Belgianpaimenkoira groenendael (, ) on belgialainen koirarotu. Groenendal eroaa muista belgianpaimenkoiran muunnoksista siinä, että sillä on pitkä musta turkki.

Rotu ylsi juuri vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 100 groenendaelia.

Ulkonäkö thumb|upright|left|Uros pentunäyttelyssä. Belgianpaimenkoira on keskikokoinen, neliömäinen sekä pystyryhtinen koira. Sen toivottu säkäkorkeus on uroksella 62 cm, nartulla 58 cm, mistä sallitut poikkeamat ovat alle 2 cm ja yli 4 cm ihanne koon. Kallo on pitkä ja kapea, kuono saattaa olla pidempi kuin kallo. Silmät ovat muodoltaan hieman mantelinmuotoiset ja mahdollisimman tummat. Häntä ylettyy vähintään kintereisiin, mieluiten alemmaksi. Levossa häntä riippuu ja liikkeessä häntä nousee, ylittämättä suinkaan vaakatasoa. Hännänpää on lievästi taaksepäin kaartunut levossa ja kaartuu voimakkaammin liikkeessä. Groenendaelin erityispiirre on pitkä täysin musta turkki.

Luonne ja käyttäytyminen Belgianpaimenkoirat ovat valppaita ja aktiivisia. Ne ovat erittäin energisiä ja aina valmiita toimintaan. Niillä on kaikki paimen-, suojelu-, vahti- ja palveluskoiran ominaisuudet. Ne ovat eloisia, tarkkaavaisia ja varmaluonteisia, ilman pienintäkään aggressiivisuutta tai pelkoa. Koirissa tosin esiintyy myös vähän hermoston heikkoutta. Jotkut ovat myös siinä mielessä pehmeitä, että muistavat kärsimänsä vääryydet pitkään. Koiran oppivaisuus on kuitenkin huippuluokkaa.

Rotu tarvitsee paljon liikuntaa, sekä aktiviteetteja, mikä omistajan on syytä ottaa huomioon. Groenendael sopii mainiosti agilityyn ja tokoon, mutta niiden vilkkaan luonteen takia omistajan tulee olla kärsivällinen. Se on aktiivisuudestaan huolimatta nykyisin suositumpi näyttely- kuin käyttökoirana, ja runsaan, kauniin karvapeitteensä ansiosta pärjääkin usein paimenkoirien ryhmäkehässä hyvin tervuerenin ohella.

Alkuperä thumb|Picard d'Uccle ja sen urosjälkeläinen Duc de Groenendael (e: Petite). Belgianpaimenkoirat ovat alkujaan lammaskoiria, jotka polveutuvat 1600-luvulla eläneestä mustasta leveunaari-paimenkoirastaSchipperken rotumääritelmä . Groenendael on nykyisistä muunnoksista ainoa, joka on säilyttänyt alkuperäisen värityksen.

Muunnoksen nimen alkuperästä on olemassa kaksi eri teoriaa. Suositumman mukaan se on saanut nimensä Flanderin Brabantiin kuuluvassa Hoeilaartissa Brysselin lähellä sijaitsevan Château de Groenendael -hotellin mukaan. Hotellin omisti mustien belgianpaimenkoirien kasvattaja herra Nicolas Rose (k. 1898). Groenendael-muunnoksen kantakoiria ovat narttu Petite ja uros Picard d'Uccle, jonka Rose osti eräältä lammaspaimenelta. Näissä kahdessa yksilössä oli vielä selvästi nähtävissa maatiaismaiset leveunaarin piirteet, minkä vuoksi ne muistuttivat myös melko paljon schipperkeä. Toisen teorian mukaan groenendael on saanut nimensä Groenendaelin linnasta, mutta koska Château de Groenendael tarkoittaa sananmukaisesti "Groenendaelin linnaa", kyseessä saattaa olla vain hotellin nimeen pohjautuva väärinkäsitys. Molemmat teoriat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että groenendael on kotoisin Brysselin naapurikunnasta Hoeilaartista.

Terveys Groenendael elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Groenendaelin merkittävimmät terveysongelmat ovat kyynärniveldysplasia, epilepsia, mahasuolikanavan syöpä ja kivesvika. pienoiskuva|Groenendaelin pää Jopa noin 89 %:lla groenendaeleista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 2 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista. Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy keratiittia, kaihia ja multifokaalia RD:tä. Belgianpaimenkoirien PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen häiriöitä. Osa koirista on tajuissaan kohtauksen aikana mutta osa on tajuttomia. Groenendaeleilla esiintyy jonkun verran epilepsiaa.

Rodun uroksilla esiintyy jonkun verran kivesvikaa, missä kivekset eivät ole laskeutuneet normaalisti pusseihinsa. Erilaisista syöpäsairauksista belgianpaimenkoirilla esiintyy keskimääräistä koirarotua enemmän vatsasyöpää.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Groenendaelit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Groenendaelin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 24 %.

Katso myös Belgianpaimenkoira tervueren Belgianpaimenkoira malinois Belgianpaimenkoira laekenois Saksanpaimenkoira Tšekinpaimenkoira

Lähteet Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997. Belgianpaimenkoirien rotumääritelmä Suomen Belgianpaimenkoirayhdistys ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:Paimenkoirat Luokka:Belgialaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit