Linux viittaa Linux-ydintä käyttävien Unixin kaltaisten käyttöjärjestelmien perheeseen. Linuxia voi käyttää monissa tietokonelaitteissa, muun muassa matkapuhelimissa, taulutietokoneissa, pelikonsoleissa, palvelimissa ja supertietokoneissa. Linux on maailman käytetyin palvelinkäyttöjärjestelmä ja sitä käyttävät kaikki TOP500-listalla mukana olevat maailman tehokkaimmat supertietokoneet.
Linux soveltuu myös pelikäyttöön: noin 75 prosenttia tuhannesta suosituimmasta Steam-pelistä toimii jo Linuxilla. Kuitenkaan kaikki pelit eivät vielä Linuxilla toimi.
Nimi ”Linux” tulee Linux-ytimestä, jonka alun perin kehitti Linus Torvalds vuonna 1991. Linuxista käytetään joskus Free Software Foundationin suosittelemaa nimeä GNU/Linux, sillä tyypillisessä Linux-käyttöjärjestelmässä GNU-projektin ohjelmistot muodostavat osan järjestelmästä, tai tahdotaan huomioida GNU-projektin osuus vapaiden käyttöjärjestelmien kehityksessä. Linux on tunnettu esimerkki yhteistyöstä vapaiden ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehityksessä: useimmiten kuka tahansa saa vapaasti käyttää, muokata ja levittää ohjelmistojen lähdekoodia sekä kaupallisesti että epäkaupallisesti erilaisten lisenssien, kuten GPL-lisenssin ehdoilla.
Linuxia levitetään yleensä tuotteistettuina jakelupaketteina, johon jakelija on koostanut jakelun käyttötarkoituksen mukaisen joukon ohjelmistoja ja ohjelmakirjastoja sekä asennuspaketin lisäksi yleensä myös pakettivaraston lisäohjelmien ja päivitysten asentamiseksi. Jakelun tuottaja hoitaa jakelun kehitystä ja käyttäjätukea, vaikkakin itse ohjelmistot tulevat lukuisilta muilta itsenäisiltä tahoilta. Joitain suosittuja valtavirtaa edustavia Linux-jakelupaketteja ovat Debian (ja sen johdannaiset kuten Ubuntu), Fedora ja openSUSE.
Varsinkin työpöytäkäyttöön suunnattu jakelu sisältää yleensä graafisen ympäristön, johon kuuluu X Window System -ikkunointijärjestelmä sekä esimerkiksi GNOME ja KDE -työpöytäympäristöt. Vanhemmille tai vähemmän tehokkaille tietokoneille suunnatut jakelupaketit saattavat käyttää kevyempiä työpöytäympäristöjä, kuten LXDE tai Xfce. Palvelinkäyttöön tarkoitetussa jakelussa graafinen ympäristö saatetaan jättää kokonaan pois. Koska Linuxia saa jakaa eteenpäin vapaasti, kuka tahansa voi luoda jakelupaketin mihin tahansa tarkoitukseen. Työpöytäympäristössä Linuxissa yleisesti käytettyjä ohjelmia ovat Mozilla Firefox -selain, LibreOffice-toimisto-ohjelmisto ja GIMP-kuvankäsittelyohjelma.
Historia Unixiin perustuvat käyttöjärjestelmät alkoivat levitä 1970–80-luvulla. Suorituskykynsä ja joustavuutensa ansiosta Unixista tuli pian suosituin käyttöjärjestelmä yliopistojen palvelimilla ja työasemilla.
AT&T:llä ei ollut lupaa myydä käyttöjärjestelmäänsä ja päätyi levittämään sitä lähdekoodien kanssa halukkaille nimellistä maksua vastaan. AT&T:n tiukan "ei tukea" -säännön johdosta sai alkunsa käyttäjäryhmät, kuten USENIX ja käyttäjien tekemät muutokset. Berkeleyn kampuksella (UCB) sai alkunsa Berkeley Unix (BSD), jonka muutoksia päätyi myös takaisin AT&T:n Unixiin.
AT&T:n Unixin vapaa levittäminen päättyi vuonna 1984, kun AT&T pilkottiin Yhdysvaltain hallituksen määräyksestä. 1980-luvun lopulla alkoivat Unix-sodat, jotka olivat eri tahojen välinen kiista Unixin standardoinnista ja omistuksesta. Kiistat johtivat POSIX-standardin luomiseen, mutta kiistojen seurauksena kilpailijat olivat vahvemmassa asemassa markkinoilla.
Professori Andrew Tanenbaum oli kehittänyt aiemmin opetustarkoituksiin oman Unix-tyyppisen käyttöjärjestelmänsä, Minixin. Suomalainen Helsingin yliopiston opiskelija Linus Torvalds halusi käyttää Unix-tyyppistä käyttöjärjestelmää 386-PC:ssään mutta piti Minixia liian alkeellisena ja alkoi kehittämään omaa pääteohjelmaansa, josta myöhemmin kehittyi Linux-ydin. 25. elokuuta 1991 Linus Torvalds laittoi comp.os.minix-uutisryhmään viestin, jossa hän kertoi olevansa tekemässä vapaata käyttöjärjestelmää. Tätä päivämäärää on sittemmin pidetty Linuxin syntymäpäivänä. Uutisryhmä comp.os.linux on perustettu 31. maaliskuuta 1992 (hieman tätä ennen oli perustettu alt.os.linux-ryhmä). Sittemmin Torvalds on johtanut Linux-ytimen kehitystyötä osallistumatta kuitenkaan itse käyttöjärjestelmän levitysversioiden tai niihin sisältyvien muiden ohjelmien kehittämiseen.
Teknillisen korkeakoulun assistentti Ari Lemmke tarjoutui antamaan käyttöjärjestelmälle levytilaa yliopiston FTP-palvelimelta, jotta sen tiedostoja voisi jakaa internetissä. Torvalds ehdotti nimeä Freax. Lemmke piti enemmän toisesta Torvaldsin käyttämästä työnimestä, Linux, ja antoi palvelimen alihakemistolle nimen /pub/OS/Linux. Torvalds hyväksyi nimen. Ytimen lisäksi Torvalds oli itse tehnyt käännökset bash-komentorivitulkista ja GCC-kääntäjästä. 0.11-version myötä jaettavana oli myös muita ohjelmia (gcc, bash, make, uemacs, tar).
1990-luvun alussa AT&T haastoi Berkeley Software Designin ja Kalifornian yliopiston oikeuteen väittäen BSD:n sisältävän AT&T:n omistamaa ohjelmakoodia. Osana kiistan sovitusta BSD:n ohjelmakoodista osa toteutettiin uudestaan, osa poistettiin ja osaan lisättiin maininta AT&T:n tekijänoikeudesta. Tämä johti 386BSD:n kehitykseen, mutta tämän kehittäjät päätyivät erimielisyyksiin, jotka vaikeuttivat projektia. 386BSD:n kehitystyö oli hidasta ja lisäksi kehittäjä ei halunnut tehdä siitä yhteensopivaa monien laitteiden kanssa – 386BSD vaati muun muassa 80387-matematiikkasuorittimen. 386BSD tuli lähdekoodin kanssa mutta sisälsi rajoittavan tekijänoikeuden ja maksoi myös paljon (lähtöhinta 995 dollaria).
Ensimmäinen versio Linuxista julkaistiin joitakin kuukausia ennen 386BSD:n ensimmäistä versiota, ja osa entisiä BSD-kehittäjiä siirtyi Linuxin pariin.Kapinakoodi, Glyn Moody, Gummerus 2001, , s. 96, s. 97, s. 98 Torvalds on sanonut, että olisi liittynyt 386BSD:n kehitykseen, jos olisi tiennyt siitä ennen Linuxin aloittamista. 386BSD hajosi vuonna 1993 kahteen projektiin, jotka ovat NetBSD ja OpenBSD.Moody 2001, s. 120 Kun lisäksi ilmestyi kolmas BSD, kehitystyö hajaantui pahasti. Linux-ytimen kehittäjätiimi pysyi kuitenkin yhtenäisenä.
Vuosina 1991 ja 1992 Windowsissa ei ollut muistisuojausta, mistä johtuen muun muassa Lars Wirzenius kokeili Linuxia. Wirzenius oli varhainen alpha-testaaja ja osallistui The Linux System Administrator's Guide -oppaan kirjoittamiseen.
Yhdysvaltalaisen Richard Stallmanin Free Software Foundation (FSF) taas on työstänyt käyttöjärjestelmän GNU-osia 1980-luvun puolivälistä lähtien. MIT:n tekoälylaboratoriossa työskennelleen Stallmanin päämääränä oli koota kokonainen vapaa käyttöjärjestelmä, jolle hän antoi nimen GNU (, ). GNU-projekti oli käynnistynyt jo 1983, ja sen rakentajat olivat koonneet vapaista GNU-työkaluista ja kirjastoista miltei valmiin käyttöjärjestelmän, ainoastaan käyttöjärjestelmän ydin eli kernel puuttui. Ydin on välttämätön käyttöjärjestelmän toiminnan kannalta, joten GNU-yhteisö kehitteli omaa Hurd-nimistä ydintä. Ennen tämän valmistumista Linus Torvalds alkoi kehittämään omaa ydintään, josta syntyikin Linux. Hurdin kehitys hidastui Linuxin otettua sen paikan.
Stallmanin ideologian taustalla on ohjelmien vapaus. Hän alkoi puhua vapaista ohjelmista, joita kuka tahansa saa vapaasti käyttää, muokata ja levittää, ja kehitti ajatuksensa peruskiveksi GNU GPL -lisenssin. Lisenssi takaa, että kenellä tahansa on oikeus tehdä ohjelmaan muutoksia ja levittää muunneltua versiota haluamallaan tavalla, kunhan samat oikeudet säilyvät myös uudessa versiossa. Ohjelman julkaisun ohessa pitää tarjota saataville myös lähdekoodi, jonka avulla toisten ohjelmoijien on helppo lähteä tekemään muutoksia.
Torvaldsin alkuperäinen tavoite ytimen lisenssissä oli säilyttää se ilmaisena eikä niinkään vapaan ideologian mukaisena. Kun Linuxin jakelijat toivoivat keräävänsä kustannukset takaisin, Torvalds totesi rahaan liittyvän rajoitteen olevan virhe ja esitti itse kirjoittamansa lisenssin korvaajaksi GNU GPL -lisenssiä (GPLv2) version 0.12 yhteydessä. Lisenssimuutos mahdollisti sen, että myös kaupalliset yritykset voivat kehittää Linux-jakeluita ja myydä niitä eteenpäin. Torvalds on tarkentanut, että käyttäjäsovellukset eivät ole riippuvaisia ytimen lähdekoodista eivätkä siten rajoitu samaan lisenssiin.
Vaikka Torvalds ei ollut omaksunut Free Software Foundationin poliittista asennetta, valitsi hän silti GPL-lisenssin kehittämälleen käyttöjärjestelmän ytimelle. Hän perusteli tätä sanoen, että kuuden kuukauden työstä olisi kiva saada jotain takaisin itselleen ja GPL-lisenssin ansiosta hän ainakin saisi aina nähdä, miten hänen koodiaan on muokattu eteenpäin. Lisäksi hän oli kuullut Stallmanin luennon TKK:lla vuonna 1991, ja vaikkei hän ollut varsinaisesti samaa mieltä sen sanoman kanssa, hän on todennut, että jokin osa puheesta ilmeisesti upposi. Historiallisena taustana tässä myös on, että Stallmanin laatimat GPL-lisensoidut GNU-työkalut (etenkin GNU Emacs -tekstieditori, GCC-kääntäjä ja GDB-debugger) olivat 1980-luvun loppuun mennessä jo saavuttaneet legendaarisen maineen hakkerien keskuudessa, ja myös GPL-lisenssi oli monien taitavien ohjelmoijien suosima. GPL-lisenssi vaihtui Linuxiin versiossa 0.12, joka oli myös ensimmäinen versio, johon otettiin mukaan GNU-projektin GCC-kääntäjä täysin integroituneena.Sam Williams - Free as in Freedom, O'Reilly, 2002, sivut 133, 138-139
Torvalds on sanonut, ettei halua rajoittaa, mitä hänen koodillaan tehdään, mutta haluaa heidän parannuksiaan takaisin.
Vuonna 1992 Yggdrasil Linux/GNU/X -jakelu yhdisti Linux-ytimen, GNU-ohjelmiston ja X Window System -ohjelmistot yhdeksi jakeluksi. Mark Bolzern vakuutti saksalaisen Multisoft-yrityksen siirtämään Linuxille Flagship-ohjelmansa, josta tuli ensimmäinen Linuxille julkaistu kaupallinen tietokoneohjelma.
Ensimmäinen uusi alusta, jolle Linux siirrettiin, oli Motorola 68000 -suorittimia käyttävät Amiga-tietokoneet, mutta ratkaisu kirjoitti uusiksi osia koodista, ja sen voi katsoa olevan haarauma Linuxin kaltaiselle käyttöjärjestelmälle. DEC Alpha -suorittimille tehty tuki oli ensimmäinen kerta, kun Linuxin ohjelmakoodista tehtiin siirrettävää.
Useiden yrityksien tukemana Linux-tavaramerkin omistusoikeus ratkaistiin oikeudenkäynnissä ja luovutettiin Torvaldsille.
Linux-jakelut ja sovellukset
pienoiskuva|Linux-järjestelmien komponentteja ja valintavaihtoehtoja.) Jakelupaketti (jakelu, levitysversio, distribuutio tai distro ()) on Linux-nimellä levitettävä, useita valmiiksi tuotteistettuja ohjelmistokokoelmia asennus- ja ylläpito-ohjelmineen sisältävä käyttöjärjestelmä. Osa jakeluista on eri yhteisöjen tai yksittäisten henkilöiden kokoamia, eikä niillä tavoitella voittoa. Osa jakeluista taas on kaupallisia. Jakelut voivat tähdätä eri käyttökohteisiin kuten koulutukseen, alueisiin tai lokalisointeihin, erityiseen vakauteen tai turvallisuuteen, eri laitteistoihin ja niin edelleen. Jakeluita on satoja. Lokalisointi ja kansainvälistäminen sisältää muun muassa kielen, numeroiden esitysmuodot, aikamuodot ja niin edelleen. Linux on historian eniten eri laitteistoalustoja tukeva käyttöjärjestelmä.
Jakelu on tyypillisesti kokonainen käyttöjärjestelmä, joka koostuu Linux-ytimen lisäksi muun muassa kirjastoista, graafisesta käyttöliittymästä (joista yleisimmät ovat KDE, GNOME, Xfce ja Cinnamon), järjestelmäohjelmista sekä käyttäjälle tarkoitetuista sovellusohjelmista, joita ovat muun muassa toimisto-, internet- ja tietokantasovellukset. Komentotulkkeja on saatavilla useita.
Jakeluiden asentamiseen ja käyttämiseen on usein saatavana teknistä tukea kaupallisena palveluna jakelulta tai kolmansilta tahoilta. Ohjeita löytyy usein myös keskustelupalstoilta, wiki-sivuilta, jakelun toimittajilta ja käyttäjäyhteisöltä.