Ilkka Maunu Olavi Niiniluoto (s. 12. maaliskuuta 1946 Helsinki) on suomalainen filosofi ja matemaatikko. Niiniluoto toimi Helsingin yliopiston kanslerina vuosina 2008–2013. Sitä ennen hän toimi yliopiston rehtorina vuosina 2003–2008. Tieteen akateemikoksi hänet nimitettiin 10. maaliskuuta 2017. Joskus Niiniluotoa on kutsuttu ”valtakunnan viralliseksi filosofiksi”.
Elämä ja ura
Ilkka Niiniluoto syntyi helsinkiläiseen toimittajaperheeseen. Hänen isänsä Yrjö Niiniluoto (1900–1961) oli Helsingin Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja ja äitinsä Marja Niiniluoto (1919–1995) saman lehden kulttuuriosaston esimies. Perheen kolmesta lapsesta kaksi vanhinta, Maarit Niiniluoto ja Markku Niiniluoto, ryhtyivät vanhempiensa tavoin journalisteiksi. Kuopus Ilkka sen sijaan valitsi akateemisen uran.
Niiniluoto kirjoitti ylioppilaaksi Arkadian yhteislyseosta vuonna 1964 ja aloitti samana vuonna opinnot Helsingin yliopistossa. Hän opiskeli aluksi matematiikkaa ja fysiikkaa mutta siirtyi myöhemmin teoreettiseen filosofiaan.
Niiniluoto kertoo oman filosofisen heräämisensä tapahtuneen 10. heinäkuuta 1965, kun hän oli 19-vuotias. Herääminen tapahtui, kun hän tutustui analyyttiseen filosofiaan Eino Kailan ja Ludwig Wittgensteinin teosten kautta. Hänen omien sanojensa mukaan taustalla oli oivallus, että filosofia voisi olla "eksaktin tieteellistä ja järjestelmällistä kuten matematiikka mutta samalla yhtä romanttista ja kiehtovaa kuin kaunokirjallisuus”.
Niiniluoto valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi vuonna 1967, filosofian maisteriksi matematiikasta vuonna 1968 ja lisensiaatiksi vuonna 1971. Hän toimi filosofian osapäiväassistenttina vuosina vuosina 1969–1971, vierailevana tutkijana Stanfordin yliopistossa vuonna 1972 ja Suomen Akatemian filosofian tutkimusassistenttina vuosina 1971–1973. Niiniluoto väitteli filosofian tohtoriksi teoreettisesta filosofiasta vuonna 1974.
Niiniluoto toimi Helsingin yliopiston matematiikan apulaisprofessorina vuosina 1973–1981 ja teoreettisen filosofian professorina vuosina 1977–2014. Yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina Niiniluoto toimi vuosina 1990 ja 1993–1994. Niiniluoto toimi yliopiston kolmantena vararehtorina vuodet 1998–2003 ja rehtorina vuosina 2003–2008. Helsingin yliopiston kanslerina hän toimi vuosina 2008–2013. Rehtorina ja kanslerina toimiessaan hän oli virkavapaalla teoreettisen filosofian professorin virastaan. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2014.
Niiniluoto on toiminut Suomen filosofisen yhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1975. Sitä ennen hän toimi filosofisen yhdistyksen sihteerinä vuosina 1970–1973 ja varapuheenjohtajana vuonna 1974.
Luottamustoimet Ilkka Niiniluoto on toiminut lukuisissa tieteellisissä järjestöissä ja luottamustoimissa. Hän oli muun muassa Suomen tieteentutkimuksen seuran puheenjohtaja vuosina 1985–1986 ja International Federation of Philosophical Societiesin johtokunnan jäsen vuosina 1985–1988 sekä uudestaan vuodesta 1998 lähtien. Hän on ollut myös Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1985 lähtien, Institute International de Philosophien jäsen vuodesta 1988 lähtien ja Academia Europæan jäsen vuodesta 2004 lähtien. Niiniluoto oli Tieteellisten seurain valtuuskunnan hallituksen puheenjohtaja vuosina 2000–2014.
Niiniluoto on toiminut Acta Philosophica Fennican päätoimittajana vuodesta 1980 sekä useiden muiden tieteellisten julkaisujen toimituskunnassa.
Näkemyksiä
Maailmankuva ja maailmankatsomus
Niiniluodon mukaan maailmankuva on uskonnollinen, jos siihen sisältyy väitteitä, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi Raamattuun) tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. Maailmankuva on epätieteellinen, jos se sisältää tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevia väitteitä. Vaikka tieteessä ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, tällaisessa ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan järkiperäisempää hyväksyä tieteen tulokset. Näin ei tule menetellä siksi, että ne välttämättä olisivat tosia, vaan siksi, että ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelmän avulla.
Uskonnollisiin arvovaltoihin tai elämyksiin vetoavia perusteluja ei voi Niiniluodon mukaan pitää tieteellisesti todistusvoimaisina, sillä ne rikkovat tieteen menetelmää koskevia kriittisyyden ja puolueettomuuden vaatimuksia. Mikään tai kukaan arvovalta ei voi vaatia tieteessä itselleen ikuista asemaa. Vetoaminen uskonnollisiin arvovaltoihin sisältää lisäksi kehäpäätelmän. Yksityisten henkilöiden omat kokemukset ja elämykset eivät ole sisällöltään julkisesti koeteltavissa, joten ne eivät myöskään kelpaa tieteelliseksi todistusaineistoksi niiden kohteen olemassaolosta. Itse nämä elämykset voidaan kylläkin asettaa psykologian tutkimuskohteeksi, ja niiden syntytavalle voidaan yrittää antaa tieteellinen selitys.
Uskonnollinen maailmankuva on Niiniluodon mukaan edellä mainitussa mielessä epätieteellinen, jos se sisältää väitteitä, jotka ovat ristiriidassa tieteen tulosten kanssa. Uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva voivat tässä suhteessa joutua ristiriitaan keskenään.Niiniluoto 1984, s. 80–81.
Niiniluodon mukaan tieteellinen ja uskonnollinen maailmankuva voivat olla joissakin tapauksissa yhteensopivia. Tieteellinen ja uskonnollinen maailmankatsomus ovat hänen mukaansa kuitenkin ristiriidassa keskenään. Uskontojen arvovaltoina pitämiin kirjoituksiin nojautuva käsitys todellisuutta koskevan tiedon hankkimisesta ja perustelemisesta on Niiniluodon mukaan välttämättä ristiriidassa tieteen epädogmaattisen menetelmän kanssa. Tieteellisen maailmankatsomuksen kannattaja hyväksyy arvokäsityksen, jonka mukaan tieteellisen tutkimuksen keskeinen tavoite on totuus, ja tieto-opin, jossa sallitaan vain kriittinen tieteellinen menetelmä todellisuutta koskevan tiedon muodostamisen välineeksi.Niiniluoto 1984, s. 88
Yliopistomalli ja korkeakoulujärjestelmä
Niiniluoto kannattaa Wilhelm von Humboldtin luomaa tutkimusyliopistomallia ja katsoo että siihen voidaan yhdistää tulosvastuullisuutta korostava malli, kunhan yliopistojen tuottama tulos ymmärretään sivistysyliopistolle ominaisella tavalla
Niiniluoto vierastaa ajatusta siirtymisestä Suomessa ”yritysyliopistoihin”. Hänestä yliopistolaitoksen ydinarvot kiteytyvät seuraavasti, kuten Helsingin yliopiston strategiassa on esitetty:
Kriittisyys Totuus Tieto Tieteidenvälisyys Autonomia Sivistys Eettisyys
Tulosvastuullisuus ja tehokkuus ovat vain välttämätön ehto yliopistojen ydinarvojen saavuttamisessa.
Vaikka Niiniluodon mielestä yliopistojen tuottamat tekniset keksinnöt vaikuttavat merkittävästi kansalliseen talouskasvuun ja kilpailukykyyn, yliopistojen kansalaisiin kohdistuva sivistystehtävä on vähintään yhtä merkittävä voimavara. Yliopistot vaikuttavat kulttuuristen, yhteiskunnallisten ja hallinnollisten uudistusten kautta kansalaisten elämän laatuun ja tätä kautta niillä on suuri joskin epäsuora taloudellinen merkitys. Tiedeperustainen ajattelutapa kasvattaa kriittistä ajattelutapaa ja antaa näkemystä havaita propaganda ja huuhaa informaation tulvasta.
Teoksia Kirjoittanut
Truthlikeness (1987, Synthese Library, Springer)
Toimittanut
Lähteet H:gin yliopiston vuoden 2003 rehtorin vaalien ehdokasesittely
Viitteet
Aiheesta muualla Ilkka Niiniluoto Helsingin yliopisto. Filosofian laitos. Helsingin yliopiston kanslerin kotisivu. Ilkka Niiniluoto . Sophia-etiikkatesti. Ilkka Niiniluodon kirjoittama vastine Heikki Mäki-Kulmalan kirjoitukseen Niin & näin 1/1996. Ilkka Niiniluoto – sivistysyliopiston soihdunkantaja. Humanistilehti 5/2004. Ilkka Niiniluoto. 375 humanistia 14.4.2015. Helsingin yliopisto.
Luokka:Akateemikot (Suomi) Luokka:Analyyttiset filosofit Luokka:Suomalaiset ateistifilosofit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Helsingin yliopiston rehtorit Luokka:Helsingin yliopiston kanslerit Luokka:Suomalaiset humanistit Luokka:Suomalaiset skeptikot Luokka:Suomalaiset filosofit Luokka:Suomalaiset matemaatikot Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Tieteenfilosofit Luokka:Vuonna 1946 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Academia Europæan jäsenet