pienoiskuva|Iwo Jiman taistelu taistelu käytiin Yhdysvaltojen ja Japanin välillä helmi–maaliskuussa 1945. Yhdysvallat osallistui toiseen maailmansotaan Euroopassa liittoutuneiden puolella akselivaltoja vastaan ja Tyynenmeren sotatoimissa Japanin keisarikuntaa vastaan.

Yhdysvallat pysyi toisen maailmansodan ensimmäiset kaksi vuotta puolueettomana. Maa kuitenkin liittyi sotaan julistamalla sodan Japanille sen jälkeen, kun Japani oli hyökännyt Pearl Harboriin. Neljä päivää myöhemmin Japanin liittolaiset Saksa ja Italia julistivat sodan Yhdysvalloille. Yhdysvallat osallistui sotaan lopulta niin Tyynellämerellä Japania vastaan kuin Pohjois-Afrikassa ja Euroopassa Saksaa ja Italiaa vastaan. Euroopassa sota päättyi toukokuussa 1945 ja Tyynellämerellä saman vuoden elokuussa.

Tuki liittoutuneille sodan alkuvaiheissa Toinen maailmansota alkoi Adolf Hitlerin johtaman Saksan hyökkäyksestä Puolaan syyskuussa 1939. Sekä Puolan valtaus että yhdysvaltalaisen rahtialuksen joutuminen saksalaisten kaappaamaksi sai yhdysvaltalaisten yleisen mielipiteen kääntymään eristäytyvää ulkopolitiikkaa vastaan syksyn 1939 aikana. Marraskuun alussa maassa vahvistettiin kongressin säätämä ”cash and carry” -laki, joka salli Yhdysvaltojen myydä aseita Isolle-Britannialle ja Ranskalle.Beevor 2012, s. 68 Presidentti Franklin D. Roosevelt oli tiedostanut ilmavoimien tärkeyden jo ennen sodan syttymistä. Hän oli käynnistänyt ohjelman, jossa Yhdysvallat alkoi valmistaa 15 000 lentokonetta vuodessa.Beevor 2012, s. 214–215

Kun sota Euroopassa osoittautui Saksalle menestyksekkääksi keväällä 1940, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Winston Churchill alkoi havitella Yhdysvaltoja mukaan sotaan. Hän esimerkiksi antoi presidentti Rooseveltille uhkakuvia siitä, että Saksa saattaisi saada brittilaivaston haltuunsa ja käyttää sitä Yhdysvaltoja vastaan.Beevor 2012, s. 119–120, 259 Ranska antautui kesäkuussa 1940. Kesäkuun aikana Yhdysvallat toimitti Isoon-Britanniaan 93 pommikonetta ja 50 syöksypommittajaa sekä puoli miljoonaa kivääriä, 80 000 konekivääriä, 25 000 pikakivääriä, 20 000 revolveria, 129 miljoonaa patruunaa ja 316 kranaatinheitintä.Roberts 2010, s. 148 Taistelu Britanniasta päättyi Saksan tappioon syksyyn 1940 mennessä.

Lend-Lease-ohjelma ja Atlantin julistus pienoiskuva|Yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa Yhdysvallat hahmotteli elokuussa 1941 antamallaan Atlantin julistuksella sodanjälkeistä maailmaa jo ennen kuin Yhdysvallat oli liittynyt mukaan sotaan. Maaliskuussa 1941 Rooseveltin hallinto allekirjoitti Lend-Lease-ohjelman, jossa yhdysvaltalaisia puolustustarvikkeita toimitettiin Britannian ja Ranskan lisäksi Neuvostoliitolle ja Kiinalle. Yhdysvallat alkoi toimittaa Neuvostoliitolle lentokoneita, kuorma- ja maastoautoja, panssarintorjuntatykkejä, terästä ja huomattavasti ruokaa. Myös Britannia lähetti Neuvostoliitolle kalustoa mutta huomattavasti vanhanaikaisempaa.Beevor 2012, s. 263

Heinäkuussa 1941 yhdysvaltalaisjoukkoja siirrettiin Islantiin ottamaan vastuu Islannin miehityksestä, mikä vapautti vapautti brittiläis- ja kanadalaisjoukkoja muihin tehtäviin.Beevor 2012, s. 260 Elokuussa 1941 Roosevelt ja Churchill allekirjoittivat Atlantin julistuksen, jossa Yhdysvallat ja Iso-Britannia lupasivat ”itsemääräämisoikeutta vapaututetulle maailmalle”. Elokuun aikana Yhdysvaltain edustajainhuoneessa hyväksytttiin ensimmäiset rauhanajan kutsunnat yhden äänen enemmistöllä.Beevor 2012, s. 261

Yksityiskohtainen avustusohjelma Neuvostoliitolle lyötiin lukkoon Moskovassa 28.–30. syyskuuta 1941 käydyissä neuvotteluissa, joissa Yhdysvaltoja edusti Averell Harriman, Yhdistynyttä kuningaskuntaa lordi Beaverbrook ja Neuvostoliittoa Josif Stalin. Sodan loppuun mennessä Yhdysvallat tuki Lend-Lease-ohjelmalla liittoutuneita yhteensä 50 miljardilla dollarilla, josta 38 miljardia annettiin Isolle-Britannialle.Roberts 2010, s. 147

Liittyminen sotaan Kauppasaarto ja välien kiristyminen Japanin kanssa Yhdysvallat tuki Tšiang Kai-šekin valtaa Kiinassa, ja vuoden 1941 aikana Yhdysvallat osallistui Japanin vastaisiin talouspakotteisiin vastauksena Ranskan Indokiinan valtaukseen.Roberts 2010, s. 251 Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat käyttäneet Ranskan Indokiinaa Tšiang Kai-šekin joukkojen huoltamiseen.Beevor 2012, s. 291–292 Yhdysvallat alkoi yhdessä brittien kanssa jäädyttää japanilaisten ulkomaanvaroja heinäkuussa 1941, ja 1. elokuuta käynnistettiin öljynvientikielto. Alun perin Rooseveltin hallinto oli kaavaillut Japanille talouspakotteita jo Kiinan–Japanin sodan alettua, ensin Nanjingin taistelun aikana ja pian myös useamman yhdysvaltalaisen saatua surmansa japanilaisten ilmahyökkäyksessä tykkivene Panayn kimppuun Jangtsejoella joulukuussa 1937. Japani esitti kuitenkin virallisen anteeksipyynnön aluksen upottamisesta, eikä pakotteisiin vielä ryhdytty. Kesäkuusta 1938 alkaen Roosevelt ja ulkoasiainministeri Cordell Hull pyrkivät rajoittamaan lentokoneiden vientiä Japaniin sen jälkeen, kun Japanin kolme päivää kestäneissä Kantonin pommituksissa kuoli tai haavoittui yli tuhat siviiliä. Vaikka vientiä ei varsinaisesti kielletty, yrityksiä kannustettiin silti ryhtymään ”moraaliseen kauppasaartoon”. Lentokonevienti päättyi kesän 1938 aikana.

Syksyllä 1941 käydyissä neuvotteluissa Roosevelt ja Hull alkoivat kannttaa jyrkkää politiikkaa, jossa vaadittiin Japanin vetäytymistä sekä Kiinasta että Ranskan Indokiinasta. Vaatimuksiin kuului myös kolmen vallan sopimuksen purkaminen Saksan ja Italian kanssa. Erityisesti öljysaarto tuotti Japanille vakavia huolto-ongelmia, mutta Japani kieltäytyi silti vetäytymästä miehittämiltään alueilta.Fischer 2010, s. 123 Japani toi 75 prosenttia öljystään Yhdysvalloista. Japanin sodanjohdolla ei ollut halukkuutta suuriin myönnytyksiin, ja Rooseveltin hallinnon jyrkät vaatimukset sai japanilaiset vakuuttumaan siitä, että sotavalmistelut olivat olleet oikeutettuja. Japanilaiset päättivät lamauttaa Yhdysvaltain laivaston voimakkaalla yllätyshyökkäyksellä.

Japanin hyökkäys Pearl Harboriin pienoiskuva|vasen|Japanin yllätyshyökkäys Pearl Harboriin sai Yhdysvallat liittymään sotaan joulukuussa 1941. 7. joulukuuta 1941 Japanin keisarikunta, Saksan liittolainen Tyynellämerellä, teki 2 403 yhdysvaltalaisen hengen vaatineen yllätyshyökkäyksen Yhdysvaltain laivastotukikohtaan Havaijin Pearl Harborissa. Yhdysvaltain laivaston aluksista upposivat viisi taistelulaivaa, kolme risteilijää, kolme hävittäjää, mutta Japanin suunnitelma tuhota Yhdysvaltain koko Tyynenmeren-laivasto kokonaan epäonnistui. 8. joulukuuta 1941 presidentti Roosevelt piti puheen Yhdysvaltain kongressille, joka antoi sodanjulistuksen Japanille. Saksa ja Italia julistivat sodan Yhdysvalloille 11. joulukuuta 1941,Fischer 2010, s. 127 mikä laajensi Euroopan-sodan maailmanlaajuiseksi konfliktiksi. Yhdysvallat astui sotaan liittoutuneiden puolella.

Washingtonin konferenssi Roosevelt ja Churchill tapasivat 22. joulukuuta 1941 Washingtonissa konferenssissa, johon otti osaa myös molempien maiden sotilasjohtoa. Tapaamisesta käytettiin nimeä ARCADIA. Konferenssissa sovittiin sotilaallisesta yhteistyöstä ja päätettiin perustaa yhteinen esikunta nimellä Combined Chiefs of Staff. Konferenssi päättyi 14. tammikuuta 1942. Yhdysvaltojen omien aselajien yhteistyöelimeksi perustettiin Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvosto.

Sodan alkuvaiheet Ensimmäisen puolen vuoden yhdysvaltalaiset joutuivat perääntymään Tyynellämerellä, jossa japanilaiset linnoittivat Tyynenmeren saaret ja Euroopan mailta vallatut Kaakkois-Aasian siirtomaat. Vuoden 1942 kesäkuun alkupuoliskolla yhdysvaltalaiset saavuttivat voiton Midwayn taistelussa ja sotilaallinen voimatasapaino Tyynellämerellä kääntyi Yhdysvaltain hyväksi. Yhdysvaltalaiset joukot myös osallistuivat brittien kanssa Pohjois-Afrikan sotaretkeen, jonka päätteeksi saksalaiset ajettiin pois Pohjois-Afrikasta. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon vuonna 1941 epäonnistui strategisesti ja pitkitti sotaa itärintamalla, mikä johti akselivaltojen heikentymiseen Euroopassa vuoden 1943 kesästä lähtien. Samana vuonna yhdysvaltalaiset osallistuivat maihinnousuihin Sisiliassa ja Italian niemimaalla, mikä aiheutti Italian fasistidiktaattorin Benito Mussolinin kukistumisen.

Sota Euroopassa pienoiskuva|Normandian maihinnousu: länsiliittoutuneet hyökkäsivät Ranskan rannikolle kesäkuussa 1944. Vuonna 1944 Yhdysvallat lähetti joukkoja ja kalustoa Länsi-Eurooppaan suunnattua massiivista maihinnousua varten. Yhdysvaltojen jatkuvasti kasvava laivantuotanto mahdollisti yhä suurempien sotatarvikemäärien kuljetuksen Atlantin yli ja siten myös Normandian maihinnousun onnistumisen.

Operaatio Overlord alkoi 6. kesäkuuta 1944 länsiliittoutuneiden maihinnousulla Normandian rannikolle Ranskassa. Kahdessa kuukaudessa liittoutuneet varmistivat sillanpääasemia Pohjois-Ranskassa, mikä avasi länsirintaman Euroopassa ja puristi Saksan länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton väliin. Länsiliittoutuneet vapauttivat Ranskan, Belgian, Luxemburgin ja Alankomaat Saksan miehityshallinnosta.

Vuoden 1944 joulukuussa alkoi natsi-Saksan hyökkäys Ardenneille, jossa saksalaiset aikoivat piirittää länsirintaman yhdysvaltalaiset ja brittiläiset joukot mottiin. Yhdysvaltain vahvistusjoukkojen kuitenkin onnistui ajaa saksalaiset pois Ardenneilta, ja Saksan viimeinen offensiivi tyrehtyi.

Kun Saksan puolustus alkoi romahtaa, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta käynnistivät Saksan asutuskeskusten ilmapommitukset, joissa lähes kaikki saksalaiset suurkaupungit tuhottiin maan tasalle. Presidentti Roosevelt, Winston Churchill ja Josif Stalin sopivat Jaltan konferenssissa Saksan sotilasmahdin lopettamisesta ja kansallisosialistisen hallinnon muuttamisesta demokraattiseksi valtiomuodoksi. Liittoutuneet päättivät jakaa Saksan ja Itävallan neljäksi miehitysvyöhykkeeksi Yhdysvaltain, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Neuvostoliiton kesken. Roosevelt kuoli kesken virkakautensa 12. huhtikuuta 1945, ja uudeksi presidentiksi tuli Rooseveltin kabinetin varapresidentti Harry S. Truman. 30. huhtikuuta 1945 Hitler teki itsemurhan ja Neuvostoliitto valtasi Berliinin. 8. toukokuuta 1945 Saksa allekirjoitti ehdottoman antautumissopimuksen ja Euroopan-sota päättyi.

Tyynenmeren sota pienoiskuva|Vuoden 1945 Okinawan taistelu Yhdysvaltojen ja Japani välillä oli yksi toisen maailmansodan suurimmista taisteluista. Saksan kukistumisen jälkeen Yhdysvaltain sotaponnistelut kääntyivät Tyynenmeren sodan päättämiseksi. Yhdysvaltain laivasto tuhosi täysin Japanin keisarillisen laivaston ja ilmavoimat. Yhdysvaltalaiset pommittajat alkoivat hävittää Japanin kaupunkeja muun muassa Tokion, Osakan ja Koben suurissa palopommituksissa. Iwo Jiman ja Okinawan saarten valtaamisen jälkeen Yhdysvallat laati suunnitelman Japanin maihinnoususta, joka nimettiin operaatio Downfalliksi. Operaatio Downfall kuitenkin peruttiin, koska yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset tiedemiehet kehittivät Manhattan-projektissa maailman ensimmäisen atomipommin. Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset ja Neuvostoliiton hyökkäys Japanin joukkoja vastaan Mantšuriassa painostivat Japanin hallituksen hyväksymään Potsdamin julistuksen ehdot. 15. elokuuta 1945 Japanin hallituksen valtuutetut allekirjoittivat ehdottoman antautumissopimuksen Yhdysvaltain laivaston taistelulaivan USS Missourin kannella. Japanin antautuminen päätti toisen maailmansodan. Toinen maailmansota oli kallein konflikti Yhdysvaltain historiassa ja puoli miljoonaa yhdysvaltalaista uhrasi henkensä siinä.

Sodan jälkeen Maailmansodan päättyessä taloutensa sodankäyntiin mobilisoinut Yhdysvallat vastasi yli puolesta maailman teollisuustuotannosta.