Nils Kjær (11. syyskuuta 1870 Holmestrand, Vestfold, Norja – 9. helmikuuta 1924 Son, Akershus, Norja) oli norjalainen näytelmäkirjailija, novellisti, esseisti, kirjallisuuskriitikko ja teatterikriitikko.Christopher Hals Gylseth: Nils Kjær, Norsk biografisk leksikon 13.2.2009, viitattu 1.2.2018
Elämä
Kjærin vanhemmat olivat Nils Henrik Kjær ja Christine Smestad. Hänen puolisonsa oli kääntäjä ja opettaja Fredrikke Margrete ("Maggen") Dons vuodesta 1896.
Ura Kjær suoritti examen artiumin 1890 ja opiskeli Oslon yliopistossa 1890–1892. Hänen esikoisteoksensa oli Essays; fremmede forfattere (1895), kokoelma Dagbladetissa ja Kringsjaassa ilmestyneitä esseitä. Hänen ensimmäinen näytelmänsä oli tragedia Regnskabets dag vuodelta 1902. Satiirista komediaa Det lykkelige valg vuodelta 1913 esitettiin menestyksekkäästi monilla Pohjoismaiden näyttämöillä. Oslossa Kansallisteatterissa sen ensi-ilta oli 29. tammikuuta 1914, ja sen tuotti Gustav Thomassen. Päärooleissa näyttelivät Johanne Dybwad "Laviniana" ja David Knudsen poliitikko "Celiuksena".
Kjær julkaisi Ludvig Holbergin komediat 1898. Kokoelmaan Det evige Savn (1907) sisältyy kaksi novellia.
Kjær kirjoitti matkakirjeitä ja osallistui julkisiin keskusteluihin sekä laati kirjallisuus- ja teatterikatsauksia. Hänen artikkeleitaan ilmestyi sanomalehdissä Morgenbladet ja Verdens Gang. Hän oli Aftenpostenin teatterikriitikko 1909–1921 ja kirjoitti Tidens Tegniin vuodesta 1922.Morten Moi: Nils Kjær, Store norske leksikon 15.2.2009, viitattu 1.2.2018
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kjærin näkemykset kallistuivat oikealle, ja hän arvosti Mussolinia ja ilmaisi myös antisemitistisiä näkemyksiä.
Kjær on älyllinen, terävä analysoija, kielenkäyttäjänä mainio, ja hänen sanontansa on pirteää ja iskevää.Kjær, Nils, Tietosanakirja osa 4, palsta 1077, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911 Aikakauslehti Samtidenin muistokirjoituksessa vuonna 1924 Sigurd Hoel luonnehtii Kjæriä pikemminkinkin kriittiseksi ja analyyttiseksi kuin luovaksi. Kjærin lahjakkuus ilmeni enemmän pilkantekona kuin innostuksena.
Onnellinen vaali saa vuonna 1914 laimean arvion Aleksi Kuutilta Suomen Kansallisteatterin syyskauden katsauksessa: "Kappale sinänsä on mielenkiintoinen ja älykkäästi kokoonpantu – – ansioista huolimatta tuntuu kappale kuitenkin jossakin määrin teennäiseltä ja ehdottomasti pitkäveteiseltä."Aleksi Kuutti, Teatterikatsaus, Aika 1914: 9 s. 338
Mimosan kotiintulon ensi-ilta oli Kansallisteatterissa syyskuussa 1918. Rafael Forsmanin mukaan aihe oli vähäpätöinen mutta sen kuittasivat "teknillinen taituruus, repliikkien henkevä leikittely, paradoksit ja ennen kaikkea näyttelijöille osotettu tilaisuus luonnekuvien esittämiseen".Rafael Forsman, Teatterikatsaus, Aika 1918: 11-12 s. 344–345
Teokset Kritiikki Fremmede forfattere, 1895 Boger og billeder, 1898 I forbigaaende, 1903 Smaa epistler, 1908 Nye Epistler, 1912 Svundne Somre, 1920 Siste epistler, 1924 Ukjente epistler, 1995 Näytelmät Regnskabets dag, 1902 Mimosas hjemkomst, 1907 Det lykkelige valg, 1913 For træet er der haab, 1917
Suomennetut teokset Kuvia ja esseitä, suom. Yrjö Koskelainen. Helsinki: Lilius & Hertzberg, 1910. Tilinteon päivä: kolminäytöksinen näytelmä (Regnskabets dag), suom. Yrjö Koskelainen. Helsinki: Lilius & Hertzberg, 1910 Onnellinen vaali (Det lykkelige valg), esitetty Kansallisteatterissa 1914 Mimoosan kotiintulo (Mimosas hjemkomst), esitetty Kansallisteatterissa 1918
Näytteitä Kjærin suomennetusta tuotannosta on antologiassa Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja'', WSOY 1930
Lähteet
Aiheesta muualla Nils Kjær: Katkelmia Florensista, Valvoja, 1908, s. 268-281
Luokka:Norjalaiset kirjailijat Luokka:Esseistit Luokka:Vuonna 1870 syntyneet Luokka: Vuonna 1924 kuolleet