Eino Rautaruoho (20. helmikuuta 1900 Kuhmoinen – 5. lokakuuta 1979) oli suomalainen Koskenpäällä asunut kansantaiteilija, säveltäjä sekä taidemaalari. Hän työskenteli kyläseppänä, autokorjaamossa ja myllärinä. Autokorjaamossa hän oppi hitsausmenetelmän, jota hän käytti patsaita tehdessään.Suomen Kuvataiteilijamatrikkeli : Eino Rautaruoho
Itseoppinut Rautaruoho teki veistoksensa romumetallista hitsaamalla ja hän oli tällä alalla uranuurtaja Suomessa. Rautaruohon teoksia oli esillä Suomen Taideakatemian 3-vuotisnäyttelyssä 1965 ja Bratislavassa Tšekkoslovakiassa 1966. Erityistä huomiota herätti 235 senttimetriä korkea Kukko, joka oli tehty vanhoista maataloustyökaluista kuten viikatteen teristä ja lapioista. Rautaruoho oli myös kansanpelimanni, hänen instrumentteinaan olivat viulu ja saha.Museo24 : Jämsän Karhupatsas
Veistoksia Haikara-veistos. Koskenpään kunnantalo 1967 Karhupatsas. Jämsä 1967 Kukko. Koskenpää-Keuruu-tien varrella 1965 Piru. Maahenki.
Kirjallisuutta Päivi Ketolainen : Rautaruoho : ei maksa paljon ihmisen ilo. Jämsän Kotiseutuyhdistys 2014
Televisio-ohjelma
thumb|upright|Karhupatsas, 1967, Jämsä. TV1:n Viihdetoimitus tuotti 1969 Eino Rautaruohosta viihteellisen dokumenttiohjelman Sitä kuusta kuuleminen – Eino Rautaruoho. Ohjelma kuvattiin Rautaruohon kotimaisemissa Koskenpäällä. Käsikirjoittaja ja ohjaaja oli Erkki Pohjanheimo. Kuvaajana toimi Matti Kurkikangas. Filmille kuvattu ohjelma esitettiin Yle TV1:ssä 28.1.1969 ja uusittiin 5.5.1989. Kesto on 34’55”. Helsingin Sanomat 28.1.1969, tv-palstaHelsingin Sanomat 20.2.1970, s 9, ”Julkisuus toi turisteja ja vei työrauhan”
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kuvanveistäjät Luokka:Suomalaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1900 syntyneet Luokka:Vuonna 1979 kuolleet