Kalevi Antero Silvola (9. joulukuuta 1935 Pyhäjoki – 11. helmikuuta 2024 RaaheKuolinilmoitus. Kaleva 17.2.2024, s. 45.) oli suomalainen pappi, teologian tohtori, tutkija ja kirjailija.Suomen teologit Finlands teologer 2010

Perhetaustat Silvola syntyi Pyhäjoella maanviljelijä Antti ja emäntä Lempi Silvolan s. Ojala perheeseen.

Silvola avioitui vuonna 1964. Puoliso on ylilääkäri Hilkka Maija-Liisa Silvola s. Jousmäki. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Koulutus ja työura

Silvolan kohdalla opintielle lähtemiseen vaikutti aikoinaan kansakoulun opettaja Sylvia Halunen. "Hän sanoi minulle, että sinusta pitää tulla pappi. Silloin se oli utopistinen ajatus enkä sitä itse ymmärtänyt. Jotenkin vain se tuli mahdolliseksi, se oli käyttövoima, joka pani opiskeluprosessin käyntiin." Kirkkoherra tekee pehmeää laskua eläkkeelle

Kalevi Silvola valmistui ylioppilaaksi Oulaisten yhteiskoulusta 1958, minkä jälkeen hän opiskeli ja valmistui Helsingin yliopistossa teologian kandidaatiksi 1964, lisensiaatiksi 1971 ja väitteli tohtoriksi 1978. Kalevi Silvola vihittiin papiksi 1964 ja suoritti ylemmän pastoraalitutkinnon, laudatur, 1976. Hän toimi Etelä-Espoon seurakunnan virallisena apulaisena 1964–1969, Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan ylimääräisenä assistenttina 1969–1977 ja Raahen kirkkoherrana 1977–1999, jolloin jäi eläkkeelle.

Sivutoimet ja luottamustehtävät, huomioita Kalevi Silvola oli Ylioppilaskoti Konviktin isäntänä 1969–1972, Helsingin yliopiston dosenttina 1985–1992. Kalajoen Kristillisen Opiston kannatusyhdistyksen puheenjohtajana hän toimi 1978–2014. Oulun Diakonissalaitoksen Säätiön valtuuskunnan jäsenenä hän oli 1978–1983 sekä johtokunnan jäsenenä 1978. Oulun hiippakunnan pappisasessorina Silvola toimi 1981–1987. Vuosina 1989–1998 hän toimi Raahen rovastikunnan kasvatusasioiden pappina. Lestadiolaisen Uusheräyksen johtokunnan puheenjohtajuutta hän hoiti 1996–2015.

Vuosina 1996-2001 Silvola osallistui kirjoittajana ja muokkaajana Siionin Matkalaulujen uudistamistyöhön.

Kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi Silvola harrasti muun muassa kuorolaulua ja metsänhoitoa. Hänet ylennettiin luutnantiksi 1995 sekä valittiin Raahen Pekaksi 2001. Silvolalle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan kultaristi.Pekanpäivät, Annanpäivä, Raahen Pekat ja Fiiat...Pappismatrikkeli 2018. Suomen kirkon pappisliitto.

Kirjoittaminen Kalevi Silvola teki väitöskirjansa Todistaja ja todistus Uuden testamentin eksegetiikasta. Muutama muukin teos syntyi Uuden testamentin tutkimusalueelta. Joidenkin juhlakirjojen toimittamiseen hän osallistui. Silti työaikana aloitettu ja eläkeaikana jatkunut kirjoittaminen sai uuden suunnan: kaunokirjallisuuden. Päiväkirjaa Silvola piti 15-vuotiaasta lähtien, joten teosten tapahtumia on ankkuroitu osaksi todellisuuteen. Myös kehittymistä Silvola totesi tapahtuneen. Pelkistystä tuli. Joka ainoaa sanaa ja välimerkkiä tuli harkittua tarkkaan. Tärkeintä oli kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti. Sisältö ei synny vain huviksi, vaan myös hyödyksi.  Joutuu painiskelemaan itsensä, asioiden ja tekstin kanssa. "Kirjoittaminen on hyvin tärkeää minulle - siihen menee eniten aikaa eläkkeellä. Sitä voisi luonnehtia kipinäksi kirjoittaa itseni ja muiden iloksi. On kiva kirjoittaa, jos se koskettaa jotakin." Runoilija Silvolalta on useita teoksia. Jumala on läsnä useissa runoissa olemiseen luontevasti, korostamatta kuuluvana. Silti runoista löytyvät myös säkeet: "Hartaimmat puhuvat/ johdatuksesta,/ mutta minulta se katoaa."Pohjalaiset miehet rupesivat runoksi

Muutamia romaaneja Kalevi Silvola myös julkaisi. Puukuulat-teoksensa tiimoilta hän lausui "Sotavuodet olivat niin poikkeuksellista aikaa, että se ajanjakso porautui tulikirjaimin sielunmaisemaan". Nelivuotias pikkupoika koki syvästi sodan. Isäkin oli poissa rintamalla. Vuosikymmenien jälkeen hän palasi aihepiiriin ja tuloksena syntyi neljäsataasivuinen romaani. Tarinan runko, puitteet, ihmiset ja tapahtumaympäristö ovat todellisia. Kalevi Silvolan mukaan yksi suuri tunnetekijä tarinassa on pienen pojan kokema turvattomuus ja pelko isän lähtiessä sotaan.Pieni poika koki tur­vat­to­muut­ta, pelkoa ja ikävää

Kirjallinen tuotanto Sana, kirkko ja yhteys. Professori Aimo T. Nikolaisen juhlakirja, toimittaneet Kalevi Silvola ja Eino Wilhelms, Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 1972 Todistaja ja todistus. Väitöskirja, Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 1978 Lapset ja Jeesus, Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 1984 Nardusvoide ja suudelma, Suomen Eksegeettinen Seura, Helsinki 1989 Pienet auringot. Runokokoelma, Uusheräys ry, Jyväskylä 1997 Sinistä lunta. Runokokoelma, Uusheräys ry, Raahe 2000 Tämä nukkumaton valo. Runokokoelma, Uusheräys ry, Oulu 2003 Kerttu Kastelli, Heikki Silvola, Kalevi Silvola, Maastani ja kansastani laulan. Runokokoelma, Uusheräys ry, 2004 Sain hopeiset pisarat. Runokokoelma, Uusheräys ry, Oulu 2005 Silonvuoren yli. Romaani, Uusheräys ry, Oulu 2005 Aittola Marjatta, Honkanen Risto et al. Sata lähetyksen vuotta. Lestadiolainen Uusheräys lähetyksen rintamassa, toimittanut Kalevi Silvola, Uusheräys ry, Vaasa 2007 Pehmeä-ääniset kellot. Runokokoelma, Uusheräys ry, Vaasa 2009 Puukuulat. Romaani, Uusheräys ry, Vaasa 2009 Älykäs ja uskova, Uusheräys ry, Kurikka 2012 Perinne ja uudistus, Uusheräys eilen tänään ja huomenna, Uusheräys ry, Vaasa 2012 Huurrekoivujen alla. Romaani, Vaasa 2013 Kaarnatuulet. Runokokoelma, Uusheräys ry, Vaasa 2014 Menossa mukana, KS:n 80-vuotisjuhlakirja, toimittanut Kalevi Silvola, Uusheräys ry, Vaasa 2015 Maata polveni koski. Runokokoelma. Uusheräys ry, Vaasa 2017. Suvella ja lumella. Uusheräyksen Keskusliitto ry, 2019. Kotikeinussa. Runokokoelma. Kalevi Silvola, 2021. Eero Silvola, Kalevi Silvola, Meren rannalta sydänmaalle: kertomus Matti ja Augusta Silvolan suvusta. Kalevi Silvola, Vihanti 2021.

Lähteet

Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit Luokka:Suomalaiset teologit Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1935 syntyneet Luokka:Vuonna 2024 kuolleet