Heikki Kääriäinen (14. tammikuuta 1872 Iisalmen mlk – 26. lokakuuta 1947 Iisalmen mlk) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1910–1917, 1919–1922 ja 1933–1945. Kansanomaisesti esiintynyt ”Viärentämätön Kiäriäinen” oli lupsakka savolainen, jota arvostettiin yli puoluerajojen. Hänen maanläheinen huumorinsa sai runsaasti huomiota myös eduskunnan ulkopuolella. Kääriäinen muistettiin pitkään kotiseutunsa tunnetuimpana hahmona kirjailija Juhani Ahon ohella.
Elämä Nuoruusvuodet Heikki Kääriäisen vanhemmat olivat Kääriälän talon torppari Olli Fredrik Kääriäinen (1820-1888) ja Eeva Kristiina Huttunen (1832-1915). Isä omasi jyrkän kristillisen vakaumuksen, kun taas äiti harjoitti muun muassa luontaislääkintää. Isän kuoltua Kääriäinen viljeli 17-vuotiaasta lähtien Peltosalmen ja Nerkoon rajamailla sijainnutta perheensä kotitorppaa. Hän kävi ainoastaan pyhäkoulua ja palveli kolme kuukautta Iisalmen reservikomppaniassa. Kääriäinen oli isänsä tapaan myös taitava puuseppä. Raskaan työnsä vastapainona hän vaelsi koiransa kanssa metsissä luonnonrauhasta nauttien.
Eduskuntaan Vuosisadan vaihteessa nuorisoseuraliikkeessä vaikuttanut Kääriäinen löysi torpparikysymyksen innoittamana poliittisen kotinsa sosialidemokraateista. Kartutettuaan puuttuvaa koulusivistystään ahkeralla itseopiskelulla hän toimi Peltosalmen työväenyhdistyksen puheenjohtajana, osallistui paikallisten vuokraviljelijöiden edusmiehenä Tampereella pidettyihin valtakunnallisiin torpparikokouksiin ja nimitettiin kunnallisiin luottamustehtäviin kuten vuokralautakunnan jäseneksi. Vuonna 1910 Kääriäinen valittiin eduskuntaan ja hänestä tuli myös Iisalmen pitäjän kuntakokouksen jäsen työväestön edustajana. Päätoimenaan Kääriäinen keskittyi raivaamansa Myllymäen torpan viljelyyn. Hän ei lähtenyt ehdolle vuoden 1916 eduskuntavaaleihin ja jäi vuotta myöhemmin varasijalle.
Sisällissodan jälkeen Kääriäinen pääsi nauttimaan eduskunnassa ajamastaan torpparivapautuksesta ryhtyessään viljelemään Kuuselan tilaa itsenäisenä pienviljelijänä. Samalla Kääriäinen sai kutsumanimensä ”Kuuselan Heikki”, jolla hänet jatkossa tunnettiin kotiseudullaan. Keväällä 1919 Kääriäinen palasi kansanedustajan tehtäviin yhden vaalikauden ajaksi. Eduskunnan jätettyään hän jatkoi kunnanvaltuustossa ja oli myös pitkäaikainen kunnallislautakunnan jäsen.
Puolueensa tannerilaiseen oikeistosiipeen kuulunut Kääriäinen valittiin jälleen kansanedustajaksi 1933. Sosialidemokraatit saivat Iisalmen maalaiskunnassa parhaimmillaan yli 50 prosentin kannatuksen, minkä katsottiin johtuneen Kääriäisen vankasta kansansuosiosta. Hän sanoikin leikillisesti pitävänsä vaalikampanjointia turhana, koska Ylä-Savon runsaslukuiset Kääriäiset äänestävät joka tapauksessa yhden heimonsa jäsenen eduskuntaan.
Lupsakka savolainen Lempeänä ja vaatimattomana pidetty Kääriäinen tunnettiin Savon murteella laukomistaan sutkautuksista. Pakinoitsija Lassi Hiekkala kuvasi häntä luontaiseksi humoristiksi ja älykkääksi korpifilosofiksi, joka hallitsi myös itseironian. Kääriäinen ei juurikaan puhunut täysistunnoissa, vaan viljeli huumoriaan valiokuntien kokouksissa sekä eduskunnan kahvilassa. Kääriäisen ulkoisena tunnusmerkkinä olivat kyläsuutarin valmistamat savolaismalliset lapikkaat, joita hän piti niin eduskunnassa kuin kirkossakin. Rahvaanomainen pukeutumistyyli aiheutti toisinaan hankaluuksia. Kansanedustaja Yrjö Hirvensalon johtamien pohjoissavolaisten pyrkiessä Fazerin ravintolaan Kääriäistä ei pieksujensa takia päästetty sisään, jolloin seurue vaihtoi lounaspaikkaa. Ylimääräisten harjoitusten lähestyessä syksyllä 1939 Kääriäinen tavattiin yllättäen nauhakengissä ja prässihousuissa. Hänen mukaansa lapikkaiden pitkät varsinahat tarvittiin nyt sotapoikien käyttöön.
Kääriäinen kannatti naisasiaa ja sukupuolten tasa-arvoa. Erään vaalikampanjan yhteydessä hän kertoi pitävänsä tärkeänä naisten etenemistä yhteiskunnassa luvaten piiolle emännän paikkoja sekä anopeille ihmisoikeuksia. Pula-aikana Kääriäinen povasi kunnallisvaalien synnyttävän kotiseudulleen ”akkavallan”, kun miehet olivat verovelkojensa vuoksi menettäneet äänioikeutensa, toisin kuin palkatonta kotityötä tekevät naiset. Puhuessaan vakavasti Hilja Pärssiselle kansainvälisenä naistenpäivänä Kääriäinen sanoi arvostavansa suuresti naisia, jotka jakoivat miehensä rinnalla köyhälistön raskaan arjen. Hän varoitti myös aliarvostamasta naisten merkitystä työväenliikkeessä.
Lapuan liikettä ja Isänmaallista Kansanliikettä Kääriäinen piti ”vaarallisena tautina”, joka sai kantajansa puolisokeiksi ja raivon valtaan. Kääriäinen väitti kiivaimman lapualaiskauden aikana kavahtaneensa lähestyviä autoja pelätessään joutuvansa muilutetuksi, koska häntäkin pidettiin ”yhteiskunnalle vaarallisena”. Tarinan kuultuaan IKL:n kansanedustaja Yrjö Schildt repesi nauruun ja totesi Kääriäisen olevan ”vaaraton vesseli”. Kääriäisen sanailu Suomen itsenäisyyden 20-vuotisjuhlallisuuksissa sai Hilja Riipisen purkautumaan puolueen äänenkannattajan Ajan Suunnan sivuilla, kuinka sosialistien juhlinta aiheutti hänelle päänsärkyä. Kääriäisen vakituinen kiistakumppani oli rovasti K. R. Kares, jonka hän yleensä onnistui hiljentämään sukkeluuksillaan.
Kääriäinen jätti eduskunnan lopullisesti keväällä 1945. Hän toimi myös presidentin valitsijamiehenä 1931 ja oli muun muassa Ylä-Savon Osuusliikkeen hallintoneuvoston sekä Iisalmen maamiesseuran johtokunnan jäsen. Kääriäinen kuoli kotonaan Iisalmen maalaiskunnassa 75-vuotiaana lokakuussa 1947.
Perhe ja sukutausta Heikki Kääriäisen puoliso oli Reeta Tiina Kokkonen (1878-1960). He avioituivat vuonna 1900 ja saivat kolme lasta. Heikki Kääriäinen on laajan Kääriäisen suvun Kirmasta lähtöisin olevaa sukuhaaraa, johon kuuluvat muun muassa kenraali Antti Kääriäinen ja ministeri Seppo Kääriäinen. Hieman ennen kuolemaansa kesällä 1947 hän ehti pitämään juhlapuheen vastaperustetun sukuseuran ensimmäisessä kokouksessa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:Iisalmen maalaiskunnan kunnanvaltuutetut Luokka:Pohjois-Savon vaalipiiri Luokka:Vuonna 1872 syntyneet Luokka:Vuonna 1947 kuolleet