Yleinen mielipide ensimmäisessä maailmansodassa oli sotaa käyvissä maissa yleensä sodan kannallaTaylor s. 86. Oman maan propaganda syytteli vihollismaita ja loi ajatuksen oikeutetusta sodasta. Valtiovalta pyrki propagandan ja sensuurin avulla aktiivisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja parantamaan siten kansan taistelutahtoa sen jälkeen, kun alkuinnostus ja odotukset lyhyestä sodasta olivat haihtuneet. Yleisen mielipiteen kehitystä kotirintamalla seurattiin tiedustelupalveluiden avulla.
Englannissa kansan viha näkyi saksalaisten liikkeiden ryöstelynä. Saksassakin sattui välikohtauksia venäläisiä ja näiksi luultuja vastaanHannula s. 1940. Saksassa sosialistitkin siirtyivät sodan kannalle. Kukaan sotaan vieneistä johtajista ei joutunut kansan epäsuosioon sodan takia. Kansat uskoivat voittoon. Vaikka sodan alkua juhlittiinkin näyttävästi Saksassa, rintamalle menijät kokivat pelkoa. Myös rintamalle lähtevien sukulaiset olivat elokuun 1914 alkupäivinä huolissaan omiensa kohtalostaEnglund s 16. Tunnettuja sodan vastustajia olivat Lenin ja George Bernard ShawTaylor s 86. Jo vuoden 1914 loppupuolella näkyi vapaaehtoisten sotaan lähtevien väheneminen.
Vaikka sotaa käyvien maiden sosialistipuolueet olivat aluksi suurimmaksi osaksi tukeneet hallitustensa sotaponnisteluja, sodan jatkuessa sotaa vastustaneet vähemmistösosialistit hakeutuivat yhteistyöhön yli rintamalinjojen. Se johti Sveitsin Zimmerwaldissa ja Kienthalissa pidettyihin kansainvälisiin sosialistikonferensseihin. Kokousten sodanvastaisilla päätöslauselmilla oli suurin vaikutus Venäjällä. Leninin johtamat bolševikit pitivät maailmansotaa taisteluna siirtomaaorjuuden, sorron ja palkkaorjuuden jatkamiseksi. He toivoivat jokaisen hallituksen tappiota ja pyrkivät kääntämään sodan kansainväliseksi vallankumoukseksi.
Sotaväsymys alkoi vaivata länsirintaman kulutussotaan juuttuneita saksalaisia ja ranskalaisia talven 1916–1917 jälkeen. Saksassa kotirintaman tyytymättömyyttä lisäsi elintarvikepula. Ranskan armeijassa puhkesi kapinoita epäonnistuneen Nivellen offensiivin jälkeen keväällä 1917, ja kotirintamalla lakkoiltiin. Lakoissa naisten ja sosialistien rooli oli keskeinen. Keskustapuolue teki Saksassa rauhanaloitteen kesällä 1917, mutta se ei johtanut tulokseen. Syksyllä 1917 tappiomieliala oli Ranskassa jo yleistä. Saksassa yleistyi vuonna 1918 näkemys, että viranomaiset eivät joko pystyneet tai halunneet huolehtia kansalaisten perustarpeista.
Lähteet
Hannula J. O.: Maailmansodan historia I, Helsinki: Otava 1938 Maailmansota 1914-1918, Erich Otto Volkmann, WSOY 1932
Viitteet
Luokka: Ensimmäinen maailmansota