pienoiskuva|Kreikkalaisen tulen käyttöä kuvattuna käsikirjoituksessa Skyllitzes Matritensis 1100-luvulta. pienoiskuva|Kreikkalaisella tulella täytettyjä savikranaatteja. Kreikkalainen tuli (, ”merituli") oli palava neste, jota käytettiin aseena Bysantissa. Sitä käytettiin ensimmäisen kerran keisari Konstantinos IV:n aikana vuonna 673 arabien laivastoa vastaan.Heikura s. 19–26
Toiminta
Syyriasta paenneen kristityn arkkitehti Kallinikoksen sanotaan keksineen 671 aseen, jota käytettiin maalla ja erityisesti merellä. Tulta pystyttiin suihkuttamaan vihollislaivojen päälle ja sitä oli lähes mahdoton sammuttaa. Tästä syystä viholliset pelkäsivät Bysantin laivastoa. Voidaan sanoa Bysantin laivaston etulyöntiaseman olleen pitkälti kreikkalaisen tulen ansiota, koska vihollisalus ei voinut uskaltautua 50 metriä lähemmäksi. Sitä käytettiin lähinnä linnoituksissa, mutta erityisesti laivastossa, koska vihollisaluksilla ei ollut keinoja suojautua siltä. Vaikuttava aine syttyi tuleen joutuessaan veden kanssa kosketuksiin. Alkuaikoina sitä käytettiin myös jalkaväessä eräänlaisissa sotilaiden kantamissa liekinheittimissä.
Aluksi kreikkalaista tulta ammuttiin katapulteilla. Myöhemmin kehitettiin pumpulla toimiva liekinheitin (sifoni). Alusta, jossa oli liekinheitin, kutsuttiin nimellä sifonoforos (sifoninkantaja). Liekinheittimet olivat pronssia, ja ne oli usein muotoiltu leijonan tai lohikäärmeen pään muotoisiksi. On esitetty, että viikinkien laivojen lohikäärmeenpäät olisivat olleet imitaatiota bysanttilaisten laivojen sifoneista – moni viikinkialus kohtasi loppunsa Mustallamerellä taistelussa bysanttilaisia vastaan.
Kaikkein hurjin taistelu kreikkalaisen tulen avulla oli ilmeisesti ruseja vastaan käyty taistelu 11. kesäkuuta 941 Bosporinsalmen suulla Hieronissa. Tarkemman kuvauksen meritaistelusta jätti Liutprand Cremonalainen:
Muinaisvenäläinen Nestorin kronikka 1100-luvulta kertoi hurjasta taistelusta: ”Ikään kuin kreikkalaisilla olisi ollut hallussaan taivaallinen salama, sen he päästivät irti ja sillä he polttivat meidät. Siksi emme voittaneet heitä.” Nestorin kronikka, s. 33
Kreikkalaisen tulen valmistukseen tarvitut ohjeet olivat erittäin salaisia, eikä sen tarkkaa koostumusta tiedetä vieläkään. Tämä ainakin maaöljyä, pikeä ja rikkiä sisältänyt palava neste ei sammunut vedellä, vaan sen sammuttamiseen jouduttiin käyttämään viiniä, hiekkaa tai virtsaa. Koostumus voidaan kuitenkin päätellä aineen ominaisuuksien ja tuolloin saatavilla olleiden raaka-aineiden pohjalta. Koska aine syttyi vedessä, siinä on ollut mukana kalsiumoksidia (sammuttamatonta kalkkia). Tahmeus on aikaansaatu kolofonihartsilla, piellä ja maaöljyllä. Savu ja myrkkyvaikutus on saatu aikaan rikillä ja piellä. Palavana ainesosana lienee ollut maaöljy. Koska aine paloi myös veden alla, siinä on ollut mukana hapetin, kuten kaliumnitraatti (salpietari). Tämä on saanut myös palavan aineen räiskymään ympäriinsä.
Viimeisen kerran kreikkalaista tulta käytettiin Konstantinopolin piirityksessä 1453, jolloin kaikki seoksen tunteneet kemistit ja teknikot kaatuivat.
Katso myös
Napalm Polttopullo Termiitti
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Bysantin valtakunta Luokka:Polttotaisteluaseet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit