Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintulaji. Sen nokka on keltainen, eikä nokan tyvessä ole mustaa kyhmyä toisin kuin kyhmyjoutsenella. Se on leimallisesti pohjoisen lintu, joka pesii Euraasian mantereen pohjoisosissa ja siirtyy talveksi etelämmäs sulan veden perässä. Laulujoutsenta tavataan laajalla alueella, ja maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 180 000 yksilöä. 1900-luvulla lajin kanta taantui muun muassa Suomessa ja Ruotsissa metsästyksen takia. Rauhoituksen ansiosta Suomessa kanta on toipunut 1940-luvun lopun paristakymmenestä lintuparista vuonna 2024 arvioituun 12 000 pariinLaulujoutsen. http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/laulujoutsen.

Laulujoutsen syö pääasiassa kasviravintoa, jota se repii pitkän kaulansa ja vahvan nokkansa avulla. Se käyttää ravinnokseen kuitenkin myös pieniä selkärangattomia. Joutsenparit pariutuvat jo nuorena ja solmivat yleensä elinikäisen liiton. Pesän pari rakentaa pienelle luodolle tai matalikolle. Naaras munii 4–7 kermanvalkeaa munaa. Molemmat vanhemmat huolehtivat kesällä kuoriutuvista poikasista, jotka viettävät vielä ensimmäisen talvenkin vanhempien kanssa. Sukukypsäksi laulujoutsen tulee keskimäärin 4–5-vuotiaana.

Laulujoutsen on isona valkoisena lintuna ollut ihmisten kiinnostuksen kohde, ja laji esiintyykin kansanperinteessä ja taideteoksissa. Kalevalaisessa runoudessa puhutaan Tuonen joutsenesta, ja esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan maalauksen Lemminkäisen äiti taustalla lipuu laulujoutsen. Laulujoutsen on myös Suomen kansallislintu.

Tuntomerkit

thumb|left|200px|Nuori laulujoutsen on harmaa. thumb|left|200px|Lähikuva laulujoutsenen mustista räpyläjaloista.

Laulujoutsenen pituus on 140–160 cm, siipien kärkiväli on 205–235 cm, ja se painaa noin 9–11 kg. Aikuisen linnun höyhenpeite on valkea ja nokka tyvestä keltainen ja kärjestä musta. Nuori lintu on harmaa, ja sen nokassa on jo nähtävissä aikuisen nokan kuviot, jotka eroavat nuoren kyhmyjoutsenen mustatyvisestä nokasta. Yksilöt voi erottaa toisistaan nokan keltaisen alueen muodon ja laajuuden perusteella. Sukupuolet ovat samanväriset, mutta koiras on naarasta suurempi.

Laulujoutsenen räpyläjalat ovat mustat. Jalkojen hyvin kehittyneen verenkierron ansiosta ne eivät kovallakaan pakkasella jäädy lumen tai jään pintaan kiinni. Sydämeen päin kulkeutuva jäähtynyt veri ja varpaisiin päin kulkeutuva lämmin veri ohittavat toisensa hyvin lähekkäin sijaitsevissa verisuonissa, jolloin kylmä veri lämpenee ja lämmin veri taas jäähtyy. Linnun varpaiden ja jalkojen alaosassa on vähän lihaksia, ja koska kylmyys entisestään vähentää kudosten hapentarvetta, jalat eivät tarvitse kovin paljon verta pysyäkseen riittävän lämpiminä. Jäätymisen uhatessa lintu voi lisäksi päästää kehonsa ääreisosiin enemmän lämmintä verta. Lisäksi lintu voi joko nostaa yhden koiven kerrallaan lämpenemään höyhenyksen sekaan tai painautua kokonaan jalkojensa päälle, niin että jalat ovat höyhenyksen suojassa.

Laulujoutsenen laulu on kuin vaskipuhaltimen tai ison urkupillin ääni, syvä töötötys, joka on selvästi melodisempi kuin hanhien tööttäily. Sen lentäessä ei siivistä kuulu samanlaista voimakasta viuhuvaa ääntä kuin kyhmyjoutsenella.

Sulkasato

Nuori joutsen sulkii syntymistään seuraavana kesänä ja on valkoinen toisena elinsyksynään. Kaikki siiven yläpeitinhöyhenet eivät tosin uusiudu, joten läheltä tarkasteltuna voi erottaa kuluneita harmahtavia höyheniä, jotka ovat jääneet jäljelle nuoruuspuvusta. Aikuisen linnun sulkasato tapahtuu kesällä, heinäkuun alkupuolella. Naaras aloittaa sulkimisen vähän koirasta aiemmin. Siipisulat irtoavat muutamassa päivässä, ja lintu on kiivaimman sulkasadon aikana lentokyvytön 5–6 viikkoa. Tästä ei kuitenkaan ole linnulle suurta haittaa, sillä sulkasadon aikaan ravintoa on runsaasti tarjolla.

Erot muihin joutsenlajeihin

Kyhmy-, pikku- ja laulujoutsenen väliset erotthumb|100px|Laulujoutsenen nokka thumb|100px|Laulujoutsenen suora kaula ja lyhyt pyrstöthumb|100px|Kyhmyjoutsenen nokkakyhmy ja punainen nokka thumb|100px| Kyhmyjoutsenen kaareva kaula ja pitkä, pystyyn nouseva pyrstöthumb|100px| Pikkujoutsenen nokka thumb|100px| Pikkujoutsenen lyhyt kaula ja vaakasuora pyrstö

Laulujoutsenen voi sekoittaa kyhmyjoutseneen ja pikkujoutseneen. Trumpettijoutsenen ja mustakaulajoutsenen levinneisyysalueet ovat sen sijaan niin kaukana laulujoutsenesta, että lajit voivat sekaantua vain tarhakarkulaisina tai laulujoutsenen harhaantuessa Pohjois-Amerikkaan.

Islannissa pesivä laulujoutsen on erotettu omaksi alalajikseen C. c. islandicus (Brehm, 1831). Alalajin status on kuitenkin yleisesti asetettu kiistanalaiseksi.

Laulujoutsenen ja kyhmyjoutsenen erottaa kaulan ja pyrstön muodosta ja nokan värityksestä. Laulujoutsenenkin kaula voi olla vähän taipunut, mutta se muistuttaa ylösalaisin olevaa J-kirjainta eikä S-kirjainta niin kuin kyhmyjoutsenen kaula. Pikkujoutsen painaa vain 4,5–5 kg, joten se on selvästi laulujoutsenta pienempi. Lisäksi pikkujoutsenen nokassa on vähemmän keltaista kuin laulujoutsenella. Kyhmyjoutseneen verrattuna laulujoutsen on hieman kevyempi, mutta kaksinkamppailuissa se tavallisesti voittaa kyhmyjoutsenen. Joutsenlajien erot on esitetty viereisessä kuvagalleriassa.

Laulujoutsenkanta ja sen muutokset Levinneisyys pienoiskuva|left|Laulujoutsenperhe Muonion Kutunivassa maaliskuun 2013 lopulla. Laulujoutsen pesii Euroopan ja Aasian pohjoisosissa Islannista Sahalinille. Pesimäalueen pohjoisrajan määrää se, että pesimäjärvessä pitää olla noin 150 päivää pitkä sulan veden jakso.

Vuonna 2006 maailmassa arvioitiin olevan noin 180 000 laulujoutsenta. Euroopassa arvioidaan talvehtivan yli 65 000 yksilöä. Kesällä Euroopan laulujoutsenten määrä on pienempi, mutta monet Siperiassa pesivät linnut muuttavat talveksi Tanskan salmiin ja Pohjanmerelle. Läntiseen Pohjois-Amerikkaan harhautuu toisinaan yksilöitä, jotka pesivät Koillis-Aasiassa. Japanissa talvehti vuonna 1988 noin 13 000 laulujoutsenta. Islannin joutsenet muuttavat Britteinsaarille.

Suomessa laulujoutsenta tavataan koko maassa eteläisintä rannikkoa myöten, mutta lajin pesimäkanta on edelleen vahvin Pohjois-Suomessa. Tämä on perua lajin rauhoitusta edeltäviltä ajoilta, kun tiheään asuttujen alueiden joutsenkanta tuhoutui täysin. Etelän rehevillä järvillä joutsenparit saavat enemmän poikasia kuin pohjoisessa, joten alueellinen jakauma on tasoittumassa. Suomen joutsenkannaksi laskettiin vuoden 2004 laajassa kartoituksessa 4 500 paria. Keväällä 2011 pesimäkanta oli arvioiden mukaan 5 000–7 000 paria, vuonna 2018 8 500–11 000 paria ja vuonna 2024 11 000 – 14 000 paria. Syyskannan arvioitiin vuonna 2014 olevan 70 000 yksilöä.

Suurentuva laulujoutsenkanta on herättänyt myös huolta, esimerkiksi metsähanhien ja muiden sorsien on pelätty taantuvan voimistuneen kilpailun myötä. Laulujoutsenen vaikutuksista metsähanhien kantaan Suomessa ei ole olemassa kattavaa tietoa. Sorsien tilanteesta tiedetään vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen perusteella, ettei laulujoutsenien asettuminen pesimään uudelle järvelle vaikuta siellä jo entuudestaan elävien sorsalintujen kantoihin.

Tanska on laulujoutsenen talvehtimisseutua, mutta siellä on havaittu muutamia pesiviä pareja.

Muutto

pienoiskuva|left|Laulujoutsenparvi. Laulujoutsen on muuttolintu, joka siirtyy etelämmäksi avoveden perässä. Suomesta laulujoutsenet muuttavat talvehtimaan eteläiselle Itämerelle, Pohjanmerelle ja Saksaan. Pisimmän matkan Suomesta on lentänyt Sallassa 1996 rengastettu yksilö, joka löytyi seuraavana talvena kuolleena Alankomaista, 2 163 kilometrin päässä rengastuspaikasta.Rengastajatoimikunta 2003: Rengastajan vuosikirja 2003. – Rengastustoimisto. Helsinki. Jotkin laulujoutsenet saattavat jäädä talveksi Suomeen, ja varsinkin leutoina talvina niitä jää runsaasti lounaisille merialueille. Keväällä joutsenet alkavat palata jo maaliskuussa, ja päämuutto on huhtikuussa. Syksyllä ne muuttavat vähitellen loka-marraskuussa vesistöjen jäätyessä, ja muutto jatkuu joulu-tammikuulle. Suomen yli muuttaa runsaasti myös läntisen Venäjän lintuja.

Laulujoutsenet muuttavat parvissa, joissa on lintuja muutamasta yksilöstä muutamaan kymmeneen. Joutsenilla ei tavata sellaisia satojen yksilöiden muuttoparvia kuin kurjilla. Parvet muuttavat auramaisena muodostelmana tai jonona pääasiassa aamulla ja aamupäivällä, mutta myös yöllä ja hämärissä. Avomerellä parvet lentävät usein lähellä vedenpintaa. Keväällä joillekin matalille ja ravinteikkaille, osittain sulaneille järville voi kerääntyä jopa 200–300 yksilön suurparvia lepäämään ja ruokailemaan.

Rengastus laulujoutsenten liikkeiden ja elämänvaiheiden tutkimuksessa

Suomessa oli vuoden 2006 loppuun mennessä rengastettu kaikkiaan 1 076 laulujoutsenta, ja niistä oli saatu 3 393 löytöilmoitusta.Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2007. – Rengastustoimisto. Helsinki. Vanhin Suomessa rengastettu laulujoutsen on ollut 16 vuotta 8 kuukautta ja 12 päivää vanha.Rengastajatoimikunta 2008: Rengastajan vuosikirja 2008. – Rengastustoimisto. Helsinki. Euroopan vanhin oli 26 vuotta 6 kuukautta vanha Tanskassa rengastettu joutsen. Laulujoutsenia rengastetaan myös kaulan ympärille kiinnitetyllä värirenkaalla, jonka tunnuksen voi lukea kiikarilla tai kaukoputkella kaukaakin. Suomen Lapissa on rengastettu tällä tavalla jonkin verran joutsenia. Varsinkin Saksassa on rengastettu värirenkailla suuret määrät talvehtivia joutsenia, ja niistä on saatu runsaasti havaintoja muutto- ja pesimäpaikoilta. Myös Itä-Aasiassa, lähinnä Mongoliassa, on joutsenten värirenkaiden avulla saatu paljon uutta tietoa lajin elintavoista.

Elintavat Elinympäristö

thumb|Suolammet ovat tyypillisiä pesäpaikkoja. Laulujoutsen välttää pesimistä kovin suurten järvenselkien äärellä. Pohjoisessa se pesii aapasoiden ja rämeiden lammissa. Etelämpänä se suosii reheviä lampia ja suojaisia järvenlahtia. Ravinnon saatavuus määrää reviirin koon: etelässä voi riittää kymmenkunta hehtaaria, mutta pohjoisessa reviiri voi olla satakin hehtaaria. Aivan viime vuosina on tavattu pesiviä pareja myös rehevissä merenlahdissa lähinnä Pohjanlahdella. Muuttomatkoillaan linnut pysähtyvät järville, estuaareille ja suojaisille rannikoille. Talvehtimisalueellaan laulujoutsenet elävät perinteisesti järvillä, soilla, tulvamailla, murtovesilaguuneissa ja pienillä lahdilla.

Ravinto pienoiskuva|left|Ravintoa etsiviä laulujoutsenia. Laulujoutsen käyttää noin 75 prosenttia valveillaoloajastaan syömiseen syöden noin kilon kasvisravintoa päivässäAleksanteri Pikkarainen: Joutsenet paskantavat viisi tonnia Nissinjärveen – vaikutus järveen voi olla kuitenkin yllättävä. Koillissanomat 17.10.2016. https://www.koillissanomat.fi/uutisetkoillismaa/joutsenet-paskantavat-viisi-tonnia-nissinjarveen--vaikutus-jarveen-voi-olla-kuitenkin-yllattava-6.226.164366.368bbf6d79. Laulujoutsen pystyy käyttämään ravinnokseen muun muassa vesikasveja, ruohoja ja ohraa. Se syö myös siemeniä, meheviä kasvinosia ja mustikoita. Laulujoutsen repii vesikasveja kuten kortteita ja uistinvitaa sekä niiden juuria järven pohjasta pitkän kaulansa ja vahvan nokkansa avulla. Se syö myös vesikasvien ilmaversoja, sekä vedessä eläviä äyriäisiä, nilviäisiä, hyönteisiä ja muita pieniä maa- ja vesiselkärangattomia. Muiden puolisukeltajien tavoin laulujoutsen pysyy ruokaillessaan veden pinnalla, mutta pitkän kaulansa ansiosta se ylettyy syömään kasvinosia jopa metrin syvyydeltä. Veden alta ruokaa hakiessaan se käyttää avukseen nokan ja kielen erittäin herkkää tuntoaistia ja nokan sarveisliuskojen avulla se erottelee kasvinosat mudasta.

Poikaset syövät aluksi proteiinipitoisia hyönteisiä pesäkummun lähiympäristöstä. Eläinravinto on kasvaville poikasille tärkeää, koska kasvit sisältävät vain vähän kasvuun tarvittavia proteiineja.. Poikaset alkavat harjoitella noin kuukauden ikäisenä vesikasvien syömistä.

Lisääntyminen