Metsäradio oli Yleisradion vuosina 1945–2025 lähettämä ohjelma, jossa puhuttiin metsänhoidosta, retkeilystä ja luonnosta. Ohjelmaa lähetettiin pitkään keskiviikkoiltaisin, mutta vuoden 2024 alussa lähetykset siirrettiin tiistai-iltoihin.
Ohjelman alkuvaiheet Metsäradio perustettiin viihdykkeeksi ja myös hyödyksi, kun metsän välittömät työllistämisvaikutukset olivat Suomessa huomattavasti nykyistä suuremmat ja väkeä oli muun muassa tukkikämpillä paljon. Puuta tarvittiin teollisen käytön lisäksi runsaasti muun muassa lämmitykseen ja sotakorvaustoimituksiin, ja myös moottoriajoneuvot kulkivat puupilkkeiden voimalla vielä pitkään sotien päätyttyä. Talven 1945–1946 aikana Suomen metsissä työskenteli lähes neljännesmiljoona miestä.Timo Vihavainen: Sodan ja vaaran vuodet. Yleisradion historia 1926–1996, osa 1, s. 290. Helsinki: Yleisradio, 1996. . Näissä oloissa kansanhuoltoministeriö patisti Yleisradiota tekemään propagandaa metsätöiden puolesta.Stuart Köhler: Metsäradion vaiheet. Metsätyön murrosvuodet: sopimuksia metsätöistä, taustoja ja tapahtumia viiden vuosikymmenen varrelta, s. 108–115. Helsinki: Metsämuisteloiden toimituskunta, 1992. .
Aloitteen Metsäradiosta teki Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijoki ja sen taustavoimiin kuului myös silloinen sisäministeri, myöhempi Lapin läänin maaherra Kaarlo Hillilä. Ohjelman ensimmäinen juontaja vuosina 1945-1965 oli Pekka Tiilikainen. Ensimmäinen lähetys tapahtui 14. tammikuuta 1946.Yleisradio. Radioarkiston RARA-tietokanta. Viitedokumentti VII-8-0. Viitattu 19.9.2014. Ohjelmaa lähetettiin aluksi kolmesti viikossa, mutta jo kevään 1946 aikana lähetyskerrat harvenivat kahteen lähetykseen viikossa ja vuodesta 1947 Metsäradio kuultiin kerran viikossa. Ohjelman yleisvalvonnasta huolehti Metsäradiokomitea, jossa istuivat niin radion, valtiovallan kuin ammattiliittojenkin edustajat. Metsäradio oli tarkoitettu pohjimmiltaan metsätöiden tehostamiseksi ja niinpä monet metsäyhtiöt kustansivat työmailleen kalliina pidetyt radiovastaanottimet.
Metsäradion runkona oli kansanomainen musiikki, mutta lähetyksissä käsiteltiin myös ajankohtaisia alan kysymyksiä, pidettiin esitelmiä metsänhoitoon ja metsätöihin liittyvistä aiheista, esitettiin muun muassa Reino Helismaan käsikirjoittamia sketsejä ja vastattiin kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin "Metsä-Kallen kirjelaatikossa". Viimeksi mainittu osoittautui erittäin suosituksi ja jo Metsäradion kolmen ensimmäisen kuukauden aikana sen hoitaja, metsänhoitaja Veikko Lyytikäinen, sai vastattavakseen liki 10 000 kirjettä. Kirjeiden aiheina olivat kulloinkin ajankohtaiset metsätyömiesten ongelmat: palkkaus, työntekijöiden oikeudet, hevosten rehutilanne, miesten ja hevosten terveydenhoito, metsätöiden vauhdittamiseksi jaettujen Teho-pakkausten jakoperusteet jne. Sosiaalisten kysymysten käsittely toi pääosin viihteellisen ja ammatillisen ohjelman sisältöön väistämättä myös poliittisia sävyjä. Äärivasemmistolaisten kuuntelijoiden epäiltyä Lyytikäistä mielipiteiltään oikeistolaiseksi ja työnantajapuolta myötäileväksi hänen rinnalleen pestattiin kommunistien Lauri Kantola. Metsäradiosta tuli välittömästi erittäin suosittu ja sitä kuuntelivat varsinaisen kohderyhmän lisäksi monet muutkin.
Ohjelman tunnuskappaleena oli pitkään Oskar Merikannon sävellys Vielä niitä honkia humisee laulunäytelmästä Tukkijoella, jonka jälkeen juontaja lausui "Hyvää iltaa, metsien miehet." Metsäradioon kuuluivat myös vuosikymmenien ajan kuuntelijoiden lähettämät merkkipäiväonnittelut ja levytoiveet, jolloin tulivat hyvin suosituiksi muun muassa amerikansuomalaisen Hiski Salomaan levytykset, erityisesti kappale Lännen lokari. Hella Wuolijoki inhosi kyseistä laulua ja yritti saada sen tilalle "korkeampaa" musiikkia, mutta kuuntelijoiden voimakkaiden vastalauseiden vuoksi hän joutui antamaan periksi. Pääosa Metsäradiossa kuulluista levyistä oli vuosikymmenestä toiseen kotimaista vanhaa tanssimusiikkia muiden muassa Kauko Käyhkön, Henry Theelin ja Veikko Lavin esittämänä.
Uusi aloitus tauon jälkeen Metsäradio oli tauolla 1950-luvun puolivälistä lähtien, koska Hella Wuolijoen seuraajien aloittama ohjelmapolitiikka ei suosinut tämän kaltaisia, erillisille kuuntelijaryhmille suunnattuja ohjelmia. Radion kuuntelijoilta ja Maaseututyöväen Liitosta tulleen palautteen perusteella Metsäradio herätettiin henkiin viikoittaiseksi ohjelmaksi vuonna 1965, jolloin ensimmäisessä lähetyksessä suoritettiin vahdinvaihto Pekka Tiilikaiselta Adolf Turakaiselle. Myöhempiä juontajia ovat olleet Leo Ahonen, Jukka Koponen, Raino Hurme ja Terttu Lehmuskoski. Vielä Turakaisen kaudella Pekka Tiilikainen juonsi persoonallisella ja rehevällä tyylillään pari lähetystä vuodessa.
Adolf Turakainen uudisti Metsäradion rakenteen siten, että ohjelmassa vaihtelivat puheet ja musiikki sopivasti rytmitettyinä. Aikaisemmat sketsit, luennat ja varta vasten tehdyt musiikkiesitykset jäivät pois. Siten Turakainen suuntasi ohjelman entistä määrätietoisemmin metsässä työskentelevien ihmisten lisäksi tavallisille radion kuuntelijoille, joille voitiin tarjota paitsi viihdettä, myös tietoa metsäalalta. Metsäradio pyrki myös kohottamaan metsätöiden yleistä arvostusta, ja vuonna 1967 järjestetyn kilpailun tuloksena otettiin käyttöön vanhentuneeksi katsotun metsätyömiehen tilalle nimitys metsuri. Turakaisen hahmottelema ohjelmarakenne säilyi 1990-luvulle saakka.
Turakaisen siirryttyä Yleisradiossa uusiin tehtäviin 1970-luvun alussa Metsäradion vetovastuu siirtyi maatalous- ja metsätieteiden tohtori Leo Ahoselle, jonka päätyö oli Helsingin yliopiston liiketieteen laitoksella. Ahonen tarvitsi juontoonsa valmiiksi kirjoitetun tekstin, mutta hänellä oli taito lukea sitä niin, että kuuntelijat luulivat hänen puhuvan vapaasti. Toisaalta juuri tästä syystä Ahonen lähti hyvin vastahakoisesti tekemään haastatteluja kentälle ja niinpä ohjelmaan tarvittiin – ja saatiinkin – suuri määrä avustajia.
Metsäradion kuuntelijaluvut nousivat Turakaisen ja Ahosen kausilla parhaimmillaan 1,2 miljoonaan, mikä oli paljon television aikakaudella. Näinä vuosina ohjelman tekoon osallistuivat hyvin suuressa määrin Maaseututyöväen Liiton puheenjohtaja Pekka Virtanen ja tämän seuraaja Esa Ihalainen sekä Metsäteollisuuden Työnantajaliiton osastopäällikkö Tauno Simonen. Lisäksi ohjelmalla oli eri puolilla maata lukuisia avustajia, jotka haastattelivat metsureita hakkuupalstoilla, istutustyömailla ja muualla, missä näitä saattoi tavata. Sen sijaan metsäkoneurakoitsijat pääsivät ääneen huomattavan harvoin. Varsinkin Leo Ahosen kaudella Metsäradiota arvosteltiin ajoittain siitä, että haastateltavina oli vanhoja metsätyömiehiä tyyliin "silloin kun puut kaadettiin justeerilla eikä moottorisahaa vielä ollut". Toisaalta ohjelman suosio perustui osittain juuri tällaiseen nostalgiseen sisältöön. Metsäradion menestyksen myötä Yleisradiossa aloitettiin myös muita erikoisohjelmia, mm. Työmiehen tunti ja Maamiehen tunti.
Vuonna 1986 Leo Ahonen joutui sairautensa vuoksi jättämään yhä useampia Metsäradion juontovuoroja Jukka Koposelle, joka työskenteli tuolloin Yleisradion aluetoimittajana Lappeenrannassa. Vuonna 1990 Metsäradion toimitusvastuu siirtyi kokonaan Koposen käsiin. Koposen kaudella metsäala koki voimakkaan murroksen monitoimikoneiden tullessa metsiin ja metsurien määrän vastaavasti tuntuvasti vähentyessä. Tätä vaihetta Metsäradio seurasi tiiviisti. Koponen laajensi ohjelman aihepiiriä metsän kasvatukseen, puumarkkinoihin sekä metsien talouskäytön ja luonnonsuojelun välisiin ristiriitoihin. Entistä enemmän Metsäradiossa pääsivät ääneen metsäkoneurakoitsijat, metsäkoneen kuljettajat ja puutavara-autoilijat.
Vuoden 1990 kanavauudistuksen jälkeen Metsäradio lähetettiin Yle Radio Suomi -kanavalla.
Viimeisinä aikoinaan Metsäradiolla ei ollut tunnuslaulua eikä varsinaista juontajaa. Ohjelman pääpaino oli luonto- ja retkeilyteemoissa.
Yle ilmoitti tammikuussa 2025 lopettavansa Metsäradion ja korvaavansa sen uudella Metsä-Suomi -ohjelmalla. Viimeinen Metsäradio kuultiin 28.1.2025
Lähteet
Aiheesta muualla Yle Areena – Metsäradio
Luokka:Yle Radio Suomen ohjelmat Luokka:Suomen metsätalous