Pekka Akseli Kurenmaa (10. huhtikuuta 1933 Terijoki – 17. lokakuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen eversti.
Kurenmaan vanhemmat olivat kenraali Arvi Kurenmaa ja Oili Törnroos ja puoliso vuodesta 1962 Mirja Irmeli Virkkunen. Kurenmaa tuli ylioppilaaksi 1954, suoritti Kadettikoulun 1958 ja Sotakorkeakoulun 1967. Hän toimi Pohjan prikaatin opetusupseerina ja komppanianpäällikkönä 1958–1960, Kadettikoulun opetusupseerina ja komppanian varapäällikkönä 1960–1965, Helsingin sotilaspiirin esikunnan toimistoupseerina 1967–1968, Sotakorkeakoulun opettajana 1968–1976 ja apulaisjohtajana 1979–1983, Pääesikunnan toimistopäällikkönä 1976–1978, Hämeen jääkäripataljoonan komentajana 1978–1979, Lounais-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä 1983–1989 ja Sotatieteen laitoksen johtajana 1989–1993. Kurenmaa ylennettiin vänrikiksi 1955, luutnantiksi 1958, yliluutnantiksi 1961, kapteeniksi 1964, majuriksi 1968, everstiluutnantiksi 1974 ja everstiksi 1979.
Kurenmaa hoiti myös useita luottamustehtäviä, julkaisi artikkeleita ja toimitti muun muassa seuraavat teokset: Suomen puolustusvoimat ennen ja nyt, 1993 Sotakorkeakoulusta Maanpuolustuskorkeakouluksi: seitsemän vuosikymmentä 1924–1994, 1994 Tie ja sen raivaaja: kaatuneitten huollon kehittyminen sotiemme 1939–1944 aikana, 2002 (Jaakko Sillanpään kanssa)
Lähteet
Luokka:Suomalaiset everstit Luokka:Vuonna 1933 syntyneet Luokka:Vuonna 2004 kuolleet