Kerava

pienoiskuva|Keravan kartta. pienoiskuva|Keväisin Keravalla nautitaan lukuisten rusokirsikkapuiden kukkaloistosta.|vasen Kerava () on kaupunki Uudenmaan maakunnassa Helsingin seutukunnassa. Kaupungin väkiluku on (), ja se on Suomen . suurin kunta. Maapinta-ala on km², jolloin asukastiheys on asukasta neliökilometriä kohti, mikä tekee Keravasta Suomen kolmanneksi tiheimmin asutun kunnan. Naapurikunnat ovat Vantaa, Sipoo ja Tuusula, ja kaupunki kuuluu Helsingin metropolialueeseen yhtenä Helsingin seudun kehyskunnista.

Kerava erotettiin Tuusulasta omaksi kauppalakseen vuoden 1924 alussa, kun Kyösti Kallion ensimmäinen hallitus antoi asiasta valtioneuvoston asetuksen 15. kesäkuuta 1923; kauppalan asukasluku oli tuolloin noin 3 000. Kaupunkioikeudet Kerava sai 1970. Alueen teollistuminen alkoi vuoden 1862 rautatien myötä: Saviolle perustettiin 1869 Suomen ensimmäinen sementtitehdas, ja puuteollisuudesta tuli 1900-luvun alussa kaupungin kehitykselle keskeinen elinkeino.

Keravan väestö on kasvanut lähes yhtäjaksoisesti 1970-luvulta lähtien. Työpaikkarakenne on palveluvaltainen (74,0 %), mutta työpaikkaomavaraisuus jää 70,9 prosenttiin. Kaupunki tukeutuu liikenteessään voimakkaasti lähijunaan ja profiloituu jalankulun ja pyöräilyn mallikaupungiksi; sen 850 metrin pituinen kävelykatu Kauppakaari on mainittu Suomen pisimmäksi.

Kerava tunnetaan taiteen ja valkosipulin kaupunkina sekä kasvavana yrityskaupunkina. Kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Keravan kirkko sekä taide- ja museokeskus Sinkka; kaupungin vuotuisia tapahtumia ovat muun muassa sirkusmarkkinat ja valkosipulifestivaalit. Kaupungin nimi mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1443 ruotsinkielisessä muodossa "Kervo".

Nimen alkuperä Kerava mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä vuonna 1443 ruotsinkielisessä muodossa Kervo, mikä perustuu suomenkieliseen nimeen Kerava. 1400-luvulla kylä jakautui kahdeksi eri kyläksi, Ylikeravaksi ja Alikeravaksi. Vielä jakautumisen jälkeen paikasta käytettiin kuitenkin yhteisnimitystä Kerava, jolloin se saattoi tarkoittaa kumpaa osaa vain, useimmiten kuitenkin Yli-Keravaa.

Hyvinkään Ridasjärvestä alkunsa saavaa Keravanjokea kutsutaan sen alkupäässä nimityksillä Latostenjoki, Latostenmaanjoki ja Kellokoskenjoki. On luultavaa, että Keravanjoki on tarkoittanut jo varhain vain Keravan kylän kohdalla olevaa osaa joesta. Tällöin joen nimitys juontuisi asuinpaikan nimityksestä ja olisi näin nimenä nuorempi. Kerava-nimi itsessään liittyy uusmalaisiin Kerava-nimiin. Kerava-nimiä tunnetaan myös Hämeestä ja Etelä-Savosta.

Nimi voi olla yhteydessä sanaan kero, mikä tarkoittaa kitaa, nielua tai kurkkua. Selityksen heikkoutena on kuitenkin se, että mainituissa merkityksissä se tunnetaan vain Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa, kaukana varsinaisten Kerava-nimien esiintymispaikoista. Toisen selityksen mukaan nimitys liittyisi rajapaikkaan. Kerava-nimitykset liittyvät laajemmin rajapaikkoihin jollaisia ne ovat todennäköisesti olleet nimenantohetkellä. Nykyisen Keravan kaupungin alue Tuusulan ja Sipoon rajalla on aluetta josta tuli kieliryhmien välinen raja 1200- ja 1300-lukujen ruotsalaisten kolonisaation myötä. Näin ollen Kerava-nimisissä paikoissa voi olla kyse riitamaista.

Historia Esihistoria Keravan alueella tiedetään olleen ihmisiä jo noin 7000 eaa., jolloin se oli vielä muinaisen Ancylusjärven rannikkoa. Nämä alueen asukit saivat elantonsa metsästyksestä, ja he liikkuivat paljon vuoden mittaan. Keravalta tunnetaan kahdeksan kivikautista asuinpaikkaa, joista merkittävin on Lapilan Pisinmäki. Alueelta on löydetty kiviesineitä, tulisijoja, luunkappaleita ja keramiikkaa, jotka ajoittuvat kahteen asutusvaiheeseen. Näistä varhaisempi on Suomusjärven kulttuurin ajalta noin 6500–4200 eaa. ja myöhäisempi nuorakeraamisen kulttuurin kaudelta noin 2500–2000 eaa.

Kylien synty 1500–1600-luvuilla Keskiajalle asti Keravan oletetaan olleen erämaata, kunnes Keravanjoen varteen syntyi kaksi kylää, Alikerava ja Ylikerava. Kirjallisia lähteitä on vähän ennen alueen ensimmäistä maakirjaa 1543, mutta yksittäiset kirjalliset lähteet osoittavat Keravalla olleen taloja jo ennen vuotta 1342.Teemu Toppisen mukaan; Eskelinin suvussa säilynyt Kuninkaan määräys kalastusoikeuden poistosta vuodelta 1342 ja tämän oikeuden siirrosta Pihkovasta saapuneille munkeille. Asiakirjaa säilytetään Kansallisarkistossa, yksi vanhimmista suomalaista sukua ja kalastusoikeutta koskevista asiakirjoista maailmassa. 1500-luvun puolessavälissä alueen asukasluku oli noin 160. Tuolloin Kerava kuului Sipoon hallintopiiriin. Kerava liitettiin Tuusulaan, kun Tuusulan seurakunta perustettiin vuonna 1643.

Teollisuus ja rautatieliikenne Vuonna 1862 avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie, joka toi maatalousvaltaiselle Keravalle nopeasti teollisuutta. Sinne perustettiin muun muassa tiilitehtaita sekä sementti-, kaakeli- ja rakettitehdas. Rautatieaseman ympärille kehittyi taajama keskustaksi tulevalle kaupungille. Vuonna 1908 perustettiin Keravan puusepäntehdas, ja puuteollisuudesta tulikin tärkeä tekijä kaupungin kehityksessä. Ahti Hammarin suunnittelemassa vaakunassa esiintyy puusepän tekemä liitos, sinkkaus.

1900-luku pienoiskuva|Kartta Keravan aluemuutoksista. Keravaan liitettiin alueita Tuusulasta vuosina 1945, 1957 ja 1970. Keravasta on liitetty Korson alue Helsingin mlk:taan 1954, sekä Sipooseen pieniä eksklaaveja vuosina 1948 ja 2003. Vuonna 1924 Kerava erotettiin Tuusulasta omaksi kauppalakseen. Tällöin sen asukasluku oli noin 3 000. Alkujaan siihen kuului myös osa Korson alueesta, ja Korson rautatieasemakin sijaitsi kauppalan alueella. Vuonna 1954 koko Korso kuitenkin liitettiin silloiseen Helsingin maalaiskuntaan.

Syy kauppalan perustamiseen oli se, että 1862 perustettu rautatieyhteys ja asema olivat saaneet Tuusulan kunnan väkiluvun kasvuun ja alettiin vaatia sitä, että kunta rakennuttaisi kunnallistekniikkaa asemankylään. Näihin investointeihin eivät kuitenkaan Tuusulan kunnan päättäjät olleet valmiita, minkä vuoksi alettiin vaatia omaa itsenäistä kuntaa. Kyösti Kallion ensimmäinen hallitus antoi 15. kesäkuuta 1923 valtioneuvoston asetuksen, jonka mukaan Keravan kauppala määrättiin perustettavaksi seuraavan vuoden alusta. Kerava-päivää vietetään vuosittain 15. kesäkuuta tai sitä lähinnä olevana sunnuntaina. Alueellisesti Keravan kauppala perustettiin Ali-Keravan ja Yli-Keravan kylistä. Asutus oli keskittynyt alun perin Lapilanmäelle, Helleborginmäelle eli Aurinkomäelle. Alikulkutunnelin rakentaminen rautatien itäpuolelta länsipuolelle vakiinnutti Keravan keskustan kehityksen. Kauppalan pinta-ala oli 1924–1953 kaikkiaan 39,2 km², mutta 1954 alkaen enää vain 30,79 km², kun Korso ja Nikinmäki liitettiin Helsingin maalaiskuntaan, nykyiseen Vantaan kaupunkiin. Keravan kauppalan ensimmäisissä kunnallisvaaleissa joulukuussa 1924 valittiin 24 kauppalanvaltuutettua.

Teollista toimintaa harjoittivat 1920-luvulla Keravan virvoitusjuomatehdas, Keravan Puuteollisuus Osakeyhtiö, Keravan Höyrypanimo, Keravan Pumpputehdas ja Rautavalimo, Keravan Kirjapaino sekä Keravan Tiilitehdas Oy. Vuonna 1931 avattiin Keravalla Elannon myymälä.

1940–1960-luvuilla rakennettiin Sompion kaupunginosaan pientaloja ja matalia kerrostaloja sekä Kalevaan pientaloja kasvavan väestön tarpeisiin. 1960-luvun lopun ja 1970-luvun huippuaikoina väestö lähes kaksinkertaistui maaltamuuton ja hyvien liikenneyhteyksien myötä, ja uusia lähiöitä syntyi Kurkelaan, Kiltaan ja Untolaan. Kerava sai kaupunginoikeudet vuonna 1970. 1980-luvulla rakennettiin Ilmarisen ja Pihkaniityn pientaloalueet ja keskustaan lisää kerrostaloja. Kerava on yhä pääkaupunkiseudun vanavedessä kasvava kaupunki. Sen väestönkasvu vuoden 2003 aikana oli 1,5 prosenttia. Tällä hetkellä uudisrakentamista suunnitellaan tai tehdään muun muassa Kurkelaan, Kytömaan ja Virrenkulman pientaloalueille, Ahjoon, Sompioon ja Myllylaaksoon. Myös keskustaan on suunnitteilla laajamittaista uutta rakentamista.

Keravan 100-vuotispäivää juhlittiin vuonna 2024.

Maantiede Kerava sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, pääkaupunkiseudun pohjoispuolella Helsingistä 27 kilometriä pohjoiseen. Kerava kuuluu pääkaupunkiseudun kehyskuntiin. Kaupungin läpi kulkevat päärata ja Helsinki–Lahti-rautatie, Lahdentie sekä Keravanjoki, joka on Vantaanjoen sivujoki. Rajanaapurit ovat etelässä Vantaa, lännessä Tuusula ja idässä Sipoo. Kerava muodostaa lähes yhtenäisen taajama-alueen, joka voidaan karkeasti jakaa keskustaan sekä Savioon etelässä ja Ahjoon idässä. Keravan keskustaa ympäröivät useat säteittäiset kadut. Keskustan halki radan alitse kulkee kävelykatu, jota on kutsuttu Suomen pisimmäksi (850 m).Kävelylle Keravalle MTV3 2006 (Myös Porissa on mainittu sijaitsevan Suomen vanhin ja pisin kävelykatu.)Kuntalehti 2000

Aluerakenne Kaupunginosat Keravan kaupunki jaetaan kymmeneen kaupunginosaan. Asuinalueisiin kuuluu kymmenen kaupunginosan lisäksi Kannisto, Koivikko, Lapila, Sorsakorpi ja uusimpana alueena Kivisilta. Numero Nimi 1 Kaleva 2 Kilta 3 Sompio 4 Keskusta 5 Ahjo 6 Savio 7 Ylikerava 8 Kaskela 9 Alikerava 10 Jokivarsi

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Keravalla oli 35 554 asukasta, joista 34 886 asui taajamissa, 62 haja-asutusalueilla ja 606:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Keravan taajama-aste on 99,8 prosenttia. Keravan keskustaajama ei enää muodosta erillistä taajamaa, vaan koko Keravan taajamaväestö (34 886 henkeä) kuuluu Helsingin keskustaajamaan. Helsingin keskustaajama ulottuu Keravan lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle.

Väestö Väestörakenne Kerava on asukasluvultaan Suomen 30. suurin kunta. Keravan asukasluku oli vuoden 2023 lopussa 38 227 asukasta, mikä on 2,2 prosenttia Uudenmaan maakunnan asukasluvusta. Keravan väkiluku on ollut nouseva 1990-luvulta lähtien. Keravan väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2021 lopussa 57,8 prosenttia, mikä on noin 5,7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Uudellamaalla keskimäärin. Alle 15-vuotiaita Keravan väestöstä on 17,9 prosenttia. Työikäisiä Keravalla on 60,0 prosenttia ja yli 65-vuotiaita 22,1 prosenttia. Vieraskielistä väestöä Keravalla oli vuonna 2021 yhteensä 5 043 eli 13,5 prosenttia kaupungin asukkaista.

Väestönkehitys pienoiskuva|Keskuspuiston vesiallas sekä ympäröiviä asuintaloja, oikealla kaupunginkirjasto. Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1. tammikuuta 2017 tilanteen mukainen.

Vuonna 1953 Keravasta tuli yksikielinen suomenkielinen kunta.

Asuminen

Keravan suosituin asumismuoto on kerrostalo, jossa asuu valtaosa kaupungin asuntokunnista (65,5 % vuonna 2024). Toiseksi suosituin asumismuoto on omakotitalo, jossa asuu noin 22,8 prosenttia asuntokunnista. Rivitaloissa asuu noin 11,7 prosenttia asuntokunnista.

Yksinasuvien osuus Keravan asuntokunnista on 46,9 prosenttia eli noin 9 100 asuntokuntaa. Kahdestaan asuvien osuus on 30,7 prosenttia eli noin 5 950 asuntokuntaa. Kolmen asukkaan asuntokuntia on 10,7 prosenttia eli noin 2 100, 4–6 asukkaan asuntokuntia 11,5 prosenttia eli noin 2 200 ja seitsemän tai useamman asukkaan asuntokuntia 0,3 prosenttia eli noin 50.

Kieli ja etnisyys Keravan väestöstä oli vuonna 2023 suomenkielisiä 82,6 prosenttia, ruotsinkielisiä 1,2 prosenttia ja vieraskielisiä 16,2 prosenttia. Keravalla asui vuoden 2023 lopussa 4 408 ulkomaan kansalaista, mikä on 11,5 prosenttia kaupungin väestöstä. Suurin yksittäinen ulkomaalainen väestöryhmä on virolaiset, joita asuu Keravalla 1 448 henkeä. Seuraavaksi suurimmat väestöryhmät ovat venäläiset (293) ja ukrainalaiset (284). Afrikkalaistaustaisista suurin väestöryhmä on eritrealaiset (202) ja aasialaistaustaisista afganistanilaiset (132).

Hallinto ja politiikka Päätöksenteko