Jaakko Veikko Emanuel Pöyry (6. elokuuta 1924 Sodankylä – 8. syyskuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen tekniikan kunniatohtori, suomalaisen metsäalan osaamisen vaikuttaja sekä Pöyry Oyj:n perustaja.
Pöyryn isä toimi pappina ja kuoli pojan ollessa 11-vuotias. Pöyry kirjoitti ylioppilaaksi Ilmajoen yhteiskoulusta vuonna 1942 ja ilmoittautui pian tämän jälkeen vapaaehtoisena rintamalle, jossa haavoittui vakavasti Talin–Ihantalan taistelussa kesällä 1944. Samana vuonna hän myös suoritti reserviupseerikurssin Niinisalossa.
Pöyry valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1948. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Wärtsilä, jossa hän eteni 25-vuotiaana paperikoneosaston johtajaksi. Yhdessä Jaakko Murron kanssa hän perusti Insinööritoimisto Murto & Pöyryn, joka suunnitteli Metsäliiton Äänekosken sellutehtaan. Vuonna 1958 Pöyry perusti nimeään kantaneen yrityksen ja toimi tämän johdossa aina vuoteen 1990 asti. Tämänkin jälkeen hän toimi vielä yhtiön hallituksessa ja muissa luottamustehtävissä. Hän oli tosin jo aikaisemmin myynyt puolet yhtiöstään Henrik Ehrnroothille.
Pöyry vihittiin tekniikan kunniatohtoriksi Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1974. Hän sai myös professorin arvonimen ja ruotsalaisen Pohjantähti-ritarikunnan komentajamerkin. Sotilasarvoltaan Pöyry oli reservin yliluutnantti.
Lähteet
Kirjallisuutta Raimo Seppälä: Korvessa karjui se karvainen karhu. Jaakko Pöyryn pitkä tie Sodankylästä kuuteen maanosaan. Helsinki: Otava, 2004.
Luokka:Suomalaiset elinkeinoelämän vaikuttajat Luokka:Suomen rakennusalan vaikuttajat Luokka:Suomalaiset insinöörit Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Vuonna 1924 syntyneet Luokka:Vuonna 2006 kuolleet