Täydelliset naiset (Desperate Housewives, suoraan suomennettuna ”epätoivoiset kotirouvat”) on useilla Golden GlobeillaDesperate Housewives -sarjan ehdokkuudet ja voittamat Golden Globe -palkinnot HFPA:n sivustolla ja Emmyillä palkittu yhdysvaltalainen televisiosarja, jonka on luonut aiemmin Tyttökultia käsikirjoittanut Marc Cherry. Sarja yhdistelee useita tyylejä – draamaa, komediaa, rikosdraamaa, farssia, saippuasarjaa ja satiiria – mutta palkintonsa se on voittanut komedia-kategorioissa. Ensimmäinen jakso esitettiin ABC:lla 3. lokakuuta 2004, ja sarjaa alettiin esittää myös Nelosella 10. lokakuuta 2005. Täydelliset naiset on ollut yksi kaikkien aikojen suosituimmista sarjoista Yhdysvalloissa, ja voittokulku on toistunut myös Britanniassa, Australiassa, Ruotsissa ja Saksassa. Yhteensä sarjaa on esitetty ainakin 150 alueella maailmassa.
Sarja kertoo viidestä naisesta, jotka asuvat kuvitteellisen Eaglen osavaltion Fairview’n esikaupungissa Wisteria Lane -kadulla. Juonenkäänteet liittyvät päähenkilöiden ihmissuhdeongelmiin, jotka taas kietoutuvat taustalla olevaan mysteeriin. Kauden viimeisessä jaksossa tämä mysteeri ratkeaa ja samalla luodaan pohjaa seuraavan kauden tapahtumille. Sarja päättyi kahdeksanteen tuotantokauteen vuonna 2012.
Vuonna 2022 sarjan tuotantoyhtiö ABC julkaisi X:ssä (ent. Twitter) salaperäisen kuvan, jonka perusteella sarja olisi tekemässä paluun. Mitään vahvistusta asialle ei saatu.
Keväällä 2025 uutisoitiin, että Disney Entertainmentin omistama Onyx Collective kehittää uutta sarjaa, jonka nimi tulee olemaan "Wisteria Lane". Toistaiseksi uudesta sarjasta ei olla saatu tarkempia tietoja mutta ilmeisesti kukaan alkuperäisistä näyttelijöistä ei ole palaamassa takaisin.
Tuotanto thumb|Sarjan luoja Marc Cherry Marc Cherry sanoo saaneensa idean sarjaan katseltuaan äitinsä luona televisiosta uutisointia Andrea Yatesista, texasilaisesta äidistä, joka tappoi viisi lastaan. Hän hämmästeli tapahtumaa ääneen ja sanoi ihmettelevänsä, miten kukaan nainen voisi olla niin epätoivoinen, että tekisi niin omille lapsilleen. Hänen äitinsä kuitenkin sanoi ymmärtävänsä naista, sillä hänkin oli ollut omien sanojensa mukaan epätoivoinen hoitaessaan yksin kolmea lasta, kun hänen miehensä opiskeli muualla. Cherry sanoo yllättyneensä siitä, että hänen äitinsä, joka oli järkevä ja saanut kaiken haluamansa, voisi välillä kokea epätoivoa. Siitä hän päätteli, että kaikilla muillakin naisilla olisi samanlaisia epätoivon hetkiä ja päätti käyttää tätä ideaa modernilla tavalla: 2000-luvulla nainen voi päättää, mitä hän haluaa tehdä, mutta hänen täytyy itse vastata seurauksista eikä hän siten voi myöskään syyttää niistä muita. Hän sanoo saaneensa inspiraatiota muun muassa Sopranosista, sillä se on hänen mukaansa saippuasarja, joka sekoittaa huumoria ja synkkiä tapahtumia. Käsikirjoituksen laatimista varten hän kuitenkin luki Woody Allenin ja American Beautyn sekä Mullan alla -sarjan käsikirjoittaja Alan Ballin tekstejä. Alussa hän saattoi viettää koko päivän työstämällä vain muutamaa vuorosanaa.
Cherry tarjosi käsikirjoitusta lähes jokaiselle kanavalle, mutta ne kieltäytyivät ottamassa sarjaa, sillä heille tarjottu pilottijakso oli hyvin komediapainotteinen. HBO sanoi kirjoituksen olevan hyvää, muttei tarpeeksi "särmikästä". ABC päätti lopulta ottaa riskin, sillä kanavan katsojaluvut olivat olleet laskussa jo pitkään. Kanavan ilmaistua kiinnostusta sarja kirjoitettiin uudella tyylillä nykyiseen muotoonsa osittain mustaksi komediaksi ja draamaksi.Imdb trivia Nimestä Cherry oli kuitenkin niin varma, että oli valmis lopettamaan yhteistyön erään televisiopäällikön kanssa tämän ehdottaessa sarjan nimen muuttamista muotoon The Secret Lives of Housewives (). Tuotantoryhmä Ensimmäisellä kaudella tuottajina toimivat Cherryn lisäksi Tom Spezialy ja Michael Edelstein. Spezialy jätti silloisen tehtävänsä tuottajana ja käsikirjoittajana liittyäkseen Täydellisten naisten tuotantoryhmään. Hän oli työskennellyt aiemmin myös sarjojen Ed ja Jack & Jill parissa. Edelstein oli taas tuottanut sarjoja Threat Matrix ja Hope & Faith.
Toisella kaudella oli ristiriitoja tuottajien kesken, mikä johti siihen, että Edelstein jätti sarjan kauden puolivälissä. Spezialy lähti kauden lopulla. Kolmannelle kaudelle palkattiin tuottajiksi palkittu käsikirjoittaja ja tuottaja Joe Keenan, joka oli työskennellyt Frasierin parissa, sekä George W. Perkins, joka oli ollut mukana jo sarjan alusta lähtien.
Keanan sai ylistystä työstään kirjoitettuaan jakson "Bang", joka sai yhdet kauden parhaimmista arvosteluista. Hän päätti kuitenkin lähteä kolmannen kauden päätyttyä, sillä hän halusi mieluummin työskennellä täysin alkuperäisen materiaalin parissa. Käsikirjoittaja Bob Daily ylennettiin hänen tilalleen. Neljännelle kaudelle otettiin myös John Pardee ja Joey Murphy. He olivat molemmat työskennelleet jo aiemmin Cherryn kanssa sarjoissa The Crew ja Cybill.
Pääasiallisia ohjaajia ovat olleet Larry Shaw ja David Grossman, jotka ovat ohjanneet yli puolet jaksoista ensimmäisten kolmen kauden aikana.
Kuvaus Yhden jakson kuvaamiseen kuluu tavallisesti viisitoista päivää, joista kolme kuvataan Universalin studioiden ulkopuolella ja loput 12 studioilla. Wisteria Lane on pääkatu, joka sijaitsee studioiden takana, ja siellä on kuvattu muitakin sarjoja vuosien mittaan. Kaikki ovat sekä sisä- että ulkopuolelta samanlaisia kuin sarjassa. Jotakin taloa saatetaan käyttää vain ulkopuolelta kuvattaessa ja jonkin toisen sisälavastus sijoittuu itse sarjassa toiseen taloon.1. kauden DVD:n dokumentti Dressing Wisteria Lane Youngin perheen talon sisäkohtaukset on kuvattu studiossa. Breen talossa ei ole varsinaisia lavasteita vaan siellä on pelkästään tuotantoryhmän taukotilat. Pilottijakson lopussa näytetään Susanin menevän Edien takapihalle, mutta myöhemmin paikkaa käytettiin vain Breen takapihana, sillä kuvausryhmällä ei ollut tuolloin varaa toiseen lavasteeseen. Lavasteet muuttuivat pilottijakson jälkeen myös muilla tavoin: Susanin kodin portaat nousevat siinä toiseen suuntaan kuin myöhemmissä jaksoissa. Budjetin kasvettua Breen koti laajeni usean huoneen yhdistelmäksi, jossa pystyi kuvaamaan hahmoa liikkumassa huoneesta toiseen, kun ensimmäisessä jaksossa kuvattiin vain yhtä huonetta kerrallaan. Toisella kaudella Gabriellen talon lavasteita laajennettiin ja sinne ilmestyi keittiö.
Cherrylla oli välillä erimielisyyksiä tuotantoyhtiön kanssa koskien päähenkilöiden käyttäytymistä. Gabriellen tupakoimista pilottijaksossa vastustettiin kovasti, mutta hän sai lopulta säilyttää kohtauksen.Pilottijakson kommenttiraita Myöhemmin asia ei kuitenkaan toistunut. Jaksossa 107 Cherry joutui kuitenkin taipumaan, sillä yhtiö ei hyväksynyt kohtausta, jossa Lynette uneksii ajavansa lapsensa järveen autossaan. Sen tilalle kuvattiin kohtaus, jossa hän näkee häiriintyneen unen Mary Alicesta.Jakson 107 kommenttiraita Kolmannella kaudella tuottajat kokivat ongelmia juonenkäänteiden kanssa, kun raskaana ollut Marcia Cross määrättiin odotettua aiemmin vuodelepoon. Tuotantoryhmä joutui viemään lavasteet näyttelijän kotiin voidakseen kuvata hänen osuutensa loppuun. Juuri ennen Breen ja Orsonin häämatkaa Breestä ei näytetty kuin vain takaapäin otettuja kohtauksia sijaisnäyttelijän näyttelemänä, sekä kohdat missä Bree näkyi oli jonkun toisen hahmon juontama (mm. edesmennyt Rex Van de Kamp)
Intro thumb|upright|Jan van Eyckin maalaus Makarna Arnolfinin kihlaus nähdään kolmantena introssa. Intro koostuu seitsemästä maalauksesta, joita on elävöitetty animaation avulla. Niiden tarkoitus on esittää erilaisten naisten kokemaa ahdistusta ajanlaskun alusta. Ensimmäinen on Lucas Cranachin näkemys Aatamista ja Eevasta, jonka voi nähdä Uffizissa. Toinen maalaus on kolmen egyptiläisen naisia ja lapsia kuvaavan seinäkohokuvan yhdistelmä. Jan van Eyckin Makarna Arnolfinin kihlaus on muutettu siten, että mies heittää banaaninkuoren lattialle ja nainen ilmestyy kuvaan lakaisemaan sen nurkkaan. Hän koskettaa vatsaansa vihjaten olevansa raskaana. Neljäntenä on Grant Woodin American Gothic, jossa on vanha pariskunta. Kuvaan ilmestyy nuori nainen, joka nostattaa pienen hymyn miehen huulille. Silloin vaimo joutuu säilykepurkin sisään, jonka päällä lukee "aged" (). Sen jälkeen näytetään tuntemattoman maalaajan teosta I am Proud, jossa nainen yrittää pidellä useita elintarvikkeita käsissään. Yksi näistä on Campbellin keittopurkki, jota Andy Warhol on kuvannut yhdessä maalauksessaan. Lopussa nähdään Robert Dalen maalaukset onnellisesta ja riitelevästä parista, jossa nainen lopulta lyö miestä. Siitä päästään takaisin alkuun, kun sarjan päähenkilöt näytetään pitelemässä omenia eli kiellettyjä hedelmiä.
Idean introon sai Marc Cherry ja sen tuotti yritys yU. He aloittivat projektin ideoinnin kokoamalla yhteen kuuluisien naisten nimiä kuten Katariina Suuri ja Joan Crawford, ja valitsivat maalaukset vasta myöhemmin. Työtä vaikeutti se, että he eivät saaneet oikeuksia kaikkiin haluamiinsa taideteoksiin, ja valittuja maalauksia täytyi muutella laajentamalla ja leikkaamalla, jotta toivotut efektit saataisiin aikaan ja jotta ne täyttäisivät kuvaruudun.
Teemat ja lavastus thumb|left|Otos pilottijakson lopusta, jossa nähdään sarjalle tunnusomainen maisema vihreine nurmineen ja valkoisine aitoineen Sarjalle on ominaista värikylläisyys ja musta huumori. Sitä on sanottu teräväksi esikaupunkisatiiriksi, jota verhoavat perinteiset saippuaoopperoiden juonenkäänteet. Jokaisessa jaksossa on tietty teema, joka vaihtelee kevyestä dramaattiseen ja jonka ympärille Mary Alicen kerronta on rakennettu. Teema esitellään jakson alussa, ja lopussa tehdään kuvauksen ja kerronnan avulla yhteenveto siitä, miten se näkyi jakson tapahtumissa.
Pilottijakso alkaa kuvaamalla Wisteria Lanea, rauhallisen ja väreiltään täydellisen oloista katua, jonka varrella kaikki päähenkilöt asuvat. Erityistä huomiota kiinnitetään valkoisiin puuaitoihin, jotka ympäröivät taloja ja niitä näytetään välillä välähdyksittäin siirryttäessä talosta toiseen. Dokumentissa Dressing Wisteria Lane Cherry sanoo ideaalisen lavastuksen mahdollistavan sen, että sarjaa seuraavat hyväksyvät helpommin synkät juonenkäänteet. Kadun tulee olla sen näköinen, että katsojat haluaisivat asua siellä. Lisäksi jokaisen päähenkilön talossa on myös yksilöllinen teema, joka kuvastaa hahmon luonnetta. Susanin talossa on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin ja siihen, että hän on yksinhuoltaja laittamalla seinille valokuvia hänestä tyttärensä kanssa. Gabriellella on kalliimman näköinen sisustus, ja ympäri taloa on muistoja hänen malliajoiltaan. Muista poiketen heillä on myös kodinhoitaja ja puutarhuri. Breen koti on periamerikkalainen ja hyvin siisti kaiken aikaa. Siinä on haluttu korostaa hänen tarvettaan pitää kaikki järjestyksessä. Lynetten kotona taas näkyy lasten läsnäolo: leluja on sekä sisällä että pihalla.
Kolminaisuus Sarjan kerronnassa käytetään usein asioita, jotka tapahtuvat kolmen sarjoissa. Jaksossa 114 "Mahdotonta" kuvataan Breen arvomaailmaa näyttämällä kolme kuvaa hänen talonsa seinillä samalla, kun hän kävelee huoneesta toiseen. Maalaus Jeesuksesta kertoo hänen kristillisyydestään, valokuva perheestä kuvaa hänen perhearvojaan ja kuva Ronald Reaganista kertoo hänen rakkaudestaan isänmaata kohtaan.Jakson "Mahdotonta" kommenttiraita Taustalla on aina Mary Alicen ääni, joka kertoo hahmoista tai heidän maailmastaan jotain yleistä, mutta ei kuitenkaan mitään suoranaisesti juoneen liittyvää. Kerronta ajoittuu yleensä jakson alkuun tai loppuun, jossa jakson teemaan tehdään yhteenveto.
Tuotantokaudet
Yhdessä tuotantokaudessa on yleensä 23 jaksoa ja lisäksi yksi tai useampi erikoisjakso. Toisen kauden päätösjakso oli kaksiosainen. Yhdysvalloissa kauden ensimmäiset kymmenen jaksoa esitetään syksyllä melkein viikoittain. Joulun aikaan on kuitenkin kuukauden tauko ja loput jaksot esitetään hajanaisemmin, minkä vuoksi kauden päätösjakso nähdään vasta toukokuun lopulla. Suomessa jaksot esitetään nopeampaa tahtia ja kausi loppuu jo alkukeväästä.