Kristiinankaupunki () on kaupunki Pohjanmaan maakunnassa.
Kristiinankaupungissa asuu henkilöä, ja sen pinta-ala on km², josta km² on sisävesiä ja km² merialueita. Väestötiheys on asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja % sen asukkaista puhuu äidinkielenään suomea ja % ruotsia.
Kristiinankaupunki on Suomen pisin nykyisin käytössä oleva kunnan nimi. Yleiskielessä, paikallisesti ja joissain kartoissa itse kaupunki tunnetaankin vain nimellä Kristiina.
Nimen alkuperä Kaupungin nimi oli aluksi Koppöstad. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe nimesi kaupungin uudelleen 1. maaliskuuta 1651 Kristiinankaupungiksi (). Brahe antoi kaupungille nimen senhetkisen kuningattaren Kristiinan mukaan, mutta on hyvin mahdollista, että hän ajatteli myös omaa vaimoaan, kreivitär Kristina Katarina Stenbockia, joka kuoli vuonna 1650.
Historia Esihistoria ja asutuksen syntyminen thumb|left|Pronssikautinen hautaröykkiö Metsälässä. Kristiinankaupungin alueella on ollut asutusta jo kivikaudella, jolloin asutus keskittyi merenrannan tuntumaan. Kivikautisia asuinpaikkoja on mm. Riarbäckin, Bergåsenin, Norrvikenin ja Lillsjön alueella. Pronssikautisia hautaröykkiöitä on löydetty mm. Uttermossan ja Metsälän alueelta ja rautakautisia Murmossbergeniltä.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 110
Asutus vakiintui keskiajalla. Kristiinankaupunki ja Tiukka (ruots. Tjöck) mainitaan ensimmäistä kertaa virallisissa kirjoituksissa vuonna 1303.Stolpe 1999, s. 80 Kaupungin alue oli alun perin hämäläisten asuttamaa aluetta. Ruotsista tulleet siirtolaiset saivat 1300-luvulla luvan asettua ”hämäläisten maahan”.
Asutus keskittyi 1560-luvulla Lapväärtin- ja Tiukanjoen varsille. Lapväärtti erotettiin vuonna 1594 omaksi kappeliseurakunnaksi Närpiöstä, vuonna 1607 seurakunnaksi ja seuraavana vuonna pitäjäksi. Alun perin Ulvilaan kuulunut Siipyy liitettiin 1600-luvun alussa Närpiön kappeliksi.
Kaupungin perustaminen ja kaupankäyntiä pienoiskuva|Kristiinankaupungille tyypillistä katunäkymää, taustalla raatihuone ja Ulrika Eleonoran kirkon kellotapuli. Alueen viljelijät hakivat 1500-luvulla lupaa rakentaa kaupunki Tiukanjoen suulle. Tuolloin lähin kaupunki Vaasa, oli pitkän matkan päässä ja tavaroiden kuljettaminen mutkaisilla ja kuoppaisilla teillä vaati kovaa työtä.
Kristiinankaupunki perustettiin vuonna 1649 Lapväärtin pitäjään Koppön saarelle. Pietari Brahe allekirjoitti Koppöstadin perustamisasiakirjan ja kaksi vuotta myöhemmin maanmittaaja Claes Claesson piirsi kaupungille asemakaavan Pietari Brahen pyynnöstä vuonna 1651 renessanssiajan ruutukaavamallin mukaan. Asemakaava on edelleen suurimmalta osin käytössä. Samana vuonna kaupunki sai maakaupungin oikeudet.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 111
Kristiinankaupunki kasvoi nopeasti perustamisensa jälkeen. Ensimmäisessä henkikirjassa vuodelta 1654 mainitaan 94 ruokakuntaa. Koulutoimi alkoi vuonna 1653 kun Kristiinankaupungin pedagogio perustettiin. Valtakieli oli ruotsi, mutta suomen kielellä oli tärkeä asema, sillä osa porvareista ja palveluskunnasta oli muuttanut kaupunkiin suomenkieliseltä alueelta.
Kaupankäynti oli 1600-luvulla Kristiinankaupungin merkittävin elinkeino ja kauppasuhteet ulottuivat Tukholmaan, Tallinnaan, Narvaan ja Lyypekkiin. Lapväärttiläiset ja närpiöläiset kävivät kauppaa kristiinalaisten kanssa, mutta jatkoivat myös omin venein talonpoikaispurjehdusta.
1700-luvulta on säilynyt puinen Ulrika Eleonoran kirkko, joka rakennettiin kirkkovuorelle vuosina 1698–1700. 1700-luvun puolivälin rakennuskantaa edustavat kantakaupungin laajemmat puutalokokonaisuudet.
Lebellin kauppiaantalo 1760-luvulta on ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa ainoana Suomessa on näkyvillä barokkisisustusta. Rakennus on toiminut museona vuodesta 1939 lähtien.
Kauppalaivaston pääkaupunki pienoiskuva|Kristiinankaupungin uusi kirkko. Kristiinankaupungista muodostui tärkeä merenkulkukaupunki 1800-luvulla, kun sille myönnettiin tapulikaupungin oikeudet. Ulkomaanpurjehdus ja -kauppa lisääntyivät voimakkaasti ja Kristiinankaupungissa sijaitsi yksi maan suurimmista kauppalaivastoista. Varsinaiset pitkänmatkanpurjehdukset alkoivat 1840-luvulla, jolloin Hoppet-alus purjehti Länsi-Intiaan kapteeninaan J. V. Snellmanin veli Carl August Snellman. Kristiinalaisalukset kävivät mm. New Yorkissa, Rio de Janeirossa, Sydneyssä ja Yokohamassa. Vuonna 1853 Kristiinankaupungin kaupanvaihdon arvo oli noin 11 % koko maan kauppavaihdosta ja tärkeimmät vientiartikkelit olivat terva ja puutavara.
Varallisuuden kasvu näkyi myös henkisessä elämässä. Kauppiaat ja laivanvarustajat pitivät yllä värikästä seura- ja kulttuurielämää, jonka näkyvintä muotoa edusti Sällskapsteatern. Kristiinankaupunkiin valmistui vuonna 1856 uusi Ernst Lohrmannin suunnittelema kivinen raatihuone ja vuonna 1897 arkkitehti Johan Jacob Ahrenbergin suunnittelema punatiilinen Kristiinankaupungin uusi kirkko.
1800-luvun lopulla Kristiinankaupungin taloudellinen kehitys taantui ja laivanrakennus menetti merkitystään höyrylaivojen yleistyttyä. Kristiinan satama jäi Porin ja Vaasan satamien varjoon ja myös seudun talonpoikaispurjehdus tyrehtyi.
Siipyyn kappeliseurakunta erotettiin omaksi seurakunnaksi vuonna 1860 ja Kristiinankaupungin kappeliseurakunnasta muodostettiin itsenäinen seurakunta vuonna 1897. Tiukan ja Puskamarkin kylät pysyivät kaupunkiseurakunnan yhteydessä.
Kehittyminen kaupunkina Kaupunkia ympäröivä maaseutu kehittyi 1800-luvun lopulla. Tiukassa sijaitsi kruunun tislaamo ja Tiukanjoen rannalla sijaitsi useita myllyjä.Stolpe 1999, s. 82
1800-luvulla seudun väkiluku lisääntyi nopeasti, mikä johti myös väestöpaineeseen. Kristiinasta käytiin vilkasta siirtolaisuutta Pohjois-Amerikkaan.
31. tammikuuta 1918 käytiin Kristiinankaupungin taistelu, joka oli Suomen sisällissodan ainoa Etelä-Pohjanmaalla käyty punaisten ja valkoisten välinen taistelu.
Väestön jatkuva väheneminen ja heikko taloudellinen kehitys johtivat vuonna 1972 suureen kuntaliitokseen. Nykyiseen Kristiinankaupunkiin ovat kuuluneet vuodesta 1973 Kristiinankaupungin keskustan lisäksi entiset kunnat Tiukka, Siipyy ja Lapväärtti. Liitoshetkellä Kristiinankaupungista tuli pinta-alaltaan yksi Suomen suurimmista kaupungeista.
Maantiede Kristiinankaupunki sijaitsee noin sadan kilometrin päässä sekä Vaasasta, Seinäjoelta että Porista. Sen naapurikunnat ovat Isojoki, Karijoki, Merikarvia, Närpiö ja Teuva.
Kristiinankaupungissa entisen Lapväärtin kunnan alueella sijaitsee Pohjanmaan maakunnan korkein maastonkohta, Bötombergen eli Pyhävuori, jonka monesta huipusta korkein ulottuu 130 metrin korkeudelle merenpinnasta.Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Lapväärtin esittely), s. 348–352. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
Vesistöt Kristiinankaupungissa on kaikkiaan 35 järveä. Niistä suurimmat ovat Härkmerifjärden, Storträsket ja Blomträsket.
Luonto Kristiinankaupungin Natura-kohteita ovat keskustan itäpuolella sijaitsevat metsäalueet Pohjoislahden metsä ja Tiilitehtaanmäki, sekä Kristiinankaupungin saaristo, Lapväärtin kosteikot, Lapväärtinjokilaakso ja Pyhävuori, jota pidetään sekä geologisesti että biologisesti yhtenä Länsi-Suomen arvokkaimmista kallioalueista.
Aluerakenne Taajamat pienoiskuva|Kiilin satamaa Siipyyn kirkonkylässä. Vuoden 2024 lopussa Kristiinankaupungissa oli 6 121 asukasta, joista 4 212 asui taajamissa, 1 839 haja-asutusalueilla ja 70:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kristiinankaupungin taajama-aste on 69,6 %. Kristiinankaupungin taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:
# Taajama Väkiluku(31.12.2024) 1 Kristiinankaupungin keskustaajama 2 588 2 Lapväärtti 1 391 3 Tiukka 233
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
Kylät Entisen Lapväärtin kylät Dagsmark, Härkmeri, Lappfjärd (Lapväärtti), Lålby, Uttermossa, Åback (Peninkylä).
Entisen Siipyyn kylät Sideby (Siipyy), Skaftung, Ömossa (Metsälä)Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 104. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978.
Entisen Tiukan kylät Påskmark (Puskamarkki), Tjöck (Tiukka).Suomenmaa 7, s. 263.
Väestö
Kristiinankaupungin asukasluku on yhteensä asukasta. Kristiinankaupungin asukasluku pysytteli yli 9 000 tuntumassa aina 1980-luvun puoliväliin saakka, minkä jälkeen asukasluvun kehitys kääntyi selvempään laskuun viimeistään 1990-luvun puolivälin jälkeen. Kristiinankaupungissa toteutettiin vuonna 1973 kuntaliitos, jolloin Lapväärtti, Siipyy ja Tiukka muodostivat Suur-Kristiinan. Oheisessa kuvaajassa on esitetty Kristiinankaupungin väestönkehitys vuosittain vuodesta 1972 lähtien. Käytetty kuntajako vastaa nykyisin voimassa oleva jakoa.
Tilastokeskuksen vuoden 2024 väestöennusteen mukaan Kristiinankaupungin asukasluku jatkaa laskua. Väestöennusteen mukaan Kristiinankaupungin väkiluku olisi vuonna 2030 noin 5 723 asukasta, vuonna 2035 noin 5 466 asukasta, vuonna 2040 noin 5 251 asukasta ja vuonna 2045 noin 5 072 asukasta.
Asuminen
Kristiinankaupungin suosituin asumismuoto on omakotitalo, jossa asuu valtaosa kaupungin asuntokunnista (74,1 % vuonna 2024). Toiseksi suosituin asumismuoto on rivitalo, jossa asuu noin 18,1 prosenttia asuntokunnista. Kerrostaloissa asuu noin 7,9 prosenttia asuntokunnista.
Yksinasuvien osuus Kristiinankaupungin asuntokunnista on 40,7 prosenttia eli noin 1 200 asuntokuntaa. Kahdestaan asuvien osuus on 38,5 prosenttia eli noin 1 100 asuntokuntaa. Kolmen asukkaan asuntokuntia on 10,2 prosenttia eli noin 300, 4–6 asukkaan asuntokuntia 10,3 prosenttia eli noin 305 ja seitsemän tai useamman asukkaan asuntokuntia 0,3 prosenttia eli noin 10.
Kieli ja etnisyys Kristiinankaupunki on kaksikielinen kaupunki. Vuoden lopussa Kristiinankaupungin väestöstä enemmistönä prosenttia asukkaista puhuu ruotsia ja prosenttia puhuu suomea. Vieraskielisten osuus väestöstä on prosenttia. Kristiinankaupungissa asuvia ulkomaan kansalaisia oli vuoden 2024 lopussa 6,9 prosenttia.
Muutama vuosi ennen Kristiinankaupungin ja sen lähikuntien liitosta pidettiin vuoden 1970 väestönlaskenta. Sen mukaan Kristiinankaupungin kaupungissa oli suomenkielinen enemmistö (54,2 prosenttia) ja liitoskunnissa ruotsinkielinen enemmistö: Lapväärtissä 70,1 prosenttia, Siipyyssä 58,5 prosenttia ja Tiukassa 92,0 prosenttia. Vielä vuoden 1960 väestönlaskennassa myös kaupungissa oli ruotsinkielinen enemmistö (51,7 prosenttia). Kuntaliitoksen jälkeen Kristiinankaupunki on ollut enemmistöltään ruotsinkielinen.
Vuoden 2024 lopussa Kristiinankaupungissa asui 422 ulkomaan kansalaisista ja yhteensä 471 ulkomaalaistaustaista. Suurin osa ulkomaiden kansalaisista on eurooppalaisia (292), joista suurimmat väestöryhmät ovat ukrainalaiset (158), virolaiset (48) ja ruotsalaiset (30). Aasialaistaustaista väestöä edustavat filippiiniläiset (19), vietnamilaiset (17) ja irakilaiset (12). Afrikkalaistaustaisesta väestöstä suurin ryhmä on nigerialaiset (12).
Hallinto ja politiikka Hallinto Kristiinankaupungin kaupunginjohtaja oli vuosina 2005–2018 Riitta El-Nemr. Mila Segervall aloitti virassa El-Nemrin jäätyä eläkkeelle.
Valtuutettujen paikkajako
Talous ja elinkeinot
Talousalueena Kristiinankaupunki kuuluu Suupohjan rannikkoseutuun, jonka alueellinen bruttokansantuote oli 44 514 euroa asukasta kohden vuonna 2022. Alueellinen BKT on maan keskiarvoa pienempi ja seutukuntien keskinäisessä vertailussa 19. suurin.
Kristiinankaupungissa oli vuonna 2022 yhteensä 2 319 työpaikkaa ja kunnassa asui 2 470 työllistä työssäkäyvää. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus työllisistä on 73,1 prosenttia. Kristiinankaupungin työpaikkojen suhde on palveluvaltainen. Palvelujen osuus työpaikoista on 69,9 prosenttia, jalostuksen 17,4 prosenttia ja alkutuotannon 11,3 prosenttia.