Méndez Núñez oli Espanjan laivaston vuonna 1870 vesillelaskettu ironclad, joka oli alun perin 38-tykkinen potkurifregatti Resolución.

Valmistus Alus määrättiin valmistettavaksi 18. marraskuuta 1859 Reales Astilleros de Esteirossa Ferrolissa nimellä Nuestra Señora del Patrocinio, mutta 28. joulukuuta annettiin määräys muuttaa aluksen nimeksi Resolución. Köli laskettiin 22. syyskuuta 1859. Alus laskettiin vesille 19. syyskuuta 1861 ja otettiin palvelukseen 28. huhtikuuta 1862.Gardiner 2002 s. 381todoavante.es - Resolución

Aluksen uppouma oli 3 200 tonnia ja pituus 70 metriä. Rungon leveys oli 14 metriä ja syväys 6,16 metriä. Alukseen oli asennettu nimellisteholtaan 500 hevosvoiman höyrykone, mikä mahdollisti 11 solmun nopeuden. Aluksen varastoihin oli mahdollista sijoittaa 350 tonnia hiiltä. Aluksen aseistuksena oli 15 kappaletta 20 senttimetrin (68 naulan) tykkejä, 26 kappaletta 16 senttimetrin (32 naulan) tykkejä ja kaksi 15 senttimetrin (24 naulan) pronssista haupitsia. Miehistöä aluksella oli 500 henkeä. Aluksen valmistuskustannukset olivat 3 661 741 pesetaa.

Palvelus Palvelukseenotettaessa alus liitettiin koulutuslaivueeseen lippulaivaksi päällikkönään Don Luis Hernández Pinzón. Kesäkuussa 1862 alus liitettiin Tyynenmeren laivueeseen potkurifregatti Triunfon kanssa. Kumpikin alus siirrettiin La Carracan telakalle varustettavaksi uuteen tehtävään.

Alukset lähtivät 10. elokuuta Cádizista. Niihin liittyivät Rio de la Platassa potkurikuunari Virgen de Covadonga ja hieman myöhemmin potkurikuunari Vencedora. Pinzón oli laivueen komentajana ja lippulaiva Resoluciónin päällikkönä oli Don Manuel de la Rigada y Leal. Laivueen tehtävät olivat tieteellisiä ja poliittisia. Alukset kiersivöt Etelä-Amerikan Atlantin puoleista rannikkoa etelään, läpäisivät Kap Hornin ja vierailivat Tyynenmeren satamissa, kunnes saapuivat 9. lokakuuta 1863 San Franciscoon.

Alusten palatessa Perun rannikolla Pinzón päätti puolustaa espanjalaisia siirtolaisia. Hän valtasi 14. huhtikuuta 1864 Chincha saaret ottaen samalla sotavankeja. Suuri osa siirtokunnasta lähti Callaosta Covadongan hinaamalla höyrylaiva Heredialla, jota suojasivat molemmat fregatit. Perun laivaston alukset olivat valmiina estämään kuljetuksen. Taistelua ei kuitenkaan syntynyt.

Pinzón erotettiin tehtävästään 9. marraskuuta ja hänen tilalleen tuli Don José Manuel Pareja. Vaikka sotatoimet vältettiin Peru vahvisti alueella olevia joukkojaan. Seuraavassa välikohtauksessa 1865 sai surmansa aluksen miehistönjäsen, joka oli Callaossa viettämässä vapaa-aikaa. Taisteluiden alkaminen vältettiin, mutta sotakiihkoilijat aloittivat vallankumouksen Perussa. Chilessä tapahtuneiden häiriöiden vuoksi laivue siirtyi Chileen, missä hallinto tuki avoimesta Perun kapinoitsijoita.

Parejan laivue saartoi Chilen rannikon ja valtasi 27 kauppa-alusta. Perussa kenraali Prado julistautui diktaattoriksi ja teki sopimuksen Chilen kanssa aloittaen varustautumisen sotaan. Chilen laivaston Esmeralda valtasi 26. marraskuuta 1865 Papudon taistelussa Covadongan, minkä jälkeen Pareja teki epätoivoissaan itsemurhan. Prikaatikenraali Méndez Núñez otti laivueen komentoonsa ja keskitti sen Valparaisoon.

Alus osallistui Valparaison pommitukseen 31. maaliskuuta ja Callaon pommitukseen 2. toukokuuta 1866. Näissä aluksen miehistö käytti kaikkiaan 1 304 kranaattia. Alukseen osui 19 kertaa, mikä aiheutti 3 miehistönjäsenen kuoleman ja haavoitti 11. Aluksen päälliköksi tuli maaliskuussa Carlos Valcárcel Ussel de Guimbarda.

Tyynenmeren tilanteen rauhoituttua alus palasi 10. toukokuuta Mendézin johtaman laivueen mukana Kap Horniin, jonka läpäistessään se menetti 13. kesäkuuta peräsimenstä ja oli upota ollessaan tuuliajolla. Alus ankkuroitiin 22. kesäkuuta Falklandin eteläpuolelle Lobos Marinosin rantaan. Aluksen päällikkö lähetti veneen Port Stanleyyn, mistä saapunut brittiläinen Spiteful hinasi vaurioituneen fregatin Port Stanleyyn. Brittialuksen jatkaessa matkaa Montevideoon ja Rio de Janeiroon lähetettiin tieto laivueen komentajalle, joka lähetti siipiratasalus Colónilla tarvikkeita fregatin vaurioiden korjaamiseksi.

Vaurioiden korjaamisen jälkeen Resolución ja Colón lähtivät 16. syyskuuta Rio de Janeiroon, jonne ne saapuivat 7. lokakuuta. Miehistön levon jälkeen alus lähti 29. lokakuuta urca Trinidadin saattamana Cartagenaan, jonne se saapui 31. joulukuuta. Alus siirrettiin 1869 telakalle muutettavaksi panssarifregatiksi.

Aluksen muutostöistä annettiin 13. helmikuuta 1867 määrys Cartagenan telakalle. Työt saatiin päätökseen 7. maaliskuuta 1870. Alus nimettiin 21. elokuuta 1870 uudelleen Méndez Núñeziksi kunnioittamaan amiraali Casto Méndez Núñezia, joka oli kuollut 21. elokuuta 1869. Muutostöissä aluksen uppouma kasvoi 3 382 tonniin ja syväys 6,75 metriin. Aluksen miehistötarve oli 450 henkeä. Uppouman kasvu laski nopeuden 8 solmuun, mutta käytännössä sen nopeus ei ylittänyt 6,5 solmua. Aluksen varastoihin oli mahdollista sijoittaa 400 tonnia hiiltä. Aluksen panssarointi muodostui 11-12 senttimetrin teak-vuorauksesta, joka sijoitettiin keskilaivaan peittämään runkoa. Tällä suojattiin aluksen tykkipatteri ja konehuone, mutta ei keulaa eikä perää. Aseistus keskitettiin reduttiin, jonne asennettiin neljä 250 naulan (22 cm) Woolwich-kanuunaa ja kaksi 20 cm Woolwich-kanuunaa. Aluksen pienen koon ja vain osittaisen panssaroinnin vuoksi alus on luokiteltu joissain lähteissä korvetiksi.todaoavante.es - Méndez Núñez

Alus palautettiin 1869 palvelukseen Cartagenassa päällikkönään Luis Bula y Vázquez ja liitettiin 1870 kontra-amiraali Jacobo Mac-Mahón y Santiagon johtamaan Välimeren laivueeseen, kunnes se siirrettiin vuoden 1872 lopulla reserviin Cartagenaan.

Vuonna 1873 ensimmäisessä karlistisodassa kantonalistit aloittivat kapinan perustaen ensimmäisen tasavallan. Kapinalliset valtasivat 12. heinäkuuta Cartagenan, jonka satamassa oli pääosa Välimeren laivueen aluksista kuten Méndez Núñez, Vitoria, Numancia ja Tetuán. Alus partioi elokuun puolivälissä Escombrerasinlahdella päällikkönään kansalainen José Calvo Carles. Se kohtasi potkurikuunari Prosperidadin, jota kohden avattiin tuli. Britannian kuninkaallisen laivaston kommodori Wart saattoi kuunarin turvaan kansainväliselle merialueelle. Alus osallistui 17. syyskuuta Numancian ja Fernando el Católicon kanssa Águilasin maihinnousuun, jolla tavoiteltiin rahaa ja elintarvikkeita.

Aluksen miehistö ampui 27. syyskuuta Alicantea ja 11. lokakuuta osallistuivat Portmanin taisteluun hallituksen aluksia vastaan. Alukseen osui useita Vitorian ampumia kranaatteja, jotka surmasivat neljä ja haavoittivat 21 miehistönjäsentä. Karlistien valtaamat alukset lähtivät 13. lokakuuta Cartagenasta seuraten punaisella ristillä varustettua Buenaventuraa. Tällä keinolla saatiin sataman saarto murrettua. Laivue lähti 17. lokakuuta merelle kuljettaen karlistien johtajia Valenciaan ja Barcelonaan. Alukset palasivat Cartagenaan. Kapinan päätyttyä tammikuussa 1874 alus palautui hallitukselle.

Alus kuului 1880 kontra-amiraali Don José Polo de Bernabén johtamaan koulutuslaivueeseen, jonka muina aluksina olivat Sagunto, Villa de Madrid ja Carmen. Vuoden lopulla alus todettiin palveluskelvottomaksi Cartagenassa. Alus poistettiin palveluksesta 4. kesäkuuta 1886 ja siirrettiin kelluvaksi vankilaksi Cartagenaan. Alus poistettiin alusluettelosta 1888. Alus myytiin maaliskuussa 1896 romutettavaksi ja romutettiin Mahónin satamassa.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Espanjan laivaston ironclad-sotalaivat