Aino Kallio-Ericsson (25. toukokuuta 1917 Mikkeli – 28. toukokuuta 2018 HelsinkiKuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 17.6.2018, s. C 14.) oli suomalainen arkkitehti.Arkkitehtuurimuseon arkkitehtiesittely: Aino Kallio-Ericsson.
Aino Kallio-Ericsson valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1943. Hän oli opiskelijana työssä Yrjö Lindegrenin ja R. V. Luukkosen arkkitehtitoimistoissa ja 1942–1945 Alvar Aallon toimistossa. Mentyään naimisiin 1945 majuri Gunnar Ericssonin kanssa hän oli työssä 1945–1947 Tukholmassa ja sen jälkeen Suomessa toimistoarkkitehtina Viljo Revellin arkkitehtitoimistossa. Aino Kallio-Ericssonilla oli oma arkkitehtitoimisto 1950-luvulta lähtien Helsingissä.
Suunnittelutöitä Pukkilan kirkon sankarimuistomerkki, 1948 (Reino Koivulan kanssa) Helsingin Sanomat 22.9.1948, sivu 4: "Vainajien muistojuhla Pukkilassa" Maunulan vanhustentalo, Helsinki 1951 (Veikko Malmion kanssa) Villa Wahlfors, Toppelund, Espoo 1951 (Veli Paatelan kanssa) Helsingin Ranskalainen koulu, Laivurinkatu 3, 1956, nykyisin Eiran aikuislukio Ähtärin aluesairaala 1959 Kulosaaren entisen hotellin muutostyö Wihuri Oy:n pääkonttoriksi 1973 Mäntän aluesairaalan laajennus 1970-1973
Lähteet
Aiheesta muualla Aino Kallio-Ericssonin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
Luokka:Suomalaiset arkkitehdit Luokka:Yli satavuotiaiksi eläneet suomalaiset Luokka:Vuonna 1917 syntyneet Luokka:Vuonna 2018 kuolleet