__NOTOC__
Tämä artikkeli kertoo Harry Potter -sarjan käsitteistä.
Ajankääntäjä Ajankääntäjä () on esine, jolla voi matkata ajassa eteen- ja taaksepäin. Hermione sai ajankääntäjän professori McGarmiwalta Azkabanin vangissa, jotta hän voisi käydä usealla oppitunnilla yhtä aikaa. Hermionen täytyy salata asia kaikilta, mukaan lukien Harrylta ja Ronilta, vaikka nämä huomaavatkin, että Hermionen lukujärjestys on mahdoton. Jatkuva ajan siirtely ja täysi lukujärjestys vaativat veronsa, joten lukuvuoden lopussa Hermione on väsynyt ja romahtamaisillaan. Hermionen on kuitenkin paljastettava salaisuutensa Harrylle lukuvuoden lopussa, jolloin hän ja Harry käyttävät ajankääntäjää pelastaakseen Siriuksen ja hevoskotka Hiinokan teloitukselta.
Taikaministeriössä on paljon ajankääntäjiä. Feeniksin killassa lasikaappi, jossa ajankääntäjät olivat, kaatui ja kaikki kääntäjät tuhoutuivat. Puoliverisessä prinssissä Hermione mainitsee Päivän Profeetan artikkelin, jossa sanotaan kaikkien ministeriön ajankääntäjien tuhoutuneen. Kirjoissa ei mainita minkään muun tahon omistavan ajankääntäjiä kuin ministeriön.
Hermionen ajankääntäjä on tiimalasin muotoinen riipus, mutta kirjoissa ei ole kerrottu, ovatko kaikki ajankääntäjät samanlaisia. Tiimalasiriipuksen käännösten määrä vastaa ajassa taaksepäin matkattavia tunteja. Matkustus loppuu matkustajan saavuttua paikkaan, josta hän lähti menneisyyteen. Ajankääntäjää käytettäessä ei saa kohdata itseään, sillä nähdessään itsensä ihminen voi tulla hulluksi.
Theodore Nott valmisti kaksi ajankääntäjää, joista toinen oli kokeellinen prototyyppi, jonka avulla pystyi matkustamaan kauas menneisyyteen noin viiden minuutin ajaksi. Toinen puolestaan oli parempi versio, jolla kykeni olemaan menneisyydessä rajattomasti.
Albuksen kaarti
Albuksen kaarti () esiintyy kirjassa Feeniksin kilta. Kaarti on kerho, jossa Harry opettaa suojautumista pimeyden voimilta. Kerho perustettiin, koska sinä lukuvuonna uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento on taikaministeriön työntekijä, eikä hän ministeriön käsitysten vuoksi opeta ainetta kunnolla. Hermione ideoi Albuksen kaartin. Hän kutsuu viikonloppuna kiinnostuneita oppilaita Tylyahon Sianpäähän, jossa salainen kerho perustetaan. Kaartin kokoontumispaikka löytyy, kun kotitonttu Dobby kertoo Harrylle tarvehuoneesta. Kaarti lakkautettiin, kun Marietta Edgecombe paljasti kaartin olemassaolon Pimennolle. Kaarti perustettiin uudelleen, kun Kalkaroksesta tuli Tylypahkan rehtori.
Ajatuseula Ajatuseula () on kivestä tehty astia, jonne voi tallentaa muistoja. Astian reunat ovat mystisten kaiverrusten peitossa, ja se sisältää muistoja, joiden ulkomuodon kuvaillaan olevan jotain nesteen ja kiinteän aineen välillä. Noita tai velho voi säilyttää omia tai toisten ajatuksia ajatuseulassa ja katsoa ne myöhemmin uudelleen. Kirjoissa on kerrottu, että muistojen valuttaminen astiaan keventää mieltä, kun päässä ei ole enää niin paljoa ajatuksia.
Ajatuseulan käyttäjät katselevat muistoja kolmannen persoonan näkökulmasta, jolloin he pystyvät tarkkailemaan tapahtumia laajemmin. Ajatuseulan muistoista voi löytää yksityiskohtia, joita ei ole aikaisemmin huomannut tai muistanut. Vahvasti manipuloidut, vanhentuneet tai muuten muunnellut muistot saattavat olla olomuodoltaan paksua ja hyytelömäistä. Muistoja voivat tuottaa ihmisten lisäksi myös muut olennot, kuten kotitonttu Hokey. Ajatuseula esiintyy viimeisen kerran kirjassa Kuoleman varjelukset, kun Harry käyttää sitä saadakseen selville totuuden Kalkaroksesta.
Akromantella Akromantella () on jättiläismäisten myrkkyhämähäkkien laji, joka on peräisin Kaakkois-Aasiasta, erityisesti Borneon viidakoista. Akromantellojen uskotaan olevan velhojen jalostama laji, joka on suunniteltu vartioimaan asumuksia ja aarteita. Nämä ihmislihan mausta nauttivat jättihämähäkit havaittiin vuonna 1794.
Akromantelloilla on kahdeksan silmää, ne ovat erittäin viisaita ja osaavat puhua. Kirjoissa kuitenkin vain yhdyskunnan johtaja Hämäkäk puhuu. Tyypillisesti akromantellat ovat paksun mustan karvan peitossa ja niillä on viitisen metriä pitkät raajat sekä pihdit, jotka tuottavat naksahtelevaa ääntä akromantellojen ollessa ärsyyntyneitä tai peloissaan. Akromantelloilla on suuret torahampaat joita ne käyttävät syödessään nisäkkäitä tai kuolleita lajitovereitaan. Torahampaissa on vaarallista myrkkyä, josta voi saada peräti 100 kaljuunaa per pintti. Akromantellojen munat ovat A-luokan kauppakiellossa. Naarasakromantella on tavallisesti koirasta suurempi ja se pystyy kerralla munimaan jopa 100 pehmeää, rantapallon kokoista munaa, joita se hautoo kuudesta kahdeksaan viikkoa.
Kielletyssä Metsässä asuu Akromantella-yhdyskunta, jota johtaa Hämäkäk ja hänen puolisonsa Myhäk. Rubeus Hagrid vapautti Hämäkäkin metsään Salaisuuksien kammion ensimmäisen avauksen aikoihin. Kolmivelhoturnajaisten kolmannen koetuksen aikana Akromantella oli asetettu lähelle Kolmivelhopokaalia. Harry Potter ja Cedric Diggory yhdistivät voimansa päihittääkseen sen. Akromantellat (Hämäkäkin jälkeläiset) osallistuivat Tylypahkan taisteluun vuonna 1998, jossa kuolonsyöjät ajoivat heidät kohti Tylypahkan linnaa.
Akromantellan kahdeksaa silmää käytetään muinaisissa riimuissa kuvaamassa numero kahdeksaa.
Animaagi Animaagi ( < animal ’eläin’) on noita tai velho, joka pystyy muuttumaan tahdonvoimalla joksikin eläimeksi. Kyky ei ole synnynnäinen, vaan se täytyy hankkia taikakeinoilla. Kaikkien animaagien täytyy rekisteröityä, sillä on laitonta hankkia kyky rekisteröimättä sitä. Kuitenkin kirjoissa esitellyistä viidestä animaagista (Minerva McGarmiwa, Rita Luodiko, James Potter, Sirius Musta ja Peter Piskuilan) ainoastaan McGarmiwan kerrotaan rekisteröityneen.
Jokainen animaagi ottaa muuttuessaan tietyn eläimen muodon eikä voi muuttua toiseksi eläimeksi. Eläintä ei voi valita: tavallisesti se mukautuu ainutlaatuisesti jokaisen persoonaan, kuten Suojelius, ja joissain tapauksissa henkilön animaagimuoto on sama kuin Suojeliuksen (esim. McGarmiwan suojelius ja animaagimuoto ovat kissoja). Kun animaagi rekisteröityy, hänen täytyy kertoa kaikki eläinmuotonsa fyysiset tuntomerkit, jotta Taikaministeriö pystyy tunnistamaan hänet.
Animaagin ja ihmissuden ero on se, että animaagi hallitsee muuttuessaan itseään ja mieltään täydellisesti, kun taas ihmissusi muuttaa muotoaan tahdottomasti ja hänen persoonallisuutensakin muuttuu.
Ankeuttaja Ankeuttajat () ovat sieluttomia olentoja, joita pidetään iljettävimpinä olentoina maan päällä. Ne ovat sieluja imeviä loisia, jotka vartioivat Azkabanin velhovankilaa, kunnes Voldemort palasi. Kirjoissa ankeuttajien kuvaillaan olevan ihmisenmuotoisia, noin kolmen metrin mittaisia hahmoja, jotka ovat mustien, vain niljakkaat kädet paljastavien kaapujen peitossa. Haamumaisilla olennoilla ei ole lainkaan silmiä ja suun kohdalla on suuri aukko. Ankeuttajat lisääntyvät kuin sienet, pimeissä ja kosteissa paikoissa, luoden tiheää ja hyytävää sumua. Ankeuttajat omaavat ilmeisesti muutaman taikakyvyn, joista tärkein on kyky liitää (elokuvissa lentää). Ankeuttajien älykkyydestä on myös vihjailtu, mutta niiden oletetaan olevan tuntevia, sillä niiden on nähty johtavan kapinoita ja ne tietävät kuinka käyttää kykyjään.
Koska ankeuttajat ovat sokeita, ne aistivat ja ruokkivat itsensä positiivisilla tunteilla, onnellisuudella ja ihmisten hyvillä muistoilla, pakottaen heidät muistamaan pahimmat muistonsa. Ankeuttajien läsnäolo tekee ympäristön ilmastosta kylmän ja pimeän. Vaikutukset riippuvat siitä kuinka monta ankeuttajaa lähettyvillä on. Vaikka ankeuttajat aistivat tunteita, niillä on vaikeuksia erottaa ihmiset toisistaan, kuten Barty Kyyry Jr. huomasi paetessaan Azkabanista. Niillä on myös vaikeuksia aistia eläinten tunteita, koska eläimen tunteet ovat alkukantaisemmat kuin ihmisen; tämän heikkouden takia Sirius Musta pystyi karkaamaan Azkabanista animaagimuodossaan. Ruokkiessaan itseään positiivisilla tunteilla, ankeuttajat voivat antaa ankeuttajan suudelman, jolloin ankeuttaja imee uhrin sielun tämän suun kautta. Uhrista jää jäljelle vain tyhjä kuori, joka ei pysty ajattelemaan eikä paranemaan. Uskotaan, että ankeuttajan suudelman saaminen on pahempaa kuin kuolema. Ankeuttajat ovat kuolemattomia ja siksi on vain muutama keino torjua ne; yksi keino on käyttää Suojeliusta, joka ajaa ne pois. Jos ankeuttajat onnistuttiin ajamaan pois, suklaa on tehokas ensiapu kohtaamisesta toipumiseen. Ankeuttajat ovat näkymättömiä jästeille, mutta vaikutus on silti sama. Vähintään yksi surkki on väittänyt nähneensä ankeuttajan, mutta Rowling on sanonut tämän valehdelleen, ja että Arabella Figg tiesi ankeuttajien olevan lähellä niiden vaikutuksen takia.
Harry kohtasi ankeuttajan ensimmäisen kerran kolmannen kouluvuotensa alussa, kun ankeuttajat vartioivat Tylypahkaa Sirius Mustan paon vuoksi. Aina kun Harry joutuu lähelle ankeuttajaa, hän joutuu kokemaan kamalimman muistonsa uudelleen: kuulemaan vanhempiensa viimeiset hetket ennen kuin Voldemort murhasi heidät. Päihittääkseen ankeuttajat Harry pyytää Remus Lupinilta apua, jolloin Lupin opettaa Harrylle Suojelius-loitsun. Feeniksin killassa Harry ja hänen serkkunsa Dudley Dursley joutuvat Dolores Pimennon lähettämien ankeuttajien hyökkäyksen kohteeksi. Feeniksin killan lopussa Azkabanin ankeuttajat liittyvät Voldemortin joukkoihin, koska hän tarjoaa niille enemmän ihmisiä joilla herkutella. Kuoleman varjeluksissa Taikaministeriö, joka on Voldemortin vallan alla, käyttää ankeuttajia rangaistakseen jästisyntyisiä. Ankeuttajat ottavat osaa myös Tylypahkan taisteluun. Kun Kingsley Kahlesalpa valittiin taikaministeriksi, ankeuttajat poistettiin Azkabanista ja Ministeriö alkoi rajoittaa niiden lisääntymistä. Harry Potter -elokuvissa ankeuttajat on toteutettu tietokoneanimaatiolla.
Anteeksiantamattomat kiroukset Anteeksiantamattomat kiroukset (engl. unforgivable curses) ovat taioista pahimpia ja julmimpia. Siksi ne onkin kielletty ankaran rangaistuksen uhalla: jos velho tai noita käyttää jotakin niistä toiseen ihmiseen, hänet tuomitaan automaattisesti loppuiäkseen Azkabanin vankilaan. Kirjasarjassa kuitenkin useat henkilöt käyttävät niitä rikollisia vastaan tai muuten hyviin tarkoituksiin, eikä heitä tuomita vankilaan. Muun muassa Harry käyttää komennuskirousta Irvetan maahiseen heidän etsiessään hirnyrkkiä. Myös aurorit saivat ensimmäisen Voldemortin sodan aikana luvan käyttää kirouksia kuolonsyöjiin.
Anteeksiantamattomia kirouksia on kolme: tappokirous, kidutuskirous ja komennuskirous. Tappokirous surmaa uhrinsa välittömästi jättämättä fyysistä jälkeä. Kidutuskirous puolestaan tuottaa äärimmäistä tuskaa. Komennuskirouksen avulla henkilö voi täysin hallita toista ihmistä tai eläintä, joskin kirousta on mahdollista vastustaa äärimmäisellä mielenlujuudella.
Aurori Auroreiden tarkoitus on ajaa takaa ja ottaa kiinni pimeyden velhoja. Minerva McGarmiwan mukaan Aurorivirasto palkkaa uusia auroreita vain jos he ovat suorittaneet vähintään viisi S.U.P.E.R.:ää (Se Uskomattoman Paha, Erittäin Raskas Tutkinto). Jos on suorittanut vaadittavan määrän S.U.P.E.R.:iä pääsee koulutusohjelmaan (”...tiukkoihin luonne- ja soveltuvuuskokeisiin”). Nymfadora Tonks sanoi, että kaksi koetta ovat ”Kätkeytyminen ja naamioituminen” sekä ”Vaivihkaisuus ja varjostus”, ja että koulutuksesta on vaikea saada huippuarvosanat.
Huomattavia auroreita Harry Potter -kirjasarjassa ovat mm. Alastor Vauhkomieli, Nymfadora Tonks, Kingsley Kahlesalpa, John Dawlish, Frank ja Alice Longbottom, Rufus Rymistyir, Gawain Robards, Proudfoot, Savage ja Williamson. Harry Potter liittyi osastoon 17-vuotiaana ja hänet ylennettiin auroriviraston päälliköksi vuonna 2007. Ron Weasleystä tuli myös auroriviraston jäsen.