalla oli hyvä ääni, mutta se ei soveltunut tangon tulkitsemiseen; tango ja muu vanha tanssimusiikki olivat silloin vielä suosiossa. Jamppa Tuominen sydämistyi Salon lausunnosta siinä määrin, ettei hän levyttänyt koko laulu-uransa aikana yhtäkään tangoa, yhtä ”piilotangoa” lukuun ottamatta.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 61. Vuonna 1968 Seppo Hanski järjesti Tuomiselle tapaamisen Finnlevyn tuotantopäällikön Toivo Kärjen kanssa. Koelaulun jälkeen Kärki kehotti Tuomista harkitsemaan vakavasti oopperalaulajan uraa. Kärki itse kertoi myöhemmin Maarit Niiniluodon toimittamissa muistelmissaan, ettei Tuomiselle löydetty sopivaa materiaalia. Kärki vertasi Tuomista kreikkalaiseen Demis Roussokseen, joka oli Suomessa 1960-luvun lopulla vielä täysin tuntematon.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 64. Myös Kärjen kanssa yhteistyö siis takkuili, mutta Tuominen levytti kuitenkin kolme Kärjen originaalisävellystä, jotka kaikki sovitti Heikki Annala: "Ole aina sellainen" (1982, san. Vexi Salmi), "Kadun kasvatti" (1984, san. Kyösti Timonen) ja "Jos laulut totta oisivat" (1985, san. Kyösti Timonen). Ne ilmestyivät eri levyillä.
Tuominen työskenteli 1970-luvulla musiikkiliikkeessä ja veti iltaisin lauluiltoja oululaisravintolassaRytsä, Paavo: Jamppa Tuominen: Aamu toi, ilta vei Ylen Elävä arkisto.. 1970-luvun alussa Tuominen pääsi kitaristina säestämään Olavi Virtaa Ylikiimingissä yhdellä tämän viimeisistä julkisista esiintymisistä. Parikymmentä vuotta myöhemmin Tuominen muisteli, että Virta jaksoi ainoastaan ”Kultainen nuoruus” -valssin puoleenväliin.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 56.
Keikkakausi 1970-luvulla ja iskelmäura Tuominen soitti 1970-luvun alussa monta vuotta Polar Big Bandissä, jossa soitti myös Matti Esko.Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 63. Levy-yhtiön tuottaja kuuli kerran sattumalta Tuomisen laulavan Veikko Juntusen säveltämää ja sanoittamaa kappaletta ”Aamu toi, ilta vei” ja suositteli tälle osallistumista Iskelmähaavi-kilpailuun. Tuominen sijoittuikin vuonna 1976 Apu-lehden järjestämässä kilpailussa toiseksi, ja menestyksekäs iskelmälaulajan ura alkoi. ”Aamu toi ilta vei” nousi hitiksi ja samanniminen esikoisalbumi Jamppa Tuominen sai peräti timanttilevyn (myyty yli 50 000 kpl). Toinen hitti albumilta oli niin ikään Juntusen kynästä syntynyt ”Vesipisaroiden laulu”, jonka Eija Sinikka oli levyttänyt pari vuotta aiemmin ilman isompaa menestystä. Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 80. Juntunen kirjoitti sittemmin kaikkiaan noin neljäsosan Tuomisen kappaleista.Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 179. Tuomisen menestystä siivitti myös hänen esiintymisensä Heikki Hietamiehen juontamassa, parhaaseen katseluaikaan alkuillasta lähetetyssä MTV:n Lauantaitanssit-ohjelmassa.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 84. Tuominen kuvaili myöhemmin vuoden 1977 keikkatahtiaan sanoen ehtineensä viettää kotonaan Oulussa vain 30 yötä koko vuoden aikana.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 106.
Ensimmäiset levytykset tehtiin CBS-yhtiölle. Monikansallinen CBS perusti tytäryhtiön Suomeen vuonna 1976 ja kokosi talliinsa vuosikymmenen lopun aikana Tuomisen ja toisen tulokkaan Juhamatin ohella muiden muassa Tapani Kansan, Lea Lavenin ja Reijo Kallion, joka teki ”Yksinäinen”-hitillään vahvan paluun iskelmämaailmaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 73. Suomalaisessa iskelmämusiikissa 1970-luku oli vahvasti käännöshittien aikaa, mutta Tuomisen ensimmäiselle levylle laitettiin poikkeuksellisen monta kotimaista kappaletta; toiselle levylle kaikki kappaleet olivat suomalaista tuotantoa.Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 81, 96. Tuomisen uran tärkeäksi vaikuttajaksi Veikko Juntusen ohella nousi 1980-luvulla Heikki Annala, joka paitsi laati sovitukset Tuomisen 1980-luvulla julkaistuihin albumeihin, myös sävelsi useita tämän suosikkikappaleita, kuten ”Yön syliin”, ”Tie miehen on tuulinen” ja ”Meidän laulu”.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 109. Viimeiseksi jäänyt eli 17. levy ilmestyi vuonna 1995.Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 178. Sen jälkeen on kuitenkin julkaistu vielä useita kokoelmalevyjä, myös postuumisti.
Uransa ensimmäisinä vuosina Jamppa Tuomista säesti hänen oma yhtyeensä, jonka hän nimesi vuonna 1978 Zambooksi.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 96. Omasta yhtyeestään Tuominen luopui vuonna 1981.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 146. Sittemmin hänellä ei enää ollut vakituista säestäjää, vaan hän esiintyi enimmäkseen erilaisten tilapäisten keikkakokoonpanojen solistina. Vuosina 1983–1989 eräs tärkeimmistä Tuomista säestäneistä yhtyeistä oli Suonenjoelta kotoisin ollut nelijäseninen Sylvia. 1980-luvun aikana Tuominen vietti monet talvet Floridassa Yhdysvalloissa esiintyen amerikansuomalaisille.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 156–157.
Vuoden 1982 presidentinvaalissa Tuominen oli SDP:n valitsijamiesehdokkaana Oulun vaalipiirissä. Hänen saamansa äänimäärä ei riittänyt valintaan, mutta hänet kutsuttiin presidentti Mauno Koiviston virkaanastujaisiin eduskuntaan 27. tammikuuta 1982.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 120.
Vaikka Tuominen oli harrastanut liikuntaa jo nuoresta pitäen, hänellä alkoi ilmetä 1980-luvun alussa terveysongelmia. Erittäin tiivis keikkatahti, epäsäännölliset elämäntavat ja niiden aiheuttama stressi sekä ajoittain runsas alkoholinkäyttö alkoivat vaatia veronsa.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 114. Huhtikuussa 1982 Tuomisen ollessa kiertueella Ruotsissa, hän sai verenpurkautumia niin että suusta tuli hyytynyttä verta. Tuominen vietti kaksi viikkoa Östran sairaalan teho-osastolla, ja hänelle annettiin kaikkiaan 57 pussillista uutta verta.Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 123. Verensyöksy johtui katkenneesta valtimosta ruokatorven alaosassa, mikä aiheutui monen tekijän yhteisvaikutuksesta.Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 124. Kun Tuomisen tila oli kohentunut, hänet siirrettiin Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan, josta käsin hän kävi vielä toipilaana ollessaan Helsingissä nauhoittamassa Elämäni parhainta aikaa -albumin kappaleet.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 125.
Vuoteen 1982 mennessä julkaistuista kuudesta Tuomisen albumista viisi oli saanut kulta- ja kaksi timanttilevyn, ja kuudes kultalevy tuli CBS:n julkaisemasta kokoelmalevystä Parhaat, jolle oli koottu 16 kappaletta vuosilta 1977–1981. Vuonna 1983 Tuomisen levy-yhtiö vaihtui CBS:stä Bluebirdiin, jonka oli vuonna 1979 perustanut Finnlevystä lähtenyt Osmo Ruuskanen. Bluebirdin laulajiin kuuluivat 1980-luvun aikana Tuomisen lisäksi muiden muassa Tapani Kansa, Lea Laven, Pasi Kaunisto ja Reijo Taipale, ja sen osuus kaikkien Suomessa tuotettujen levyjen myynnistä oli parhaimmillaan kymmenen prosenttia.Veikko Tiitto & Petri Tuunainen 2008, s. 134–135.
Vuoden 1983 Kuumat kyyneleet on Tuomisen ostetuin levy: sitä on myyty yli 73 000 kappaletta. Seuraavan vuoden Onnesta otteen sain sai myös timanttilevyn (myyty yli 50 000 kpl), 50 000 myydyn levyn ja timanttilevyn rajan on rikkonut vuoden 1979 En hyvästellyt sinuaVeikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 112.. Kultalevy Tuomiselle tuli useista albumeista: läpimurron jälkeen vuoteen 1988 mennessä julkaistuista 13 albumista 12 ja yksi kokoelmalevy myivät kultaa sekä kolme levyä saavutti timanttilevyn.Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 155. Kolme seuraavaakin levyä olivat tosin lähellä kultalevyn 25 000 myydyn albumin rajaa.Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 174. Yli 700 000 myydyllä levyllään Tuominen on yksi kaikkien aikojen suosituimmista iskelmälaulajista Suomessa. Levymyyntitilastoissa hän on neljäntenä Eppu Normaalin, Matin ja Tepon sekä Kirkan jälkeen, ja miltei tasoissa Tuomisen kanssa on Erkki Junkkarinen.