Nykyaikainen viisiottelu on olympialaji, joka koostuu useasta lajista. Mukana olevien lajien kokoelma vaihtelee.
Nykyaikainen viisiottelu oli olympialaisissa mukana ensimmäisen kerran vuonna 1912. Kun antiikin viisiottelussa simuloitiin antiikin sotilaalle tarpeellisia taitoja, nykyaikaisessa viisiottelussa lajeina olivat vuosisadan vaihteen ratsuväen sotilaalle olennaiset taidot. Lajin kehittäjän Pierre de Coubertinin ajatuksena oli, että sotilaat kohtaisivat toisensa taistelukentän sijaan olympialaisissa. Ratsuväen sotilas joutui ratsastamaan hevosella, ampumaan pistoolilla, miekkailemaan, uimaan ja juoksemaan.
Miekkoja tai hevosia ei käytetä nykyajan sodankäynnissä, eikä laji enää sovellu ihannesotilaan mittariksi. Sotilastaitojen harjoittelua varten on kehitetty sotilasviisiottelu.
1990-luvulle tultaessa nykyaikaista viisiottelua alettiin pitää hitaana ja vaikeasti seurattavana. Lajia uudistettiin perusteellisesti.
Vuonna 2026 nykyaikainen viisiottelu koostuu miekkailusta, uinnista, esteradasta ja ampumajuoksusta. Historia Nykyaikaisen viisiottelun kehitti nykyaikaisten olympialaisten isäksi kutsuttu paroni Pierre de Coubertin. Sana nykyaikainen erottaa lajin antiikin viisiottelusta. Kun antiikin viisiottelussa simuloitiin antiikin sotilaalle tarpeellisia taitoja, nykyaikaisessa viisiottelussa lajeina olivat 1800-luvun lopun ratsuväen sotilaalle oleelliset taidot. Sotilas joutui ratsastamaan hänelle ennestään tuntemattomalla hevosella, ampumaan pistoolilla, miekkailemaan, uimaan ja juoksemaan.pienoiskuva|George Patton ottelee Ranskan Jean de Mas Latrieta vastaan vuoden 1912 kesäolympialaisissa Tukhomassa. Olympialaisten ohjelmassa nykyaikainen viisiottelu oli ensimmäistä kertaa 1912 Tukholmassa. Tuolloin voiton vei isäntämaan Gösta Lilliehöök. Mukana oli myös myöhemmin toisessa maailmansodassa ansioitunut yhdysvaltalainen kenraali George S. Patton, joka sijoittui lopputuloksissa viidenneksi.
Nykyaikaisessa viisiottelussa vuosikymmenten ajan kilpailtiin vain yksi laji päivässä. Kuitenkin olympialaisten lajimäärän kasvaessa supistettiin viisiottelu 1992 Barcelonassa nelipäiväiseksi ja maastojuoksun sijaan päätöslajina oli ratsastus. Seuraavissa olympiakisoissa, 1996 Atlantassa laji ahdettiin yhteen päivään ja maastojuoksu siirrettiin taas viimeiseksi lajiksi. Vuoden 2008 uudistuksen jälkeen viimeisenä lajina on ampumajuoksu.
Maastojuoksussa otettiin käyttöön yhdistetystä tuttu Gundersenin menetelmä vuonna 1984 Los Angelesissa. Maastojuoksussa ja ratsastuksessa on lisäksi matkaa muutettu alkuperäisiä lyhyemmiksi.
Vuosina 1952–1992 olympiakisojen ohjelmassa oli myös joukkuekilpailu. Naiset kilpailivat olympiamitaleista ensimmäisen kerran Sydneyssä 2000.
Maailmanmestaruuskilpailuja on järjestetty vuodesta 1949 lähtien, naisille ensimmäisen kerran 1981. Vuodesta 1989 MM-kisoissa on kilpailtu myös viestissä (naiset vuodesta 1991).
Viisiottelun osalajit Henkilökohtainen kilpailu pienoiskuva|Ihmisen muotoisia maalitauluja vuonna 1928.Ammunnassa 4,5 mm ilmapistoolilla ammutaan pystyasennosta 10 metrin matkalta 20 laukausta. Laukausten välillä saa olla korkeintaan 40 sekuntia. Tulos 172 tuottaa tuhat pistettä, ja yksi piste jompaankumpaan suuntaan lisää tai vähentää 12 pistettä. Miekkailussa kaikki kilpailijat ottelevat toisiaan vastaan kalvalla. Ottelu ratkeaa yhdestä osumasta ja kaksoispistoja ei hyväksytä, otteluaika on yksi minuutti. Ellei minuutissa kumpikaan osapuoli saa osumaa, merkitään kummallekin tappio. Pisteitä saa 1 000, jos voittaa 70 % otteluistaan. Uinnissa matka on 200 metriä (masters-sarjoissa 100 metriä), tyyli on vapaa ja kääntymistekniikkaa ei ole määritelty. Miehillä 1 000 pistettä tuottaa aika 2.30, naisilla 2.40. Esteratajuoksussa urheilijat kilpailevat toisiaan vastaan 60–70 metrin pituisella radalla, jossa on kahdeksan estettä. Esteisiin voi kuulua esimerkiksi portaita, isoja pyöriä, seiniä, renkaita, tasapainopalkkeja ja apinapuita. Jokaisen urheilijan on suoritettava rata omalla radallaan ilman, että koskee maahan merkityn alueen ulkopuolella. Kaatumiset, esteen suorittamatta jättäminen tai radalta poistuminen johtavat rangaistuksiin tai hylkäykseen. Maaliintuloajat muunnetaan pisteiksi: jokainen sekunti vastaa kolmea pistettä.pienoiskuva|pysty|Viisiottelun ratsastusta Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1932. Ampumajuoksussa matka on 3 000 metriä, joka juostaan 800 metrin mittaisella radalla ja ennen jokaista kierrosta on ampumaosuus. Juoksu käydään pohjoismaisesta yhdistetystä tutulla Gundersenin menetelmällä siten, että aikaerot lähdössä ovat siihen asti saavutettujen yhteispisteiden mukaiset. Näin kilpailijoiden maaliintulojärjestys on myös kokonaiskilpailun lopputulosten järjestys. Ammuntamatka on 10 metriä ja taulun halkaisija 59,5 mm. Tauluun on osuttava viidesti enintään 50 sekunnin mittaisessa ajassa. Juoksuosuudelle saa lähteä heti, kun on saavuttanut viisi osumaa tauluun. Miehille tuhat pistettä tuottaa tasan 10 minuuttia, naisille 11.20. Kutakin puolta sekuntia kohti vähennetään tai lisätään 2 pistettä.
Viesti Viestikilpailuun osallistuu korkeintaan 16 joukkuetta kolmihenkisin joukkuein. Kilpailu käydään yksipäiväisenä. Jokainen joukkueen jäsen ampuu kymmenen laukausta, ui 100 metriä, miekkailee kerran yhtä kunkin muun joukkueen jäsentä vastaan, ratsastaa hevosella yhdeksän esteen yli ja juoksee 1 000 metriä.
Ammunnassa jokainen joukkueen jäsen ampuu 10 kertaa, joten joukkue ampuu yhteensä 30 laukausta. 258 ammuntapistettä (maksimi 300) antaa 1 000 pistettä. Jokainen piste tämän yli tai alle on 12 pisteen arvoinen. Miekkailussa jokainen joukkue miekkailee jokaista muuta joukkuetta vastaan niin, että kukin miekkailija ottelee yhtä jokaisen vastustajan miekkailijaa vastaan. Ottelussa käydään kolme yhdestä pistosta ratkeavaa, enintään minuutin kestävää ottelua (toisin kuin henkilökohtaisessa kilpailussa, jossa voitto ratkeaa yhdessä yhden piston ottelussa). Jos joukkue voittaa 70 % otteluistaan, se saa 1 000 pistettä, jokainen voitto yli tai alle sen on 12 pisteen arvoinen. Uinti käydään 3 x 100 metrin viestinä. Miehillä 3 minuuttia 15 sekuntia antaa 1 000 pistettä, naisilla 3 minuuttia 30 sekuntia. Jokainen 0,33 sekuntia tämän alle tai yli on arvoltaan 4 pistettä. pienoiskuva|Ratsastusta Amsterdamin olympialaisissa 1928Ratsastus suoritetaan viestiesteratsastuksena. Rata on 350 metriä pitkä ja siinä on yhdeksän yksinkertaista estettä. Ratsastusvauhti on 350 metriä minuutissa, joten joukkueen ihanneaika on kolme minuuttia. Virheetön ihanneajassa suoritettu ratsastus antaa 1 200 pistettä. Jokainen ihanneajan ylittävä sekunti vähentää neljä pistettä, yli neljän minuutin suoritus 240 pistettä ja hyppäämättä jäänyt este 80 pistettä. Esteen pudotus vähentää 16 pistettä, hyppäämisestä kieltäytyminen tai tottelemattomuus 20 pistettä, esteen pudottamiseen johtava kieltäytyminen 32 pistettä ja vaihtovirhe 40 pistettä. Maastojuoksu käydään Gundersenin menetelmällä, ja näin viimeisen osuuden maaliintulojärjestys on myös kilpailun lopputulosten järjestys. Pisteet lasketaan niin, että miehillä 14 minuuttia tuo 1 000 pistettä, naisilla 15 minuuttia 30 sekuntia. Jokainen sekunti yli tai alle vastaa neljää ottelupistettä.
Lajihistoria
+Lajitratsastuskalpamiekkailuvapaauintiammuntajuoksuesterataalkumaastoesteratsastus max. 5000 m5 min300 m ruutiase, 4 x 5 laukausta, 25 m, kääntyvät taulut4 km maastojuoksu -1954maastoesteratsastus max. 5000 m5 min300 m ruutiase, 4 x 5 laukausta, 25 m, kääntyvät taulut4 km maastojuoksu -1955maastoesteratsastus 4000 m5 min300 m ruutiase, 4 x 5 laukausta, 25 m, kääntyvät taulut4 km maastojuoksu -1963maastoesteratsastus 1500 m5 min300 m ruutiase, 4 x 5 laukausta, 25 m, kääntyvät taulut4 km maastojuoksu -1965maastoesteratsastus 1000–1500 m3 min300 m ruutiase, 4 x 5 laukausta, 25 m, kääntyvät taulut4 km maastojuoksu -1972kenttäesteratsastus 880 m3 min300 m ruutiase, 4 x 5 laukausta, 25 m, kääntyvät taulut4 km maastojuoksu -1988kenttäesteratsastus 600 m2 min300 m ruutiase, 4 x 5 laukausta, 25 m, kääntyvät taulut4 km maastojuoksu -1994kenttäesteratsastus 350-400 m1 min200 m ilmapistooli, 20 laukausta, 10 m3 km -2008ampumajuoksu -2012elektroniset aseet2028-esterata
Nykyaikaisessa viisiottelussa alkuperäinen lajien suoritusjärjestys oli ratsastus, miekkailu, ammunta, uinti ja maastojuoksu. Kilpailuissa jokainen maa asetti omat urheilijansa jokaiseen lajiin haluamaansa suoritusjärjestykseen ja tämän jälkeen maiden välinen suoritusjärjestys arvottiin. Alun perin ratsastus käytiin maastoestekilpailuna radalla, jonka maksimipituus oli 5000 metriä ja jonka esteet olivat kiinteitä. Esteiden maksimikorkeus oli 110 cm. Lajissa jokaisella urheilijalla oli alussa 100 pistettä, josta suoritettiin vähennyksiä kieltäytymisistä ja ihanneajan ylittämisestä. Ihanneaika laskettiin nopeudella 500 metriä minuutissa. pienoiskuva|Ammunta Amsterdamin olympialaisissa 1928 Miekkailussa oteltiin 5 minuuttia tai yksi pisto. Voitettujen otteluiden määrä ratkaisi sijoituksen. Tasatilanteessa käytiin uusintaotteluita niin kauan, että ero saatiin. Ammunnassa ammuttiin pistoolilla tai revolverilla kääntyviin tauluihin, jotka olivat näkyvissä 3 sekuntia kerrallaan. Ammuntamatka oli 25 metriä ja siinä ammuttiin neljä viiden laukauksen sarjaa. Uinti suoritettiin erissä 300 metrin matkalla ajan ratkaistessa sijoitukset. Maastojuoksussa matkana oli 4 kilometriä ja matkaan lähdettiin minuutin välein ajan ratkaistessa sijoitukset.
Kokonaiskilpailun tuloksen ratkaisi eri lajeissa saavutettujen sijalukujen summa, jolloin pienimmän sijalukujen summan saavuttanut voitti. Näitä sääntöjä noudattiin vuoden 1952 kesäolympialaisiin asti. Helsingin olympialaisissa lisättiin kilpailumuodoksi joukkuekilpailu kolmihenkisin joukkuein.
Ensimmäiset nykyaikaisen viisiottelun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1949. Tätä ennen lajissa kilpailtiin lähinnä olympialaisissa. pienoiskuva|Georg de Laval (1912) Helsingin olympialaisten jälkeen ryhdyttiin kehittämään pistelaskujärjestelmää epäoikeudenmukaiseksi koetun sijapistejärjestelmän sijalle. Vuosina 1950–1953 Suomessa ja Ruotsissa kokeiltiin progressiivista pistetaulukkoa ja vuonna 1953 päätettiin ottaa käyttöön Ruotsissa kehitetty lineaarinen pistelaskujärjestelmä. Ensimmäiset arvokilpailut, joissa pistelaskua käytettiin, olivat vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailut. Tällöin tuli käyttöön järjestelmä, jossa jokaisessa lajissa on ”perustasona” 1 000 pistettä, ja näitä sitten vähennetään tai lisätään sen mukaan, kuinka kilpailija suoriutuu. Tällöin voiton sai kilpailija, jonka yhteispistemäärä lopussa oli suurin.
Näitä sääntöjä käytettiin pienin pistelaskentaan tehdyin viilauksin aina vuoden 1963 maailmanmestaruuskilpailuihin asti. Kyseisissä arvokilpailuissa muutettiin ratsastusosuutta, joka lyhennettiin 1 500 metriin ja samalla otettiin käyttöön osittain putoavat esteet.
Vuonna 1965 järjestettiin ensimmäiset juniorikilpailut miesjunioreille. Samana vuonna lajin sääntöihin tehtiin muutoksia. Ratsastuksessa ihanneajan nopeusvaatimusta laskettiin 400 metriin minuutissa ja miekkailussa yhden ottelun kesto lyhennettiin kolmeen minuuttiin. Samalla pistelaskua miekkailussa muutettiin niin, että 1 000 pistettä sai, jos voitti 70 % otteluistaan aiemman 75 %:n sijaan. Myös uinnin 1 000 pistettä antavaa rajaa muutettiin, aiemmin tuhanteen pisteeseen vaadittiin aikaa neljä minuuttia, nyt 1 000 pistettä sai ajalla 3 minuuttia 54 sekuntia. Virallisesti nämä muutokset tulivat voimaan vuoden 1965 maailmanmestaruuskilpailuissa.
Seuraava muutos tehtiin vuoden 1972 olympialaisiin, jolloin muutettiin taas ratsastuksen ja uinnin sääntöjä. Ratsastuksessa siirryttiin maastoratsastuksesta kenttäesteratsastukseen. Samalla radan pituus lyhennettiin 800 metriin. Esteitä tuli olla 15, joista yhden kaksois- ja yhden kolmoiseste. Uinnissa 1 000 pistettä antava aika pysyi samana, mutta jokaisesta yli menevästä sekunnista sai 4 pisteen vähennyksen ja alle menevästä sekunnista 4 pisteen lisäyksen pistemäärään.