Aleksandr Fjodorovitš Trepov (; 30. syyskuuta (J: 18. syyskuuta) 1862 Kiova, Venäjän keisarikunta – 10. marraskuuta 1928 Nizza, Ranska)Трепов Александр Федорович Hrono.ru. Viitattu 1.1.2017. oli venäläinen poliitikko, joka toimi Venäjän keisarikunnan toiseksi viimeisenä pääministerinä marraskuusta 1916 tammikuuhun 1917.
Aleksandr Trepovin isä oli Pietarin kaupunginpäällikkönä (gradonatšalnik) toiminut Fjodor Trepov ja veli vuoden 1905 vallankumouksen aikana Pietarin kenraalikuvernöörinä toiminut kenraali Dmitri Trepov. Perhe oli aatelisia suurmaanomistajia. Käytään Pietarin paašikoulun Trepov liittyi vuonna 1880 vänrikkinä keisarilliseen kaartiin. Hän kuitenkin erosi armeijasta vuonna 1889 ja siirtyi virkamieheksi Venäjän sisäministeriöön. Vuosina 1892–1896 hän oli Pereslavin kihlakunnan aatelismarsalkka ja sen jälkeen virkamies valtakunnankansliassa. Trepov nimitettiin 1899 valtakunnanneuvoston sihteerin apulaiseksi, 1906 senaattoriksi ja 1914 valtakunnanneuvoston jäseneksi. Hän toimi marraskuusta 1915 alkaen liikenneministerinä Ivan Goremykinin ja Boris Stürmerin hallituksissa.Nordisk familjebok (1919), s. 671 Runeberg.org. Viitattu 1.1.2017. Trepov kiirehti muun muassa Muurmannin radan rakennustöitä.
Trepov nimitettiin Venäjän pääministeriksi Stürmerin seuraajana 23. (10.) marraskuuta 1916. Hän yritti huonolla menestyksellä palauttaa luottamuksen hallituksen ja valtakunnanduuman välille. Hän ajautui kiistoihin munkki Grigori Rasputinin ja oman hallituksensa sisäministerin Aleksandr Protopopovin kanssa. Lopulta keisari Nikolai II myönsi Trepoville eron 9. tammikuuta 1917 (27. joulukuuta 1916).
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Trepov pakeni Suomeen. Suomen tiedotusvälineiden mukaan hän tuli maahan 24. syyskuuta 1918 uimalla Siestarjoen yli yhdessä entisen sotaministerin Vladimir Suhomlinovin kanssa.Max Engman: Raja – Karjalankannas 1918–1920, s. 111. WSOY, Helsinki 2007. Trepov johti syksystä 1918 tammikuuhun 1919 Helsingissä toiminutta ”erikoista komiteaa venäläisten asioita varten Suomessa”, joka pyrki toimimaan valkoisten emigranttien virallisena Suomen-edustustona.Aleksi Mainio: Terroristien pesä – Suomi ja taistelu Venäjästä 1918–1939, s. 44. Siltala, Helsinki 2015. Trepov asettui myöhemmin Ranskaan, jossa hän oli yksi venäläisten monarkistien huomattavimpia johtajia.
Lähteet
Luokka:Venäjän keisarikunnan pääministerit Luokka:Liikenneministerit Luokka:Vuonna 1862 syntyneet Luokka:Vuonna 1928 kuolleet