Frans Heikkinen (22. huhtikuuta 1906 Paltamo – 8. lokakuuta 1943 Lieksa) oli suomalainen maastohiihtäjä ja olympiaedustaja. Heikkinen edusti Suomea Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa 1936. Heikkinen osallistui 50 kilometrin hiihtoon, jossa sijoittui seitsemänneksi. Heikkinen kuoli jatkosodan aikana aivoverenvuotoon.
Hiihtoura
Frans Heikkinen valmistui opettajaksi Kajaanin seminaarista 1926. Hän kilpaili opettajatyön ohessa maastohiihdossa saavuttaen vuonna 1931 ensimmäisen SM-mitalinsa 10 km:n joukkuehiihdosta Paltamon Urheilijoissa. Seuraavan vuoden SM-kisoissa hän oli joukkuehiihdon SM-kultaa voittaneessa Kainuun Hiihtoseuran joukkueessa. Joukkue uusi Suomen mestaruutensa myös vuonna 1933. Henkilökohtaisesti hän sijoittui niin vuoden 1932 ja vuoden 1933 SM-kisoissa silloisella pikamatkalla molempina talvina neljänneksi. Muissa merkittävissä silloisissa suomalaisissa hiihtokisoissa hänet parhaat saavutuksensa olivat vuonna 1932 Puijon hiihtokisojen 50 km:n voitto, vuonna 1935 Salpausselän kisojen 50 km:n toinen sija sekä vuonna 1934 Ounasvaaran kisojen 50 km:n kolmas sija.He antoivat kaikkensa, s. 358.
Frans Heikkinen oli mukana myös arvokisoissa. Hän oli Garmisch-Partenkirchenin vuoden 1936 olympialaisten 50 km:llä toiseksi parhaana suomalaisena seitsemäs ruotsalaisten ottaessa kisassa nelosvoiton. Hän oli vielä vuonna 1938 mukana Lahden MM-hiihtojen 50 km:llä, mutta sijoitus oli silloin vaatimaton 33. sija.He antoivat kaikkensa, s. 359.
Hiihtovalmentajana
Vuoden 1936 olympialaisten jälkeen Heikkinen siirtyi yhä enemmän hiihdon valmennukseen. Hän oli 1930-luvun lopulla Hiihtoliiton kausivalmentajana.
Sotavuodet
Talvisodassa luutnantti Frans Heikkinen taisteli Kuhmossa Er.P. 14:n komppanianpäällikkönä. Hän oli mukana suomalaisille menestyksellisesti päättyneissä Kuhmon taisteluissa, joissa erityisesti joulukuun alun taisteluvaiheessa paikallisista rajaseudun voimista kootut erilliset pataljoonat pitivät puoliaan ennen isompien sotatoimiyhtymien saapumista.
Jatkosodassa Heikkinen toimi JR 31:n komppanianpäällikkönä Rukajärven suunnalla aina toukokuuhun 1942 asti. Sen jälkeen hän siirtyi divisioonan urheilu-upseeriksi tehtävään hiihtovalmennus.
Frans Heikkinen menehtyi sotasairaalassa aivoverenvuotoon, jonka oli aiheuttanut ylirasitus partiotehtävissä Rukajärven suunnalla.
Heikkisen poika oli historioitsija Antero Heikkinen.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset maastohiihtäjät Luokka:Suomalaiset maastohiihtovalmentajat Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Vuonna 1906 syntyneet Luokka:Vuonna 1943 kuolleet