thumb|right|400px|Nortonin teoreeman mukaisesti kuormavastuksen kannalta mikä tahansa tehonlähteitä ja vastuksia sisältävä piiri voidaan korvata rinnan kytketyllä Nortonin virtalähteellä ja vastuksella .
Nortonin menetelmää käytetään tasa- tai vaihtosähkössä virtapiirin yksittäisen vastuksen tai impedanssin virran selvittämiseen. Menetelmä on kolmivaiheinen ja muistuttaa Theveninin laskentamenetelmää.
Nortonin teoreema Nortonin teoreeman mukaan mikä tahansa kaksinapainen resistansseista ja jännite- ja virtalähteistä koostuva piirielementti on sähköisesti ekvivalentti ideaaliselle virtalähteelle, jonka rinnalle on kytketty vastus. Teoreema pätee myös yksitaajuisille lineaarisille vaihtovirtajärjestelmille. Nortonin sijaiskytkentä on prototyyppipiiri, jota käytetään esittämään virtageneraattoria tai paristoa. Piiri koostuu ideaalisesta virtageneraattorista, jonka rinnalle on kytketty ideaalinen vastus.
Bell Labsin insinööri Edward Lawry Norton (1898–1983) julkaisi teoreeman vuonna 1926.
Laskuesimerkki Määritetään kuvan virtapiirin impedanssin virta Nortonin laskentamenetelmällä.
Kuva:E13z123s12i123.gif
Vaihe 1. Oikosuljetaan ja lasketaan ko. virtapiirin kohtaan syntyvä oikosulkuvirta.
Kuva:E13z12s12i123.gif
Oikosulkuvirta voidaan laskea usealla eri laskentamenetelmällä, mutta seuraavassa esimerkissä käytetään silmukkamenetelmää.
Vaihe 2. Ratkaistaan virtapiirin kokonaisimpedanssi , impedanssi :n poistamisen jälkeen.
Vaihe 3. Muodostetaan Nortonin virtalähde :n virran laskemiseksi.
Kuva:I03z03.gif
Tasavirralla laskettaessa pätee.
Vaihtovirralla laskettaessa pätee.
Muita virtapiirien laskentamenetelmiä Tähtipistepotentiaalimenetelmä Theveninin menetelmä Kirchhoffin laskentamenetelmä Silmukkamenetelmä Solmumenetelmä
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Sähkötekniikka